Löhöilyä ja Homps

Timo oli käyttänyt edellisin illan penkoen englantilaisen emäntämme Ingridin mappia lähialuedein nähtävyyksistä löytämättä mitään sopivaa lyhyen ajomatkan päästä. Kaikki kohteet tuntuivat olevan joko tunnin motari- tai tunnin pikkutiematkan päässä. Mitään suurempaa reissua ei viitsinyt suunnitella, koska vielä oli auki hakisimmeko Heinin Toulousesta vaiko lähijuna-asemalta. Otimme aamun rauhallisesti altaalla uiden ja pyykkiä pesten tai noh emäntämme vaati pestä pyykkimme, kun Timo pyysi häneltä pesuainetta. Emännän kanssa keskustellessa saimme hyvän vinkin lähteä lähikaupunkiin järven rannalle. Matka olisi sopiva ja jopa oikeaan suuntaan hakisimme Heinin sitten läheltä tai kauempaa.

Lähtö Hompsin lähijärvelle kesti odotettua kauemmin kun tytöt livistivät Ingridin teini-ikäisen tyttären kanssa katsomaan leffaa ja Timo jämähti juttelemaan matkustamisesta Ingridin ja hänen äitinsä kanssa. Timo päätti käyttää hetken hyväkseen kun tytöt istuivat liimattuina telkkarin ääreen ja kysi voisiko hän jättää tytöt hetkeksi ja käydä tynnyriostoksilla. Tämä sopi kaikille, joten Timo hurautti Leziganiin kuulemaan minkälainen hinta rahdille oli muodostunut.

Käynti tynnyrikaupassa jäi lyhyeksi, kun rahdin osuus oli melkein kolminkertainen itse tynnyrin ja ruukkujen hintaan nähden. Timo kiitti tynnyritehtailijaa ja sopi palaavansa puhelimitse tai sähköpostilla, josko mieli vielä muuttuisi. Rahdin kovasta hinnasta harmistuneina Timo ja Heini rupesivatkin jo miettimään reissua Reimsin eli Champagnen alueelle omalla autolla, koska eiköhän niitä tynnyreitä sieltäkin saisi :)

Kaiken sähläämisen jälkeen Timo ja tytöt pääsivät vihdoin matkaan kohti Homps:in kaupunkia. Matka kulki pitkin pieniä viiniköynnöspeltoja halkovia teitä. Homps itsessään oli erittäin pieni muutaman sadan ihmisen kaupunki. Kaupungin keskellä virtasi pieni joki, joka oli täynnä kauppa- ja asuntolaivoja. Kyseinen joki alkoi kiinnostaa Timoa sen verran, että hän päätti lueskella aiheesta lisää. Pieni joki paljastui Canal du Midiksi, joka rakennettiin 1600-luvun loppupuolella ja on yksi UNESCOn World Heritage kohde ja aikansa insinööritaidonnäyte. Canal du Midi yhdistää Toulousen Garonne-joen välimereen ja yhdessä Canal de Garonnen kanssa Atlantin ja Välimeren. Kerrottakoon, että Kuningas Francis ensimmäinen toi itse Leonardo Da Vincin 1500-luvulla suunnittelemaan reitin kanaalille Toulousesta Carcassonneen. Silloin ongelmaksi muodostui veden saaminen jokaiselle osiolle. Ongelman ratkaisi 1600–luvun lopulla rikas farmari joka tunsi alueen läpikotaisin.

Järvi (Lac de Jouarres) oli mukavan oloinen koko perheen oleskelupaikka isoine vihreine nurmikenttineen ja lapsiystävällisine rantoineen.

Heini jäi Lezignanin lähikaupungissa pois junasta, josta hän soitti Timolla, että ollaanko samalla asemalla koska Timoa ja tyttöjä ei näkynyt missään. Tämä johtui siitä, että lähtö Rannalta oli kestänyt odotettua kauemmin ja pikataival oli vasta puolessa välissä. Timo yritti vielä epätoivoista oikaisua Lezignanin Centre Villen läpi, joka päätyi kirkon edustalle ympyräajoon, koska kaikki muut tiet olivat merkattu ajokieltomerkillä paitsi se mistä oli juuri tultu. No ei muuta kuin takaisin isolle tiellä ja pienen mutkan kautta Lezignanin juna-asemalle, josta löytyi kuin löytyikin kaunis somelainen muijja :)

Matka talolle Raissac-D’Aude –kyläämme kävi jälleen kaupan kautta ja illallisen tekoon.