Antibes – Châteauneuf du Pape – Orange

Lasten sisäinen kello herätti meidät jo puoli kahdeksalta, mikä ei todella ollut suunnitelmien mukaista edellisen illan myöhäisen nukkumaanmenon takia. Ensin viereen hiipi Laura ja hieman myöhemmin Emma. Oli silti ihanaa halia unisia tyttöjä ja yrittää jatkaa unia vuorotellen jompi kumpi tyttö kainalossa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta avatessamme verhot terassille, jonka takana välimeri kimalteli kirkkaana. Tytöt ihmettelivät lähes nauhana laskeutuvia lentokoneita. Emme ole ainoita, jotka ovat ihastuneet Côte d’Azur:n.

Aamiainen oli fantastinen. Jugurttia, sämpylöitä, leikkeleitä, kananmunaa, tuorepuristettuja mehuja ja kaikkia mahdollisia croissantteja ja kakkuja. Kahviakin saattoi juoda usemman kupin – se on aika hyvin automaattikahvista. Henkilökunta oli todella ystävällistä. Vatsat täynnä ja mielet virkeinä nousimme kattoterassille uimaan. Tytöt pulikoivat antaumuksella, vaikka matala osa oli hyvin rajoitettu pienen tasanteeseen. Siitä huolimatta saimme esityksen polskuttelusta ja sukeltelusta, joka on Lauran juuri oppima bravuuri. Lähdimme kolmen vartin pulikoinnin jälkeen juuri, kun lasti luokkaretkeläisiä ilmaantui paikalle.

Auto oli kätevästi autotallissa kellaritasossa, joten pääsimme viileinä matkaan. Matka sujui nopeasti tuttua rantamotaria. Alkumatka meni tyttöjen katsellessa keijuelokuvaa ja loppumatka puolestaan tyttöjen nukkuessa Heiniä vasten. Timo ajoi ja maksoi tietulleja tasaisin väliajoin ja ihaili ohi ajavia avoautoja. Maisemat oli kumpuilevan kauniit ja vehreät. Juttelimme, että täällä alueella olisi mukava vaikka asustella pidempiäkin aikoja. Provencessa kun yhdistyy rantaloma, kulttuuri, täydellinen kesäilmasto, viehättävät pienet kylät ja viinialueet sekä taide.

Châteauneuf du Pape on viehättävä kaupunki joskin aivan täynnä dégustacion ja caves –kylttejä, mikä alkoi jo vaikuttaa varsin turistimeiningiltä. Vaikka kylä oli varsin idyllinen tuntui silti, että jenkkituristeja oli enemmän kuin paikallisia. Edellisen illan nälkäepisodista viisastuneena päätimme suunnistaa ensin lounaalle ja vasta sitten tutustua kaupunkiin. Valitsimme yhden monista viehättävistä ulkoilmaravintoloista ja istahdimme puoliaurinkoiselle paikalle. Tytöt söivät kinkkupitsaa ja me aikuiset jaoimme plat du jour:n alkupalan eli graavilohisalaatin. Se oli raikkaasti ja yksinkertaisesti vain salaattia, lohta, sitruunaviipaleitä ja kapriksia mustapippurilla. Todella hyvää. Pääruoaksi Timo söi entrecôte:n ranskalaisilla ja Heini kasvispastaa. Palan painikkeeksi otimme todella hyvät paikalliset punaviinilasilliset. Jälkiruoaksi tilasimme espresson ja noisetten. Todella hyvä kokonaisuus. Kaikki tämä maksoi tippeineen 60 euroa, mikä on vähemmän kuin Suomessa, mutta parikymppiä enemmän kuin esimerkiksi Loiren alueella toissavuonna ja kolmekymppiä enemmän kuin pohjois-Italiassa viime vuonna. Mitä ilmeisimmin turistilisää oli ilmassa ja jenkit ovat tunnetusti vähän liiankin hyviä antamaan tippiä.

Palatessamme autolle eräs ranskalaismies kyseli kolikkoja parkkia varten, kun hänellä oli vain seteileitä. Vaihdon sijaan annoimme hänelle parkkilippumme, jossa oli vielä lähes tunti aikaa jäljellä. Hän oli aivan ihmeissään tästä ystävällisyydestä ja halusi maksaa jotain meille lipusta. Luonnollisesti emme suostuneet ottamaan rahaa vastaan millään muotoa ja hänelle jäi ilmeisen hyvä kuva suomalaisista, koska halusi vielä jäädä juttelemaan kotimaastamme ja juhannuksesta. Hauska heppu!

Kaupungin nähtävyys viinimaistelun lisäksi oli Avignonin paavien 1400-luvulla rakennuttama uusi linna (château neuf du papes) ja sen ympärille perustetut viiniköynnöspellot. Linna tosin oli aika lailla rauniona, mikä oli noin 5minuutissa nähty. Ihan jees kaupunki, mutta tuskin olisimme siellä käyneet ilman sitä faktaa, että Châteauneuf du Pape on yksi punaviinimaailman kiinnostavimmista paikoista. Emma poimi linnapihalla kukkia ja Laura aarrekiviä, kun me aikuiset ihastelimme lähinnä silmänkantamattomiin kumpuilevia vehreitä viiniviljelmiä. Maisemat muistuttivat aika tavalla Toscanaa, koska viiniköynnökset olivat huomattavasti matalampia ja kuivemman näköisiä kuin esimerkiksi Alsacissa tai Reims:n shampanja-alueella. Lisäksi köynnökset olivat oranssi-valkoisten, pyöreiden ja sileiden mukulakivien peitossa. Kivien rooli oli suojata köynnöksiä veden haihtumiselta ja nostaa lämpöä, jotta punaviinrypäleistä tulisi oikein maukkaita.

Seuraavaksi suuntasimme hotellille, joka löytyi pienen pyörimisen jälkeen Google Mapsin avulla. Emme olleet siis raaskineet päivittää navigaattoria...Hotelli Espace de l`Hers oli kerrassaan upea paikka. Ensinnäkin tie halkoi viiniköynnösviljelmiä hyvän tovin, kunnes pienen metsikön (bosque de l’Hers) jälkeen avautui valtava 1800-luvulta oleva kivitalo viiniköynnöstiluksineen. Tilaa tässä vanhojen sveitsiläisten veljesten omistamassa kartanossa on varmaan tuhat neliötä, upea sisäpiha ja uima-allas. Ranskalainen pariskunta Laure ja Christophe vuokraavat taloa bed & breakfastina sekä juhlatilana. Jutustelimme niitä näitä hetken isäntäpariskunnan kanssa. Laure kertoi muun muassa, että tämä yö oli ensimmäinen, kun koko tupa oli täynnä eli kaiken kaikkiaan 16 henkeä. Purimme tavarat pikaisesti, koska tytöillä oli kiire uimaan. Altaan vesi oli varsin viileää – vain +20c ja tytöt viihtyivät tällä kertaa pidempään uimapatjalla meloen kuin pulikoiden.

Uimisen jälkeen päätimme lähteä läheiseen Inter-Marché:n ostoksille ja siitä piknikille kanasalaattieväiden kera. Kaupunki, jossa kauppa sijaitsi, oli nimeltään Orange ja koska täällä nyt sattui olemaan yksi Unescon listalla olevista roomalaisamfiteattereista, päädyimme luonnollisesti tekemään pienen kierroksen. Toki kaupunki olisi muutenkin ollut käyntilistalla. Amfiteatteri (100-luvulta AD) oli mennyt juuri kiinni, mutta saimme siitä kuitenkin hyvän kuvan, koska jäljellä oli enää puolikas. Louis XIV olikin kuulemma sanonut, että ”This is the finest wall in my kingdom”. Amfiteatteri on tosiaan Euroopan ainoa keisari Augustuksen aikainen teatteri ja sitä käytetään edelleenkin teattereihin ja oopperoihin sen ainutlaatuisen akustiikan ansiosta. Kävimme myös katsastamassa riemukaaren, joka rakennettiin 20 AD. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että on nähtävyyksiä, jotka on rakennettu 20 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen. Yleensä nähtävyydet ovat joko tosi paljon vanhempia tai keskiajalta. No näin kuitenkin täällä. Orange näytti kauniilta paikalta viehättävine kujineen, mutta koska kaupat olivat juuri sulkemassa ja meillä oli nälkä, päädyimme jatkamaan matkaa autolle. Tuulisen, vaikkakin aurinkoisen ilman vuoksi pidimme piknikin hotellin terassialueella, mikä oli isäntäpariskunnasta ihan ok. He toivat meille jopa omat lasit ja ruokailuvälineet. Uskomattoman hyvää palvelua ja voimme todellakin suositella paikkaa muillekin – sen verran sydämellinen vastaanotto oli. Illallinen oli makoisa ja jälkiruoaksi nautimme vielä mansikoita ja kuuntelimme kuinka illan pimetessä tytöt kikattelivat omille hassuille jutuillensa.