Kuinka ihanaa on lykätä kello seitsemältä heränneet lapset isovanhempien hoivaan ja kääntää kylkeä nukkuen kymmeneen asti. Aurinko oli jo noussut täyteen loistoon vuorten takaa, kun kömmimme pihalle aamiaiselle. Kaapista löytynyt espressokahvikin maistui täydelliseltä jättikokoisesta mukista yhdessä hyvän kirjan ja patongin kanssa. Tytöt leikkivät hiekkalaatikolla ja kävimme vuorotellen pulahtamassa uima-altaaseen. Erityisesti Emma polskutteli suu virneessä vastavirtaan kellukkeen kanssa. Laura hieman arasteli ennen uintia uima-altaan lapsihälyttimestä kuuluvaa ääntä, joka oli tällä kertaa onneksi kytketty pois päältä. Hienoa oli se, ettei tytöille tarvinnut pukea moninkertaisia vaatteita, kuten juhannuksena. Huvittavaa olikin nähdä heidät syömässä lounasta pelkät ruokalaput ja kengät jalassa :)
Lapset ja Hanski nukkuivat pitkät päiväunet meidän muiden ottaessa uima-altaalla aurinkoa, nauttien Perriér kivennäisvettä ja kirjoja lukien. Todellinen lomafiilis siis. Ilma oli todella miellyttävä, 25c ja aurinkoa eikä missään vaiheessa liian tukahduttavaa. Ehkä näin vuorilla on raikkaampi ilma kuin alhaalla Nizzan kaupungissa.
Lasten välipalan jälkeen lähdimme kiemurtelemaan serpentiinitietä alas vuorilta kohti centre villeä eli Nizzan keskustaa. Taisimme olla liikenteessä juuri ruuhka-aikaan, koska kadut olivat täynnä autoja, pyöräilijöitä ja skoottereita.
Parkkipaikan etsiminen tuntui tänäänkin olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, mikä tarkoitti sitä, että miehet tekivät kolmen vartin turistiajelun ympäri kaupunkia huomaten aina, että auto on liian korkea mihinkään parkkihalliin tai edes avopaikoille. Jostain kummallisesta syystä joku oli siis päättänyt rakentaa maksimikorkeuspuomin myös ulkopaikoille… Harmittelimme sitä, ettemme olleet skoottereilla liikenteessä. Ironman triathlon-kilpailu käynnistyi myös samaan aikaan pyöräilyllä, mikä saattoi olla ruuhkaan syynä Tällä kertaa Nizza tuli myös nähtyä hyvinkin harmaissa merkeissä, koska saimme niskaamme sateen ukkosen kera. Tästä huolimatta rantakatu Promenade de Anglais oli kaunis ja meressä näkyi useat eri turkoosin värit.. Vanhaan kaupunkiin asti emme koskaan päässeet, mutta päätimme tulla myöhemmin uudelleen ja todellakin ilman autoa.
Laura ilmoitti paluumatkalla autossa, että kohta Jenna ja Kiia tulevat tänne kylään. Terveisiä siis tytöille! Nopsan kauppakäynnin jälkeen palasimme talolle syömään illallista ja laittamaan lapsia nukkumaan. Illan aikana uimahälytin pärisi vielä pariin otteeseen ilmeisesti uimalelujen takia…
Onpa hauska lukea teidän matkakertomustanne! Käykää ihmeessä Saint-Jean-Cap-Ferrat'ssa (sijaitsee Nizzan ja Monacon välissä) katsastamassa Villa Ephrussi de Rotschild (www.villa-ephrussi.com/en/ephrussi), se on näkemisen arvoinen. Hauskaa lomaa!
VastaaPoista