Espoo – Nice – Antibes

Tätä lomaa on odotettu! Eikä vähiten siksi, että ulkomaanreissu oli hyvin lähellä jäädä toteutumatta tänä kesänä uuden kodin ja piharakentamisesta johtuvien yllättävien menojen takia. Matka päätettiin kuitenkin varata jo vuodenvaihteen jälkeen Heinin useamman päivän kuumotuksen ja lopulta erittäin edullisten lentolippujen bongaamisen tuloksena. Timokin lämpeni viimein ajatukselle ja mitä lähemmäksi kesä eteni – sitä onnellisemmiksi tulimme lähenevästä matkasta Ranskaan – sinne meidän suosikkimaahan.

Lento Nizzaan lähti viiden tienoilla illalla ja set up oli seuraava: Heini teki töitä viimeiseen asti ja lähti Hanskin autolla Tellulle. Timo piti etäpäivän ja hoiti Irman ja Hanskin korvaamattomalla avulla tytöt valmiiksi, kodin siistiksi ja tavarat valmiiksi laukkuihin. Koko konkkaronkka ajoi sitten Tellulle, jonne Irma jäi odottelemaan, kunnes Hanski oli vienyt meidät kentälle meidän autolla. Tarkoitus oli sitten jättää meidän auto Tellulle, josta Irma ja Hanski jälleen matkaisivat takaisin Imatralle. Mutta eihän mikään mene kuin Strömsössä eller hur? Timo huomasi, että ajokortti oli kadonnut. Catastrophe! Ei muuta kuin Heini ja tytöt Hanskin kyydissä kentälle ja Timo takaisin kotiin tuhatta ja sataa. Luonnollisesti kortti löytyi meidän autosta, joka siis oli lentokentällä – ei siellä kotona...Tiukan aikataulun takia saimme onneksi Peten auttamaan autorallissa niin, että Timo sai ajettua suoraan kentälle ja molemmat autot saatiin takaisin Tellulle. Mikä show! Heini ja lapset olivat sillä aikaa chekanneet matkalaukut koneeseen ja nauttivat jäätelöitä ja kahvia kahvilassa Timon saapuessa lievästi sanottuna ylikierroksilla paikalle. Onneksi ajokortti löytyi ja Timo saattoi jatkaa luottokuskina reissussa, kuten aina ennenkin.

Lento sujui hyvin, vaikka huomasimme lastenleffojen unohtuneen ruumaan menneisiin matkatavaroihin. Tämän lisäksi aiemmista reissuista poiketen emme olleet muistaneet/jaksaneet/ehtineet ottaa mitään ruokaa mukaan lapsille, joten olimme täysin lentokoneruokien armoilla. Onneksi ruoat kelpasivat jotakuinkin ja lisää täytettä saatiin lentoemoilta sipsien ja suklaan muodossa. Me aikuiset päätimme ansaita minipullon shampanjaa loman kunniaksi.

Ilma Nizzassa oli yhtä lämmin kuin Suomessa eli +26c ja aurinkoista. Lasten mielestä upeinta tähän asti olivat huojuvat palmut ja se, että lentokenttä oli meren rannalla. Saimme suhteellisen nopeasti matkalaukut ja autovuokraamo Citerin kautta Peugeut 308:n. Autoa oli ajettu vain 10,000km, mutta toinen sivupeili oli mäsänä ja rekisterikilvetkin repsottivat sinne tänne. Tuli hieman ikävä toissakesän Alfaa ja luksusfiilistä. No aina ei voi voittaa ja pökötti toimi ihan ok. Hotellimme Inter-Hotel Seaside sijaitsi Antibesissa eli vain 10 km päässä kentältä. Hotellihuoneemme oli valtava useine huoneineen (lastenhuone, vessa, kylppäri, keittiö ja lopuksi ruokailutila, parisänky sekä sohva.) Huonetta kiersi lähes joka puolelta valtava terassi ja seinät ulos olivat lasia. Hotellista oli hienot näkymät Välimerelle aina Antibesista Nizzaan ja lähes Monacoon asti. Me tytöt kävimme kylvyssä sillä aikaa, kun Timo yritti epätoivoisesti ja ilman tulosta löytää auki olevaa supermarkettia tai kioskia. Iltapalaksi saimme tästä syystä vain mäkkäriruokaa, koska se oli ainoa aukioleva lafka näillä tienoilla kymmenen aikaan. Kello oli jo Suomen aikaa puoli kaksitoista, kun saattelimme väsymyksestä kikattelevat tytöt untenmaille. Timo katsoi vielä hetken Italia-Espanja fudismatsia ennen kuin valot sammuivat.