Lapset olivat eilen joutuneet taipumaan aikuisten nähtävyyksiin, joten päätimme viettää aamupäivän talolla uiden ja hiekkalaatikossa leikkien. Tänään taisi jopa olla reissun kuumin päivä, koska aurinko porotti +31c:n voimalla. Otimme siis rennosti uima-altaassa pulikoiden ja kirjoja lukien.
Timo loihti lounaaksi maittavan tonnikalapastan, jonka nautimme terassin varjossa. Tytöillä oli kova nälkä, koska erityisesti Emma veteli onnellisena ruokaa lautaselta kaksin käsin niin, että koko pää oli täysin tomaatissa hiuksia myöden. Emma on myös oppinut sanomaan selvästi auto, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että kyseistä sanaa toistellaan päivittäin aika monta kertaa. Emman spesiaali on leikki, jossa hän kutittelee muita pulleat sormet ojossa sanomalla kot kot (=kut kut) kuulostaen aivan minikanalta.
Lasten päiväunien ja välipalan jälkeen suuntasimme jälleen kohti Nizzaa, koska edellinen kerta oli jäänyt hieman harmittamaan sään ja parkkipaikkaepisodin takia. Tällä kertaa parkkipaikkaonni kääntyi tosiaan parempaan ja nappasimme paraatipaikan Promenade des Anglais’lta aivan Vielle Villen kupeesta. Ihmettelimme hetken rantakivillä makoilevia, kauniita ihmisiä ja riippuliitäjiä ennen kuin astelimme vanhaan kaupunkiin. Alueen erikoisuus on rivi matalia valkoisia rakennuksia nimeltä les Ponchettes. Ne olivat aikoinaan kalastajien käytössä, mutta nykyisin niissä on gallerioita ja etnisiä ravintoloita. Näiden vieressä näkyi myös juuri kiinni menevä Cours Saleya eli kasvi- ja kukkatori.
Vanhan kaupungin kävelyllä näimme Palais de Justicen eli suuren oikeuspalatsin, joka vihittiin käyttöön jo 1892. Hieman edempänä olevassa Cathédrale Ste-Réparate eli katedraalissa on 1650 barokkityyliin rakennettu kaunis kupoli. Kujat olivat täynnä pieniä kahviloita, sisustuskauppoja, ravintoloita ja vaatekauppoja. Heini osti neljä kaunista café-au-lait –kuppia ja jutteli niitä näitä ranskaksi myyjä-madamen kanssa. Eräästä boulangeríe’stä tarttui myös mukaan herkullisia suklaa-croissantteja.
Kiertelyn jälkeen siirryimme päivälliselle ja juuri oikeaan aikaan, koska yht’äkkiä alkoi jälleen salamoida ja sataa. Tätä oli päivän hiostava ilma selkeästi enteillytkin. Lyhyt sade ei meitä häirinnyt, koska sää pysyi lämpimänä ja taivas kummallisen kirkkaana. Ruoan jälkeen sade oli enää sumua, mutta se oli tehokkaasti karkottanut rantakadun kävelijät. Autoon pakkautuessamme Emma hauskuutti vielä ohi käveleviä ihmisiä puluja jahdaten iloisesti kiljahdellen ja hokien pu pu pu.
Talolla Laura sai Irman yllätyksen eli keltaiset uimakellukkeet käsivarsiin. Riemulla ei ollut rajoja, kun hän keltainen uimapuku kellukkeet vilahtaen loikkasi Isin sylissä suoraan altaaseen. Siellä piti polskuttaa niin kauan, että hampaat jo kalisivat yhteen.
Lasten mentyä nukkumaan nautimme vielä iltakahvit ja ne suklaiset croissantit.
tiistai 30. kesäkuuta 2009
maanantai 29. kesäkuuta 2009
Maanantai 29.6. – Monacon valtiaat
Aamulla suuntasimme valkoisen kilpurimme kohti Monacon ruhtinaskuntaa maailman kauneimmaksi rantatieksi kutsuttua Moyenne Cornichea pitkin. Reittivalintaa ei ollut turhaan kehuttu, vaan tie oli maisemiltaan todella kaunis. Erityisen hienoa oli pujotella vuoren rinteitä ylös ja alas Välimeren kimmeltäessä turkoosin väreissä ja ihastella kauniita taloja. Monacoa lähestyttäessä ihmettelimme lähes päällekkäin rakennettuja taloja ja erästä kallionkielekkeellä leijuvaa uima-allasta. Matkaa oli Nizzasta vain 7 km, mutta rantatietä kiemurrellen siihen sai kulutettua minuutin jos toisenkin. Matkan iskulauseeksi muodostuikin ”Tämä on varmaan jo Monaco”, kun ajelimme pikkukylästä toiseen.
Timo oli etukäteen tutkinut parkkipaikkavalikoimaa matkailuautoille/muille kookkaille autoille ja yhdestä niistä saimme helposti paikan Monte Carlon liepeiltä. Tämä tarkoitti tosin sitä, että kävelimme päivän aikana useampia kilometrejä. Paikallisesta Centre Commerciel -kauppakeskuksesta ostimme postikortteja ja kuvailimme perhepotretteja sivusatama taustanamme. Lounaan jälkeen seikkailimme kohti Monte Carlon Casinoa. Ylihinnoitellut vaatteet jäivät tällä kertaa ostamatta.
Satamassa arvuuttelimme, että mikähän ökyjahdeista kuului Kimi Räikköselle. Vastaan tuli Pradaa ja Hermèsiä kantavia rouvia kultaiset rannekorut ja korvarenkaat kilisten. Miehet olivat pukeutuneet jahtityyliin sinisiin tai valkoisiin pikkutakkeihin, vaaleanpunaisiin kauluspaitoihin, suoriin housuihin ja kaiken kruunasivat kultaiset kalvosinnapit ja muut killuttimet. Bongasimme myös Lambourghinin, Ferrarin ja monen monta muuta upeaa autoa.
Hanski tiesi kertoa mistä formulat lähtevät ja mitä kautta ajoreitti kulkee. Vaatteet liimautuivat selkään ja aurinkolasit liukuivat kasvoilta alas. Kuinka täällä voi olla näin kosteaa? Tekevätkö taustalla olevat vuoret ja niiden puolessa välissä roikkuvat pilvet tästä niin erilaisen mikroilmaston vai onko tänään vain sattumoisin näin hiostavaa?
Pariisin Opéran arkkitehtinä tunnetun Charles Garnier’n vuonna 1878 oleva Monte Carlon kasino oli näkemisen arvoinen. Casino on rakennettu Belle Epoque –tyyliin ja olisi ollut hienoa purjehtia upeassa iltapuvussa useampi satatuhatta euroa käs’veskassa venttipöytään pelaamaan. Tällä kertaa tyydyimme kuitenkin nukuttelemaan väsynyttä Emmaa ja lahjomaan Lauraa pikkuherkuilla, jotta pääsimme pareittain ihailemaan Casinoa myös pikaisesti sisältä.
Muuan Charles Deville Wells paisutti vuonna 1891 kolmessa päivässä 400 dollaria 40 000 dollariksi. Tästä syntyi kappale The Man who Broke the bank at Monte-Carlo. Casinoa reunustavat suihkulähdepuisto, Hotel Paris ja Art Deco –tyylinen Le Café de Paris, jossa naistenmiehenä tunnettu Edvard VII kävi usein. Yhden hänen rakastajatterensa mukaan nimettiinkin ohukaisherkku Crêpe Suzette. Täällä saimme postitettua myös osan postikorteista.
Viimeinen etappi oli käydä tsekkaamassa ns. Casinon mutka eli yksi sarjan hitaimmista mutkista, jota pitkin formulat ajavat. Monacon katuradassa yllätti sen mäkien jyrkkyys ja teiden kapeus, ei enää tarvitse ihmetellä miksi ohittaminen on täällä niin vaikeaa.
Nopean kauppakäynnin jälkeen hurautimme takaisin talolle dippaamaan äkkiä uima-altaaseen. Aika oli kulunut niin nopeasti, että lapset laitettiin pian nukkumaan ja päivästä väsyneet aikuiset kömpivät pian perässä.
Timo oli etukäteen tutkinut parkkipaikkavalikoimaa matkailuautoille/muille kookkaille autoille ja yhdestä niistä saimme helposti paikan Monte Carlon liepeiltä. Tämä tarkoitti tosin sitä, että kävelimme päivän aikana useampia kilometrejä. Paikallisesta Centre Commerciel -kauppakeskuksesta ostimme postikortteja ja kuvailimme perhepotretteja sivusatama taustanamme. Lounaan jälkeen seikkailimme kohti Monte Carlon Casinoa. Ylihinnoitellut vaatteet jäivät tällä kertaa ostamatta.
Satamassa arvuuttelimme, että mikähän ökyjahdeista kuului Kimi Räikköselle. Vastaan tuli Pradaa ja Hermèsiä kantavia rouvia kultaiset rannekorut ja korvarenkaat kilisten. Miehet olivat pukeutuneet jahtityyliin sinisiin tai valkoisiin pikkutakkeihin, vaaleanpunaisiin kauluspaitoihin, suoriin housuihin ja kaiken kruunasivat kultaiset kalvosinnapit ja muut killuttimet. Bongasimme myös Lambourghinin, Ferrarin ja monen monta muuta upeaa autoa.
Hanski tiesi kertoa mistä formulat lähtevät ja mitä kautta ajoreitti kulkee. Vaatteet liimautuivat selkään ja aurinkolasit liukuivat kasvoilta alas. Kuinka täällä voi olla näin kosteaa? Tekevätkö taustalla olevat vuoret ja niiden puolessa välissä roikkuvat pilvet tästä niin erilaisen mikroilmaston vai onko tänään vain sattumoisin näin hiostavaa?
Pariisin Opéran arkkitehtinä tunnetun Charles Garnier’n vuonna 1878 oleva Monte Carlon kasino oli näkemisen arvoinen. Casino on rakennettu Belle Epoque –tyyliin ja olisi ollut hienoa purjehtia upeassa iltapuvussa useampi satatuhatta euroa käs’veskassa venttipöytään pelaamaan. Tällä kertaa tyydyimme kuitenkin nukuttelemaan väsynyttä Emmaa ja lahjomaan Lauraa pikkuherkuilla, jotta pääsimme pareittain ihailemaan Casinoa myös pikaisesti sisältä.
Muuan Charles Deville Wells paisutti vuonna 1891 kolmessa päivässä 400 dollaria 40 000 dollariksi. Tästä syntyi kappale The Man who Broke the bank at Monte-Carlo. Casinoa reunustavat suihkulähdepuisto, Hotel Paris ja Art Deco –tyylinen Le Café de Paris, jossa naistenmiehenä tunnettu Edvard VII kävi usein. Yhden hänen rakastajatterensa mukaan nimettiinkin ohukaisherkku Crêpe Suzette. Täällä saimme postitettua myös osan postikorteista.
Viimeinen etappi oli käydä tsekkaamassa ns. Casinon mutka eli yksi sarjan hitaimmista mutkista, jota pitkin formulat ajavat. Monacon katuradassa yllätti sen mäkien jyrkkyys ja teiden kapeus, ei enää tarvitse ihmetellä miksi ohittaminen on täällä niin vaikeaa.
Nopean kauppakäynnin jälkeen hurautimme takaisin talolle dippaamaan äkkiä uima-altaaseen. Aika oli kulunut niin nopeasti, että lapset laitettiin pian nukkumaan ja päivästä väsyneet aikuiset kömpivät pian perässä.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Sunnuntai 28.6. – Villa paljastaa salaisuuden
Viime päivät ovat olleet aikamoista pyöritystä, joten päätimme suosiolla pitää välipäivän ja lekotella talolla nauttien auringosta ja herkkuja syöden.
Taloa kiertävät vuoret näyttävät päivän mittaan hyvinkin erilaiselta. Aurinko nousee talon takaa ja on hienoa katsoa kuinka se valaisee siivu siivulta edessä olevan vuoren tummanvihreät puut. Yhdeksän aikaan yön nihkeä viileys pakenee pihalaatoilta ja avaamme kaikki viisi lasista pariovea aurinkoon. Tässä vaiheessa on aika kammeta iso aurinkovarjo auki ja kuoria uima-altaan ”yöpeitto”.
Taloon kuuluu ilmiselvästi laajat tilukset. Koko alarinne on pengerretty kivipaasein, jolloin jokainen pitkulainen kaistale on täysin tasainen. Puoliksi vihreä ja puoliksi kellankuiva ruohikko pistelee ohuiden läpsyttimien alla aivan kuin lapsena heinäpellolla. Siitä huomaa, ettei vettä sada aivan samaan tahtiin kuin kotona. Laventelia kasvaa sinisenään lähes joka nurkassa ja taloa kiertää puksipuut, sypressit ja pieni puutarha symmetrisine istutuksineen.
Kaikesta näkee, että talossa on asunut lapsia. Sisältä löytyvät matkasängyt itkuhälyttimineen, nimikoidut hiekkalelut ja isot röykkiöt leluja sisällä ja ulkona. Suurin ilonaihe oli kuitenkin suuren suuri salaisuus, joka löytyi taloa kiertävän tiheän sypressiaidan takaa! Se on nimittäin aitoon ranskalaiseen tyyliin tehty leikkimökki! Joku on todella nähnyt vaivaa tämän minitalon nikkaroimisessa. Se on kaksikerroksinen ja omaa katetun terassin, romanttiset ovenkahvat sekä pienet sydämenmuotoon kaiverretut ikkunaluukut. Huvittavin ero suomalaisessa ja ranskalaisessa leikkimökissä on kuitenkin itse talon nimi; täällä nimittäin talossa lukee pienin koukeroin recepcion, restaurant y bar.
Talossa sisällä on joka puolella kauniit laattalattiat, paitsi makuuhuoneissa parkettia. Olohuonetta hallitsee jättikokoinen takka ja rustiikkia tunnelmaa luo tummaksi petsatut kattoparrut, antiikkihuonekalut ja seinään upotetut kirjahyllyt. Eteisessä puolestaan on valtavan kokoinen antiikkilipasto ja puinen veistos, jotka alkuihmetyksen jälkeen näyttävät jo sopivat tilaan varsin luontevasti.
Rentouduimme koko päivän uima-altaalla pulikoiden ja kirjoja lukien. Terassin varjossa oli mukava nauttia lounaasta pitkän kaavan mukaan, kun tytöt nukkuivat uimaleikeistä väsyneinä parin tunnin päiväunet. Emma on muuten alkanut toistella sanoja, kuten yppää (hyppää) ja pulu. Illalla latasimme herkut sohvapöydälle ja katsoimme USA-Brasilia fudismatsia.
Taloa kiertävät vuoret näyttävät päivän mittaan hyvinkin erilaiselta. Aurinko nousee talon takaa ja on hienoa katsoa kuinka se valaisee siivu siivulta edessä olevan vuoren tummanvihreät puut. Yhdeksän aikaan yön nihkeä viileys pakenee pihalaatoilta ja avaamme kaikki viisi lasista pariovea aurinkoon. Tässä vaiheessa on aika kammeta iso aurinkovarjo auki ja kuoria uima-altaan ”yöpeitto”.
Taloon kuuluu ilmiselvästi laajat tilukset. Koko alarinne on pengerretty kivipaasein, jolloin jokainen pitkulainen kaistale on täysin tasainen. Puoliksi vihreä ja puoliksi kellankuiva ruohikko pistelee ohuiden läpsyttimien alla aivan kuin lapsena heinäpellolla. Siitä huomaa, ettei vettä sada aivan samaan tahtiin kuin kotona. Laventelia kasvaa sinisenään lähes joka nurkassa ja taloa kiertää puksipuut, sypressit ja pieni puutarha symmetrisine istutuksineen.
Kaikesta näkee, että talossa on asunut lapsia. Sisältä löytyvät matkasängyt itkuhälyttimineen, nimikoidut hiekkalelut ja isot röykkiöt leluja sisällä ja ulkona. Suurin ilonaihe oli kuitenkin suuren suuri salaisuus, joka löytyi taloa kiertävän tiheän sypressiaidan takaa! Se on nimittäin aitoon ranskalaiseen tyyliin tehty leikkimökki! Joku on todella nähnyt vaivaa tämän minitalon nikkaroimisessa. Se on kaksikerroksinen ja omaa katetun terassin, romanttiset ovenkahvat sekä pienet sydämenmuotoon kaiverretut ikkunaluukut. Huvittavin ero suomalaisessa ja ranskalaisessa leikkimökissä on kuitenkin itse talon nimi; täällä nimittäin talossa lukee pienin koukeroin recepcion, restaurant y bar.
Talossa sisällä on joka puolella kauniit laattalattiat, paitsi makuuhuoneissa parkettia. Olohuonetta hallitsee jättikokoinen takka ja rustiikkia tunnelmaa luo tummaksi petsatut kattoparrut, antiikkihuonekalut ja seinään upotetut kirjahyllyt. Eteisessä puolestaan on valtavan kokoinen antiikkilipasto ja puinen veistos, jotka alkuihmetyksen jälkeen näyttävät jo sopivat tilaan varsin luontevasti.
Rentouduimme koko päivän uima-altaalla pulikoiden ja kirjoja lukien. Terassin varjossa oli mukava nauttia lounaasta pitkän kaavan mukaan, kun tytöt nukkuivat uimaleikeistä väsyneinä parin tunnin päiväunet. Emma on muuten alkanut toistella sanoja, kuten yppää (hyppää) ja pulu. Illalla latasimme herkut sohvapöydälle ja katsoimme USA-Brasilia fudismatsia.
Lauantai 27.6. – ”Pikataival” Vencen linnoituskaupunkiin
Aamu valkeni aurinkoisena hieman valvotun yön jälkeen. Heini hoiti aamuyövuoron, veti tulpat korviin ja Timo hoiti loppuyön tyttöjen heräillessä vuorotellen. Aamulla Laura oli ilmoittanut Timolle kuiskaten: ”Isi - nuku sinä vain” ja hiippaillut Irman ja Hannun huoneeseen. Jes, tämähän alkaa toimia :)
Hoidimme aamutoimet nopsasti ja hyppäsimme autoon kohti vuorenkielekkeellä sijaitsevaa Vencen linnoituskaupunkia. Navigaattori ehdotti nopeinta reittiä vuorten läpi eikä Nizzan kautta, minkä ajattelimme olevan hyvää vaihtelua. Noooh, ihan ei mennyt putkeen, koska aikaa kului tuplasti luvatun mukaisesti. Nopeusrajoitus näytti monessa kohtaa 70:ntä, mikä tuntui ihan millä vain autolla aivan tuhoon tuomitulta ajatukselta. Me taisimme mennä 20-30:ntä suurimman osan matkaa. Välillä navigaattori myös ehdotti päättyvän tien läpi ajamista, joten ihan aukoton ei tuokaan masiina ole.
Maisemat olivat kyllä todella hienot; vehreitä vuorenrinteitä, pieniä kyliä jyrkänteillä kauniine kirkkoineen ja tietysti ne sadan metrin pudotukset rotkoon aivan kapean tien vierestä. Selvisimme silti Frööbelin Palikoiden taustamusiikilla Lauran ja Irman käsimerkkien säestäminä. Loppumatka alkoi silti olla jo aikamoista lasten viihdytystä ja olimme helpottuneita, kun Vencen vanhan kaupungin ulkopuolelta löytyi parkkipaikka aivan heittämällä.
Yhteistuumin päätimme suunnata suoraan lounaalle, koska hienosti pakattu eväskassikin oli jäänyt nätisti keittiön lattialle…Aurinko paisteli pilvenhattaroiden leijuessa taivaalla ja päädyimme lounaalle torille aurinkovarjojen alle. Sirun ja Allun neuvojen mukaan tilasimme vain aikuisille ruokaa, mikä säästikin pitkän pennin. Tytöt söivät nätisti vuorotellen pitsaa ja pastaa aikuisten lautasilta suiden ympärykset punaisina. Laura osasi laittaa hienosti ohuen servietin valkoisen mekkonsa suojaksi ja ilmoitti, että hän syö kuten hienot tytöt – aivan kuin Jenna ja Kiia! Heini tilasi tietysti ranskaksi, jolloin ystävällinen naistarjoilija muisti aina mainita, miten sana oikeasti lausutaan ja korjasi tietysti, että café creme onkin näin iltapäivisin ja täälläpäin ranskaa café noisette. Silti oli mukavaa huomata, ettei monet ranskan parissa päntätyt päivät olleet valuneet aivan hukkaan. Palvelu oli aina parempaa, kun edes yritti ranskaksi.
Lounaan jälkeen kävelimme rauhallisesti vanhan kaupungin läpi. Erityisesti vanha katedraali ja 1700-luvun muurit pienine taideateljeineen olivat pittoreskeja. Harmillisesti olimme kuitenkin liikkeellä juuri siesta-aikaan, jolloin kaupat olivat kiinni ja monet sievät lastenvaatekaupat jäivät ilman meidän rahojamme. Matkalla autolle Laura ihmetteli vielä jättikokoista kyyhkystä, joka kunnioitti vuonna 1942-1943. Vencesta keskitysleirille vietyjen juutalaisten muistoa. Sodan merkit pysäyttävät aina.
Kotimatka sujui nopeasti sen Moottoritien kautta. Kämpillä Irma, Timo ja tytöt pulahtivat uima-altaaseen, vaikka taivas oli jo mennyt pilveen ja enteili sadetta. Tytöt nauttivat ja olivat pian valmiit maittavalle ”paistetut-perunat-kalapuikko-päivälliselle”. Lauran kanssa muistelimme Allu-kummin tekemiä kalapuikkoja :) Aikuiset söivät edellispäivän jämistä tehtyjä patonkeja, jotka maistuivat ranskalaisen siiderin kanssa oikein makoisilta.
Tyttöjen mentyä nukkumaan nautiskelimme ranskalaista roséeta ja ihmettelimme mystistä kuunsirppiä mustalla taivaalla vuorten silhuetin yläpuolella ja rinteellä pörrääviä tulikärpäsiä. Alempana vuorella olevasta talosta hoidettiin taustamusiikki ranskalaisen räpin ja 90-luvun diskohittien jytäävien soundein voimin. Irman ja Hanskin painuessa pehkuihin kirjoittelimme vielä blogia, valitsimme valokuvia ja iloitsimme Juhan ja Ninan kirjoittamista kommenteista!
Hoidimme aamutoimet nopsasti ja hyppäsimme autoon kohti vuorenkielekkeellä sijaitsevaa Vencen linnoituskaupunkia. Navigaattori ehdotti nopeinta reittiä vuorten läpi eikä Nizzan kautta, minkä ajattelimme olevan hyvää vaihtelua. Noooh, ihan ei mennyt putkeen, koska aikaa kului tuplasti luvatun mukaisesti. Nopeusrajoitus näytti monessa kohtaa 70:ntä, mikä tuntui ihan millä vain autolla aivan tuhoon tuomitulta ajatukselta. Me taisimme mennä 20-30:ntä suurimman osan matkaa. Välillä navigaattori myös ehdotti päättyvän tien läpi ajamista, joten ihan aukoton ei tuokaan masiina ole.
Maisemat olivat kyllä todella hienot; vehreitä vuorenrinteitä, pieniä kyliä jyrkänteillä kauniine kirkkoineen ja tietysti ne sadan metrin pudotukset rotkoon aivan kapean tien vierestä. Selvisimme silti Frööbelin Palikoiden taustamusiikilla Lauran ja Irman käsimerkkien säestäminä. Loppumatka alkoi silti olla jo aikamoista lasten viihdytystä ja olimme helpottuneita, kun Vencen vanhan kaupungin ulkopuolelta löytyi parkkipaikka aivan heittämällä.
Yhteistuumin päätimme suunnata suoraan lounaalle, koska hienosti pakattu eväskassikin oli jäänyt nätisti keittiön lattialle…Aurinko paisteli pilvenhattaroiden leijuessa taivaalla ja päädyimme lounaalle torille aurinkovarjojen alle. Sirun ja Allun neuvojen mukaan tilasimme vain aikuisille ruokaa, mikä säästikin pitkän pennin. Tytöt söivät nätisti vuorotellen pitsaa ja pastaa aikuisten lautasilta suiden ympärykset punaisina. Laura osasi laittaa hienosti ohuen servietin valkoisen mekkonsa suojaksi ja ilmoitti, että hän syö kuten hienot tytöt – aivan kuin Jenna ja Kiia! Heini tilasi tietysti ranskaksi, jolloin ystävällinen naistarjoilija muisti aina mainita, miten sana oikeasti lausutaan ja korjasi tietysti, että café creme onkin näin iltapäivisin ja täälläpäin ranskaa café noisette. Silti oli mukavaa huomata, ettei monet ranskan parissa päntätyt päivät olleet valuneet aivan hukkaan. Palvelu oli aina parempaa, kun edes yritti ranskaksi.
Lounaan jälkeen kävelimme rauhallisesti vanhan kaupungin läpi. Erityisesti vanha katedraali ja 1700-luvun muurit pienine taideateljeineen olivat pittoreskeja. Harmillisesti olimme kuitenkin liikkeellä juuri siesta-aikaan, jolloin kaupat olivat kiinni ja monet sievät lastenvaatekaupat jäivät ilman meidän rahojamme. Matkalla autolle Laura ihmetteli vielä jättikokoista kyyhkystä, joka kunnioitti vuonna 1942-1943. Vencesta keskitysleirille vietyjen juutalaisten muistoa. Sodan merkit pysäyttävät aina.
Kotimatka sujui nopeasti sen Moottoritien kautta. Kämpillä Irma, Timo ja tytöt pulahtivat uima-altaaseen, vaikka taivas oli jo mennyt pilveen ja enteili sadetta. Tytöt nauttivat ja olivat pian valmiit maittavalle ”paistetut-perunat-kalapuikko-päivälliselle”. Lauran kanssa muistelimme Allu-kummin tekemiä kalapuikkoja :) Aikuiset söivät edellispäivän jämistä tehtyjä patonkeja, jotka maistuivat ranskalaisen siiderin kanssa oikein makoisilta.
Tyttöjen mentyä nukkumaan nautiskelimme ranskalaista roséeta ja ihmettelimme mystistä kuunsirppiä mustalla taivaalla vuorten silhuetin yläpuolella ja rinteellä pörrääviä tulikärpäsiä. Alempana vuorella olevasta talosta hoidettiin taustamusiikki ranskalaisen räpin ja 90-luvun diskohittien jytäävien soundein voimin. Irman ja Hanskin painuessa pehkuihin kirjoittelimme vielä blogia, valitsimme valokuvia ja iloitsimme Juhan ja Ninan kirjoittamista kommenteista!
lauantai 27. kesäkuuta 2009
Perjantai 26.6 – Päiväajelulla Nizzassa…
Kuinka ihanaa on lykätä kello seitsemältä heränneet lapset isovanhempien hoivaan ja kääntää kylkeä nukkuen kymmeneen asti. Aurinko oli jo noussut täyteen loistoon vuorten takaa, kun kömmimme pihalle aamiaiselle. Kaapista löytynyt espressokahvikin maistui täydelliseltä jättikokoisesta mukista yhdessä hyvän kirjan ja patongin kanssa. Tytöt leikkivät hiekkalaatikolla ja kävimme vuorotellen pulahtamassa uima-altaaseen. Erityisesti Emma polskutteli suu virneessä vastavirtaan kellukkeen kanssa. Laura hieman arasteli ennen uintia uima-altaan lapsihälyttimestä kuuluvaa ääntä, joka oli tällä kertaa onneksi kytketty pois päältä. Hienoa oli se, ettei tytöille tarvinnut pukea moninkertaisia vaatteita, kuten juhannuksena. Huvittavaa olikin nähdä heidät syömässä lounasta pelkät ruokalaput ja kengät jalassa :)
Lapset ja Hanski nukkuivat pitkät päiväunet meidän muiden ottaessa uima-altaalla aurinkoa, nauttien Perriér kivennäisvettä ja kirjoja lukien. Todellinen lomafiilis siis. Ilma oli todella miellyttävä, 25c ja aurinkoa eikä missään vaiheessa liian tukahduttavaa. Ehkä näin vuorilla on raikkaampi ilma kuin alhaalla Nizzan kaupungissa.
Lasten välipalan jälkeen lähdimme kiemurtelemaan serpentiinitietä alas vuorilta kohti centre villeä eli Nizzan keskustaa. Taisimme olla liikenteessä juuri ruuhka-aikaan, koska kadut olivat täynnä autoja, pyöräilijöitä ja skoottereita.
Parkkipaikan etsiminen tuntui tänäänkin olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, mikä tarkoitti sitä, että miehet tekivät kolmen vartin turistiajelun ympäri kaupunkia huomaten aina, että auto on liian korkea mihinkään parkkihalliin tai edes avopaikoille. Jostain kummallisesta syystä joku oli siis päättänyt rakentaa maksimikorkeuspuomin myös ulkopaikoille… Harmittelimme sitä, ettemme olleet skoottereilla liikenteessä. Ironman triathlon-kilpailu käynnistyi myös samaan aikaan pyöräilyllä, mikä saattoi olla ruuhkaan syynä Tällä kertaa Nizza tuli myös nähtyä hyvinkin harmaissa merkeissä, koska saimme niskaamme sateen ukkosen kera. Tästä huolimatta rantakatu Promenade de Anglais oli kaunis ja meressä näkyi useat eri turkoosin värit.. Vanhaan kaupunkiin asti emme koskaan päässeet, mutta päätimme tulla myöhemmin uudelleen ja todellakin ilman autoa.
Laura ilmoitti paluumatkalla autossa, että kohta Jenna ja Kiia tulevat tänne kylään. Terveisiä siis tytöille! Nopsan kauppakäynnin jälkeen palasimme talolle syömään illallista ja laittamaan lapsia nukkumaan. Illan aikana uimahälytin pärisi vielä pariin otteeseen ilmeisesti uimalelujen takia…
Lapset ja Hanski nukkuivat pitkät päiväunet meidän muiden ottaessa uima-altaalla aurinkoa, nauttien Perriér kivennäisvettä ja kirjoja lukien. Todellinen lomafiilis siis. Ilma oli todella miellyttävä, 25c ja aurinkoa eikä missään vaiheessa liian tukahduttavaa. Ehkä näin vuorilla on raikkaampi ilma kuin alhaalla Nizzan kaupungissa.
Lasten välipalan jälkeen lähdimme kiemurtelemaan serpentiinitietä alas vuorilta kohti centre villeä eli Nizzan keskustaa. Taisimme olla liikenteessä juuri ruuhka-aikaan, koska kadut olivat täynnä autoja, pyöräilijöitä ja skoottereita.
Parkkipaikan etsiminen tuntui tänäänkin olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, mikä tarkoitti sitä, että miehet tekivät kolmen vartin turistiajelun ympäri kaupunkia huomaten aina, että auto on liian korkea mihinkään parkkihalliin tai edes avopaikoille. Jostain kummallisesta syystä joku oli siis päättänyt rakentaa maksimikorkeuspuomin myös ulkopaikoille… Harmittelimme sitä, ettemme olleet skoottereilla liikenteessä. Ironman triathlon-kilpailu käynnistyi myös samaan aikaan pyöräilyllä, mikä saattoi olla ruuhkaan syynä Tällä kertaa Nizza tuli myös nähtyä hyvinkin harmaissa merkeissä, koska saimme niskaamme sateen ukkosen kera. Tästä huolimatta rantakatu Promenade de Anglais oli kaunis ja meressä näkyi useat eri turkoosin värit.. Vanhaan kaupunkiin asti emme koskaan päässeet, mutta päätimme tulla myöhemmin uudelleen ja todellakin ilman autoa.
Laura ilmoitti paluumatkalla autossa, että kohta Jenna ja Kiia tulevat tänne kylään. Terveisiä siis tytöille! Nopsan kauppakäynnin jälkeen palasimme talolle syömään illallista ja laittamaan lapsia nukkumaan. Illan aikana uimahälytin pärisi vielä pariin otteeseen ilmeisesti uimalelujen takia…
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Torstai 25.6 – Ajomatka Nizzan talolle
Aamu alkoi Timon ja Emman osalta kello 6 paikallista aikaa eli Emma eli vielä Suomen aikaa. Heini ja Laura nauttivat pidemmät unet edellisyön itkuista johtuen ja heräsivät vasta vähän jälkeen kahdeksan. Herkulliset aamukahvit ja croissantit haimme alakerran caffetériasta posliinimukeissa tarjottimella omaan huoneeseen. Aamiaisen jälkeen pakkasimme auton Lauran vetäessä normaalit en-tahdo-tahdonpas-raivarit, mikä tarkoitti sitä, että Lauran kuume oli siis laskenut.
Suunnitelmissa oli tarkoitus tehdä pikaisku Milanon keskustaan ja aloittaa sitten matka kohti Nizzaa. Fiatin valkoinen laatikko pujotteli aika lailla ketterästi Milanon pikkukujilla kohti Duomoa ja Galeríe Vittoria II:sta. Olimme varsin tyytyväisiä itseemme, kun saimme vapaan parkkipaikan, jossa luki administrattione comunale tai consigliare comunale. Hieman ynnäiltyämme asiaa päätimme silti konsultoida kielitieteilijä Millaa asiasta, joka kertoikin, että ei ehkä kannata parkkeerata kunnan hallinnon tai kiinteistöviranomaisten paikoille. Tässä vaiheessa miehet lähtivät etsimään uutta paikkaa ja me naiset otimme omat rallirattaamme ja lähdimme aurinkolasein varustettujen tyttöjen kanssa kohti Galleriaa.
Galeríe Vittoria II:ssa ihastelimme upeaa lasikattoa ja Louis Vuittonin ja Pradan laukkuja. Ihmiset olivat kauniita ja viimeisen päälle pukeutuneita tietäen sen toki itsekin. Silti oli mukava nauttia kansainvälisestä tunnelmasta ja olla Matkalla. Ennen Duomolle lähtöä kävimme vielä astelemassa muutamat kerrat Torinon vaakunassa killuvien onnea tuottavien häränkivesten päällä. Hinkkasimme varmuuden vuoksi vielä tyttöjen vaunutkin pariin otteeseen vaakunan päältä…
Duomo on kuulemma maailman suurin goottilainen katedraali ja Euroopan kolmanneksi suurin kirkko. Ehdimme katsastaa sen tosin vain ulkopuolelta, koska miehet saapuivat Fiatilla Duomon eteen löytämättä parkkipaikkaa. Lauran kuumekin oli taas nousussa, joten päätimme ottaa lounaan mukaan ja lähteä suoraan ajamaan kohti Nizzaa. Lounaan kipaisimme hakemassa yhdessä Timon kanssa, joten hänkin näki nähtävyydet samalla.
Ajomatka puoleen väliin asti meni oikein mallikkaasti, koska tytöt nukahtivat lähes heti ja me saimme nauttia upeista ja vehreistä vuoristomaisemista. Genoan lähellä sijaitsevassa Varezzen kaupungissa kävimme nauttimassa lounastauon ja kävelimme pitkin upeaa hiekkarantaa reunustavaa rantakatua. Loppumatkakin sujui suhteellisen hyvin Lauran katsellessa Pingua ja Emman lupsuttaessa peukaloa. Maisemat paranivat entisestään, kun pääsimme Ligurian rantatielle, jolloin vuoristomaisemien lisäksi tuli hienot näkymät välimerelle. Erityisesti Mentonin kaupungin silhuetti vuorilta katsottuna oli käsittämättömän hieno yhdistelmä pitkää hiekkarantaa ja vanhaa linnoituskaupunkia.
Kello oli jo ehtinyt yli kuuden, kun muutaman vikakäännöksen jälkeen löysimme vihdoin talollemme, joka sijaitsee 20 minuuttia Nizzasta vuorille päin. Talo olikin villa ja se vastasi varustelutasoltaan ennemminkin 2 000 euron viikkovuokraa kuin puolta siitä. Puutarhasta ja uima-altaalta oli henkeäsalpaavat näkymät vuorille. Ranskankielinen kodinhoitajarouva Cathy Hiver opasti perusteellisesti en france Heinille talon mukavuudet varashälyttimistä pesukoneiden toimintaan. Täytynee tuotakin kieltä hieman muistella lisää, koska selvityksestä noin 30% tuli kuitattua nyökyttelyllä ajatellen, että hmm tässä kohden on varmasti hyvä sanoa oui, d’accord…Tärkeimmät tuli silti selvitettyä, eikä tällä kertaa tullut pahempia väärinkäsityksiä.
Ilta meni lastenhoidossa, supermarketissa ja iltapalalla. Irma kävi myös kokeilemassa iltauintia, jolloin tietysti lapsihälytin pärähti päälle. Deaktivointi onneksi onnistui ja toisella kerralla Irmakin pääsi veteen asti.
Suunnitelmissa oli tarkoitus tehdä pikaisku Milanon keskustaan ja aloittaa sitten matka kohti Nizzaa. Fiatin valkoinen laatikko pujotteli aika lailla ketterästi Milanon pikkukujilla kohti Duomoa ja Galeríe Vittoria II:sta. Olimme varsin tyytyväisiä itseemme, kun saimme vapaan parkkipaikan, jossa luki administrattione comunale tai consigliare comunale. Hieman ynnäiltyämme asiaa päätimme silti konsultoida kielitieteilijä Millaa asiasta, joka kertoikin, että ei ehkä kannata parkkeerata kunnan hallinnon tai kiinteistöviranomaisten paikoille. Tässä vaiheessa miehet lähtivät etsimään uutta paikkaa ja me naiset otimme omat rallirattaamme ja lähdimme aurinkolasein varustettujen tyttöjen kanssa kohti Galleriaa.
Galeríe Vittoria II:ssa ihastelimme upeaa lasikattoa ja Louis Vuittonin ja Pradan laukkuja. Ihmiset olivat kauniita ja viimeisen päälle pukeutuneita tietäen sen toki itsekin. Silti oli mukava nauttia kansainvälisestä tunnelmasta ja olla Matkalla. Ennen Duomolle lähtöä kävimme vielä astelemassa muutamat kerrat Torinon vaakunassa killuvien onnea tuottavien häränkivesten päällä. Hinkkasimme varmuuden vuoksi vielä tyttöjen vaunutkin pariin otteeseen vaakunan päältä…
Duomo on kuulemma maailman suurin goottilainen katedraali ja Euroopan kolmanneksi suurin kirkko. Ehdimme katsastaa sen tosin vain ulkopuolelta, koska miehet saapuivat Fiatilla Duomon eteen löytämättä parkkipaikkaa. Lauran kuumekin oli taas nousussa, joten päätimme ottaa lounaan mukaan ja lähteä suoraan ajamaan kohti Nizzaa. Lounaan kipaisimme hakemassa yhdessä Timon kanssa, joten hänkin näki nähtävyydet samalla.
Ajomatka puoleen väliin asti meni oikein mallikkaasti, koska tytöt nukahtivat lähes heti ja me saimme nauttia upeista ja vehreistä vuoristomaisemista. Genoan lähellä sijaitsevassa Varezzen kaupungissa kävimme nauttimassa lounastauon ja kävelimme pitkin upeaa hiekkarantaa reunustavaa rantakatua. Loppumatkakin sujui suhteellisen hyvin Lauran katsellessa Pingua ja Emman lupsuttaessa peukaloa. Maisemat paranivat entisestään, kun pääsimme Ligurian rantatielle, jolloin vuoristomaisemien lisäksi tuli hienot näkymät välimerelle. Erityisesti Mentonin kaupungin silhuetti vuorilta katsottuna oli käsittämättömän hieno yhdistelmä pitkää hiekkarantaa ja vanhaa linnoituskaupunkia.
Kello oli jo ehtinyt yli kuuden, kun muutaman vikakäännöksen jälkeen löysimme vihdoin talollemme, joka sijaitsee 20 minuuttia Nizzasta vuorille päin. Talo olikin villa ja se vastasi varustelutasoltaan ennemminkin 2 000 euron viikkovuokraa kuin puolta siitä. Puutarhasta ja uima-altaalta oli henkeäsalpaavat näkymät vuorille. Ranskankielinen kodinhoitajarouva Cathy Hiver opasti perusteellisesti en france Heinille talon mukavuudet varashälyttimistä pesukoneiden toimintaan. Täytynee tuotakin kieltä hieman muistella lisää, koska selvityksestä noin 30% tuli kuitattua nyökyttelyllä ajatellen, että hmm tässä kohden on varmasti hyvä sanoa oui, d’accord…Tärkeimmät tuli silti selvitettyä, eikä tällä kertaa tullut pahempia väärinkäsityksiä.
Ilta meni lastenhoidossa, supermarketissa ja iltapalalla. Irma kävi myös kokeilemassa iltauintia, jolloin tietysti lapsihälytin pärähti päälle. Deaktivointi onneksi onnistui ja toisella kerralla Irmakin pääsi veteen asti.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Keskiviikko 24.6. Kohti Milanoa
Aamu alkoi, kun kello soi klo 5:30. Treffit oli sovittu Timon vanhempien; Irman ja Hannun kanssa klo 6:20. Yön viime hetket sujuivat huonosti, kun Laura raahautui vanhempien sänkyyn kuumeisena jo ennen viittä…Viiden tunnin yöunet tuntuivat hieman vajailta, vaikkakaan eivät mitenkään poikkeuksellisilta näin lapsiperheessä.
Tilataksilla suhautimme kaikki yhdessä kätevästi kentälle ja saimme tulostettua check-in automaatista pienen sähläyksen jälkeen oikeat matkalaukkutarrat. Aamiaiskahvit ja croissantit maistuivat hyviltä yhdistettyinä Irman ja Hanskin valmistamiin matkaeväisiin. Hanski ehti vielä ostaa tytöille omat pehmo-Myyt ja –Nuuskamuikkuset DVD:n kera, jotka otettiin ihastuneina vastaan. Sitten olimmekin jo valmiit koneeseen.
Lentomatka sujui suhteellisen hyvin aina jonkun juostessa pitkin koneen käytäviä Emman perässä lentoemoja väistellen tai Lauran kanssa piirtäessä. Heini ja Emma nukkuivat jopa pienen pätkän Lauran katsoessa Aku Ankkaa omalta matka-DVD:ltä.
Lentokentälle tultaessa Laura oli jo aika heikossa kunnossa, joten Hanski kantoi hänet sylissä matkalaukkuterminaaliin. Siellä Laura nukahtikin Heinin syliin, kun miehet metsästivät eri luukuista turvaistuimia, rattaita ja laukkuja. Emma hurmasi omalla teputuksellaan siivoojia ja muita matkustajia Irman nyökytellessä bella bella –puheille.
Europcarilta vuokrattu 9-hengen minibussi loisti valkoisena ja kannoimme uupuneet tytöt sisälle auringon paahtaessa selkää. 50 km Malpensan kentältä Milanon keskustaan rullasi sujuvasti Timon käännellessä rattia tottuneesti ja lukien Navigaattorista ohjeita. Tytöt nukahtivat auton hurahtaessa käyntiin ja heräsivät sopivasti perillä.
Hotelli Residence Aramis oli loistovalinta. Huoneistohotelli oli enemmän kuin hintansa väärti (3-hengen huone 100€). Huoneet olivat puhtaat ja uudet sekä tilaa lähes yhtä paljon kuin kotona. Erillinen makuuhuone, iso kylpyhuone ja yhteinen olohuone ja keittiö toimivat mitä parhaiten. Sängyt hinasimme makkarissa yhteen, joten leveyttä riitti koko pedille helposti 3 metriä. Keittomahdollisuus ja jääkaappi olivat tervetulleita pienten kanssa matkustaessa.
Laura oli edelleen hyvin kuumeinen ja itkuinen, joten saimme hotellin erittäin palvelualttiin ja ystävällisen (ja miehiin menevän) Luigin kautta varattua lastenlääkärille ajan illaksi. Tästä syystä päätimme suosiolla jättää nähtävyydet seuraavaan päivään. Olihan kello jo kolme ja kaikki väsyneitä matkustamisesta.
Pienen hengähdyksen ja tyttöjen välipalan jälkeen päädyimmekin talsimaan rauhallisesti kohti supermarkettia. Matkalla muistelimme italianoppeja ja tilasimme fragola ja chocolata gelataa ja nautimme jäätelömme kauniissa auringonpaisteessa. Supermarket-ostostosten jälkeen ehdimme vielä kippistää oluet, valkkarit ja pillimehut terassilla ja fiilistellä lomatunnelmissa. Tytöt napostelivat vaunuistaan mansikoita suut punaisina.
Yksityinen pediatrirouva oli loistotapaus, joka paneutui Lauran tilaan perusteellisesti. Hän teki kuulemma sairaalassa töitä aamupäivisin ja omalla klinikallaan iltapäivisin. Saimme diagnoosiksi peruskuumeen vatsaflunssalla höystettynä sekä tarkat ohjeet ruokavaliosta ja lääkityksestä. Antibiootit haimme lääkärin ohjeen mukaan varmuudeksi, koska matkustamme huomenna jo Ranskaan. Olisi sitten varalääkkeet, mikäli Lauran tila huonontuisi. Lääkäri vannotti vielä soittamaan lapsen voinnista seuraavana päivänä ja antoi Nizzan sairaalan yhteystiedot.
Kämpillä hoidimme lasten kylvetykset, iltapuurot sekä aikuisten tuorepastan kokkailut sujuvasti lomittain ja väsyneet tyttömme nukahtivat kädet toistensa käsissä viidessä minuutissa. Ilmastoinnin ansiosta myös sisällä on varmasti mieluista nukkua. Muutaman viinilasillisen ja oluen jälkeen aikuisetkin vetäytyivät omiin huoneisiinsa. Suihku teki pitkän päivän jälkeen terää ja muutama vilkaisu Berlusconin tv-kanavan vähäpukeisiin tietovisailutypyköihin riitti sammuttamaan myös telkkarin. Vain kunnon italialaista kahvia jäi tänään suu kaipaamaan.
Huomenna on herkkukahvien lisäksi suunnitelmissa käydä katsastamassa Duomo, Galleria Vittorio Emmanuel II ja La Scala ooppera. Ja pian tietysti suunnata nokka kohti Nizzaa.
Tilataksilla suhautimme kaikki yhdessä kätevästi kentälle ja saimme tulostettua check-in automaatista pienen sähläyksen jälkeen oikeat matkalaukkutarrat. Aamiaiskahvit ja croissantit maistuivat hyviltä yhdistettyinä Irman ja Hanskin valmistamiin matkaeväisiin. Hanski ehti vielä ostaa tytöille omat pehmo-Myyt ja –Nuuskamuikkuset DVD:n kera, jotka otettiin ihastuneina vastaan. Sitten olimmekin jo valmiit koneeseen.
Lentomatka sujui suhteellisen hyvin aina jonkun juostessa pitkin koneen käytäviä Emman perässä lentoemoja väistellen tai Lauran kanssa piirtäessä. Heini ja Emma nukkuivat jopa pienen pätkän Lauran katsoessa Aku Ankkaa omalta matka-DVD:ltä.
Lentokentälle tultaessa Laura oli jo aika heikossa kunnossa, joten Hanski kantoi hänet sylissä matkalaukkuterminaaliin. Siellä Laura nukahtikin Heinin syliin, kun miehet metsästivät eri luukuista turvaistuimia, rattaita ja laukkuja. Emma hurmasi omalla teputuksellaan siivoojia ja muita matkustajia Irman nyökytellessä bella bella –puheille.
Europcarilta vuokrattu 9-hengen minibussi loisti valkoisena ja kannoimme uupuneet tytöt sisälle auringon paahtaessa selkää. 50 km Malpensan kentältä Milanon keskustaan rullasi sujuvasti Timon käännellessä rattia tottuneesti ja lukien Navigaattorista ohjeita. Tytöt nukahtivat auton hurahtaessa käyntiin ja heräsivät sopivasti perillä.
Hotelli Residence Aramis oli loistovalinta. Huoneistohotelli oli enemmän kuin hintansa väärti (3-hengen huone 100€). Huoneet olivat puhtaat ja uudet sekä tilaa lähes yhtä paljon kuin kotona. Erillinen makuuhuone, iso kylpyhuone ja yhteinen olohuone ja keittiö toimivat mitä parhaiten. Sängyt hinasimme makkarissa yhteen, joten leveyttä riitti koko pedille helposti 3 metriä. Keittomahdollisuus ja jääkaappi olivat tervetulleita pienten kanssa matkustaessa.
Laura oli edelleen hyvin kuumeinen ja itkuinen, joten saimme hotellin erittäin palvelualttiin ja ystävällisen (ja miehiin menevän) Luigin kautta varattua lastenlääkärille ajan illaksi. Tästä syystä päätimme suosiolla jättää nähtävyydet seuraavaan päivään. Olihan kello jo kolme ja kaikki väsyneitä matkustamisesta.
Pienen hengähdyksen ja tyttöjen välipalan jälkeen päädyimmekin talsimaan rauhallisesti kohti supermarkettia. Matkalla muistelimme italianoppeja ja tilasimme fragola ja chocolata gelataa ja nautimme jäätelömme kauniissa auringonpaisteessa. Supermarket-ostostosten jälkeen ehdimme vielä kippistää oluet, valkkarit ja pillimehut terassilla ja fiilistellä lomatunnelmissa. Tytöt napostelivat vaunuistaan mansikoita suut punaisina.
Yksityinen pediatrirouva oli loistotapaus, joka paneutui Lauran tilaan perusteellisesti. Hän teki kuulemma sairaalassa töitä aamupäivisin ja omalla klinikallaan iltapäivisin. Saimme diagnoosiksi peruskuumeen vatsaflunssalla höystettynä sekä tarkat ohjeet ruokavaliosta ja lääkityksestä. Antibiootit haimme lääkärin ohjeen mukaan varmuudeksi, koska matkustamme huomenna jo Ranskaan. Olisi sitten varalääkkeet, mikäli Lauran tila huonontuisi. Lääkäri vannotti vielä soittamaan lapsen voinnista seuraavana päivänä ja antoi Nizzan sairaalan yhteystiedot.
Kämpillä hoidimme lasten kylvetykset, iltapuurot sekä aikuisten tuorepastan kokkailut sujuvasti lomittain ja väsyneet tyttömme nukahtivat kädet toistensa käsissä viidessä minuutissa. Ilmastoinnin ansiosta myös sisällä on varmasti mieluista nukkua. Muutaman viinilasillisen ja oluen jälkeen aikuisetkin vetäytyivät omiin huoneisiinsa. Suihku teki pitkän päivän jälkeen terää ja muutama vilkaisu Berlusconin tv-kanavan vähäpukeisiin tietovisailutypyköihin riitti sammuttamaan myös telkkarin. Vain kunnon italialaista kahvia jäi tänään suu kaipaamaan.
Huomenna on herkkukahvien lisäksi suunnitelmissa käydä katsastamassa Duomo, Galleria Vittorio Emmanuel II ja La Scala ooppera. Ja pian tietysti suunnata nokka kohti Nizzaa.
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Uusi matka häämöttää
No niin. Uusi blogi on vihdoin hengissä. Olen käyttänyt viimeisen puoli vuotta yrittäen tavoittaa Googlen tukea jotta saisin vanhan blogini tunnukset auki, mutta ilman tulosta. Tästä turhautuneena päätin aloittaa uuden blogin ja linkata vanhaan.
Noh, eipä jäädä märehtimään tuota vaan keskittykäämme tulevaan. Keskiviikkona 24 kesäkuuta hyppäämme pitkän tauon jälkeen taas reissun päälle. Reittimme tulee kulkemaan jotakuinkin seuraavanlaisesti Lento Milanoon jos auto alle ja ajaen Nizzasta vuokratulle talolle. Noin puolentoista viikon jälkeen siirrymme Avignonin kupeeseen vuokratulle talolle ja sieltä viikon päästä Lyonin ohi tai kautta Piemonteen ja Torinoon. Tästä eteenpäin en viitsi edes mainita, koska haluan keskittyä täysin siemauksin tulevaan lomaan ja aikaan ennen sitä ikävää kotiin paluuta :)
Oikein mukavaa kesää kaikille ja toivottavasti jaksatta lukea tätä blogia ja mahdollisesti saatte apua tai kipinän lähteä omalle seikkailulle.
Noh, eipä jäädä märehtimään tuota vaan keskittykäämme tulevaan. Keskiviikkona 24 kesäkuuta hyppäämme pitkän tauon jälkeen taas reissun päälle. Reittimme tulee kulkemaan jotakuinkin seuraavanlaisesti Lento Milanoon jos auto alle ja ajaen Nizzasta vuokratulle talolle. Noin puolentoista viikon jälkeen siirrymme Avignonin kupeeseen vuokratulle talolle ja sieltä viikon päästä Lyonin ohi tai kautta Piemonteen ja Torinoon. Tästä eteenpäin en viitsi edes mainita, koska haluan keskittyä täysin siemauksin tulevaan lomaan ja aikaan ennen sitä ikävää kotiin paluuta :)
Oikein mukavaa kesää kaikille ja toivottavasti jaksatta lukea tätä blogia ja mahdollisesti saatte apua tai kipinän lähteä omalle seikkailulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)