La Quinta Inn –hotellin tuplasängyt olivat yllättävän miellyttävät ja muutenkin hotelli oli kaiken 100 dollarin arvoinen. Aamu valkeni meille kello viisi, kun Emma totesi kirkkaaseen ääneen: ”Mua ei väsytä enää yh-tään!”. Meitä aikuisia kyllä olisi väsyttänyt...Sinnittelimme vielä kello kuuteen asti ja yritimme jättää tyttöjen kommentit omaan arvoonsa. Jotenkin unen rajamailta kuulimme seuraavia lauseita: ”Tuolla ne ananakset sitten kasvavat – noissa alla olevissa palmuissa!” tai ”Mennään värittämään Monster High -kirjoja vessan päälle rauhassa, ku ei meidän vaan oo pakko nukkua, jos me ei haluta.” Kello seitsämältä olimmekin valmiina jo aamiaiselle. Aamupala oli tosi hyvä, vaikka järkyttävä määrä kertakäyttöastioita latisti jotenkin ruoasta nauttimisen tunnelmaa. Aamupuuro, leivät, jugurtit ja myslit maistuivat meille kaikille. Kahvia emme kuitenkaan edes uskaltaneet maistaa. Sen verran hurjalta se näytti.
Olimme varanneet auton vasta kello 10, joten Timo ehti katsoa hetken fudista ja tytöt pääsivät Heinin eskorteeraamina tunniksi pulikoimaan. Puoli kymmeneltä tilasimme taksin muutaman mailin päässä olevaan Alamon autovuokraamoon. Täällä autonvuokraaminen oli jotenkin todella helppoa. Muutama nimmari paperiin ja ohjeena kuului hakea ”full size” –rivistä auto. Avaimet ovat kuulemma autossa. Jouduimme vielä käydä kysymässä uudelleen, että siis valitsemmeko siis minkä vaan auton? No näin oli ja hyppäsimme hopeisen Chevroletin Malibun kyytiin otettuamme muutamista naarmuista vielä todistusaineistoa.
Matka Dana Pointin talolle oli leppoisa, vaikka matkustimme ilman navigaattoria. Suunnitelmana oli ja on edelleen, että ostamme navin paikallisesta supermarketista ja säästämme 200€ autovuokrakuluissa. Tätä ennen Mr. Google opastaa tietämme. Matkalla Heini ihmetteli 8-kaistaista moottoritietä. Timo ilmoitti tähän nähneensä myös kahden 8-kaistaisen risteämäkohdan edellisellä kerralla Jenkeissä ajaessaan. Siitä ei ehkä pelkällä Googlella selviäisi.
Ennen talolle saapumista päätimme vielä käydä kaupassa, koska lounasaika kolkutteli jo ovella eikä tyttöjen kanssa pärjää kovin pitkälle muutamalla aamupalalta nyysityllä omenalla. Asunnon omistajan mukaan supermarketteja oli valtavasti joka puolella, joten emme olleet etukäteen etsineet lähikauppaa. No matkalla emme nähneet yhtäkään ja hetken pyörittyämme löysimme mitä ilmeisimmin upgreidatun version Stockan Herkusta. Sen verran tyyris kauppakäynti oli Gelson’s Marketissa. Sijainti Laguna Beachin vieressä saattoi myös vaikuttaa hintatasoon. Ehkäpä Selänteet käyvät täällä myös? Seuraava kauppavisiitti tulee kuitenkin olemaan Walmart tai vastaava. Heini oli tosin aivan haltioissaan hevi-osastosta, joka oli vertaansa vailla. Jokainen minitomaattikin oli aseteltu viimeisen päälle asetelmiin ja tarjonta oli valtava. Luonnollisesti LA-tyyliin kaikki oli luomua ja lähialueella tuotettua. Kaupan dekoreeraus oli 1800-luvun romanttinen ja kassojen numerot olivat merkattu pariisilaislyhdyin. Hauska yksityiskohta oli se, että kassatyttö nosti tavarat hihnalle ja toinen pakkasi. Me sitten puhelimme niitä näitä säästä ja tuijottelimme hermostuneesti kassakonetta, joka nakutti yhä korkeampia lukuja. Lopulta hinta oli noin 70€ kalliimpi kuin normaalisti kotona. Pois kärrytellessämme nauroimme 12 pientä paperikassia, joissa jokaisessa oli noin 3-5 tavaraa. Ainakaan kaupassa ei säännöstelty kasseja eikä niistä meitä erikseen onneksi laskutettu.
Kaupan jälkeen kurvasimme private beach condo –alueelle, joka on ilmeisesti hyvin toimeentulevien ja runsaasti ruskettuneiden tätien ja setien valtakuntaa. Portinvartija opasti meidät oikealle tielle ja löysimme pian oman condomme. Raijasimme tavarat ja ne kaikki 12 minipaperikassia asuntoomme, joka oli varsin passeli. Master bedroomissa oli tietysti oma kylpyhuone ja viereisessä myös king size bed ja oma kylppäri. Molemmissa oli tietysti omat vaatehuoneet. Lisäksi oli keittiö, ruokailutila sekä olohuone. Pihalla puolestaan sohvaryhmä ja grilli sekä oma nurmikkoalue. Poreallas ja uima-allas olivat 50m päässä parkkiksen toisella puolen. Kyllähän täällä nyt viikon pärjäisi hienosti.
Tavaroiden purkamisen jälkeen nautimme pikaisen tonnikalapastan salaatteineen ja patonkeineen. Jälkkäriksi oli suklaakeksejä, mutta kahvi unohtui sinne kauppaan. Päätimme ottaa sitten lasit viiniä. Lounaan jälkeen Timo otti nokoset ja tytöt piirtelivät. Heini istuskeli ulkona ja kirjoitteli blogia. Pienoisen hiillostamisen jälkeen kävimme myös tyttöjen mieliksi pulahtamassa uima-altaaseen ja tytöillä oli todella hauskaa vuoroin kuumavesialtaassa ja suht viileässä uima-altaassa. Uimisen jälkeen söimme illallisen ja Emma simahti seitsemän aikaan Timon syliin. Laura jaksoi syödä vähän mansikoita ja viinirypäleitä jälkiruoaksi puhuen aivan höpöjä, jonka jälkeen hänkin nukahti. Seuraaaksi vuorossa oli Timo puoli yhdeksältä ja Heini sitten tavaroiden purkamisen ja blogin viimeistelyn jälkeen yhdeksän maissa. Huomenna ei laiteta kelloa soimaan :)
Kuvia, kuvia, kuvia ... !!! :D
VastaaPoista