Talolla

Kivitalossa sisällä oli miellyttävän viileää, mikä tarkoitti sitä, että oli mukava vetää peittoa päälle. Viileä ilma tekee myös yöunesta levollista. Emma yritti herätä jo seitsämältä kirkonkellojen kumahdellessa, mutta saimme hänet nukutettua sentään kahdeksaan asti. Laura heräsi yhtä aikaa Heinin kanssa yhdeksältä. Oli mukavaa venytellä hitaasti sängyssä tytöt kainalossa ilman, että tarvitsi miettiä aamiaiselle ehtimistä. Timo nukkui vielä tunnin muiden jälkeen. Tytöt söivät aamiaista sisällä ja toisen kerran meidän kanssamme terassilla. Pitkästä aikaa tuli luettua Hesaria (kiitos digiversion) tuntikaupalla ja juotua samalla useampi kuppi café au lait:ta. Ah, loma!

Emännän löytökoirat George ja Arthur pyörivät hänen perässä kepeästi haukahdellen. Taisivat olla jotain terrierintapaisia hauskoja vekkuleita. Tosin löytökoiria, joten emäntä ei antanut tyttöjen leikkiä niiden kanssa hyvätapaisia vaikka olivatkin (siis sekä tytöt että koirat...).

Lounaaksi teimme kanasalaattia ja tytöille kanapastaa maalaisleivän kera. Aurinko paistoi täysin kirkkaalta taivaalta ja lämpötila nousi nopeasti kolmeenkymmeneen. Siksi oli mukava pulahtaa välillä vilvoittelemaan ja varjoon sohvalle makoilemaan. Tytöt laskivat aina kirkonkellon tasalyöntejä ja ilmoittivat aina paljonko kello oli. Myös puolituntiset ilmoitettiin yhdellä ontolla kumauksella. Emäntä kertoi, että aiemmin kellot kumahtelivat läpi yön, mutta kyläläiset olivat päättääneet yhdessä tuumin, että klo 07 – 22 riittää hyvin (yl-lä-tys). Heini teki myös itselleen merkinnän laittaa ostoslistalle aurinkokello, koska kirkonkellot olisivat hieman hankalampi järjestää. Tällä hetkellä ostoslistalla on jo lisää laventeleita, sellaisia laventelinsukuisia pensaita mitä lie, oliivipuu (jos sellainen meillä elää), pari viinitynnyriä (tyhjää), mosaiikkinen/takorautainen pöytäryhmä, ajatus kunnollisesta keittiöpuutarhasta salaatteineen ja porkkanoineen, takorautainen sohva pihalle, kunnon teemukeja (ehkä sellainen keltainen ja oranssi) ja se aurinkokello. Ai niin ja ne ihanat kukalliset päiväpeitot, joita en koskaan ole saanut Ranskasta aiemmin mahtumaan mukaan...Päivä meni nopeasti uiden, ruokaa laittaen ja tyttöjen kanssa leikkien. Reissussa parasta on se, että pääosassa ovat lapset ja rentoilu eikä kotitöitä tai muita pakollisia juttuja tarvitse tehdä. Ah tätä onnea!