Aamu valkeni meille kello viisi. Kaikilla oli vähän perhosia vatsassa, joten olimme alakerrassa odottamassa lentokenttäbussia jo puolen tunnin päästä heräämisestä. Saimme tutusta ja hyväksi todetusta La Quinta -lentokenttähotellista mukaan vielä aamiaismuffinssit ja omenat. Emma hauskuutti samassa bussissa olevia aikuisia kanadalaispartiolaistyttöjä muffinssien syöntitekniikallaan, mikä tarkoitti sitä, että koko naama oli suklaassa. Yksi tytöistä kaivoi paikallisen savetin ja ojensi nauraen sen Heinille. Näitä spontaaneja ystävällisiä eleitä, pientä hauskaa jutustelua ja hymyjä tulee kyllä kotona ikävä.
Lentokentällä saimme kuulla, ettemme saa chekattua tavaroitamme tai itseämme New Yorkia pidemmälle, vaikka olimme ostaneet lennot American Airlinesta ja vaikka jatkolento oli operated by Finnair. Nämä kaksi lentoyhtiötä kuuluvat samaan allianssiin, mutta koska Finskin Nykin kone on telakalla, niin reittiä hoitaa puolalainen LOT Airlines. LOT ei puolestaan kuulunut Oneworld-allianssiin ja muutenkin kyseessä oli joku tuplabuukkaus. Tämä sekoilu tarkoitti sitä, että hyvin suunniteltu tunnin vaihtoaika tuloportille 46 ja jatkolento lähtöportilta 47 ei tulisi koskaan tapahtumaan. Joutuisimme siis juoksien hakemaan matkatavarat, menemään tullijonoon, chekkaamaan tavarat uudelleen, käyttämään tavarat ja itsemme läpivalaisussa ja juoksemaan takaisin viereiselle portille, josta saavuimme. Tässä vaiheessa tilanteen kuultuamme olimme jo luovuttaneet ja päättäneet, että omalle lennollemme emme koskaan tulisi ehtimään ja mahdollinen lisäloma New Yorkissa voisi ehkä tulla kyseeseen.
No mutkia tuli lisää. Nykissä oli kova ukkosmyrsky ja jouduimme odottamaan kolme tuntia lentolupaa Los Angelesista. Pääsimme laskeutumaan New Yorkiin juuri sopvasti, kun kenttä taas avattiin uudelleen. Yhteensä se olikin meidän aikana kolme kertaa kiinni. Ajallaan lähtevät koneet olivat jääneet hoveroimaan Nykin ylle ja polttoaineen loppuessa ne oli ohjattu jo Bostoniin tai Philadelphiaan. Me pääsimme onneksi suoraan lentämään perille.
Nykissä teimme kaikki tarvittavat tulomuodollisuudet ja kuulimme, että jatkolentomme on itse asiassa kolme tuntia myöhässä. No tämäpä sattuikin hyvin. Ehdimme syömään Finskin antamilla vouchereille juuri ennen lentoa. No näinpä ei sitten käynytkään. Ukkosmyrsky paheni ja jouduimme odottamaan yhteensä 8 tuntia lentolupaa ja koneemme kävi tässä välissä vetämässä lyhyen keikan Bostonissa. Tässä vaiheessa olimme olleet matkalla jo 13h. Makoilimme portin viereisen ikkunan kokolattiamatolla. Heini nukkui, tytöt kiipeilivät ikkunalaudoilla ja piirtelivät, kun Timo katsoi leffaa padiltä. Pääsimme koneeseen puolilta öin eli 7 tuntia myöhässä.
Lentomatka kotiin sujui suht hyvin. Heini torkkui omalla paikallaan ja tytöt nukkuivat Timon molemmin puolin koko matkan. Timo katsoi Hobbit 2 –elokuvaa ja yritti pysyä kuosissa venäläisen kaksimetrisen tyypin potkiessa selkään ja tyttöjen unta ja asentoja valvoen. Tähän loppuivat siis kaikki ystävälliset eleet...
Olimme todella onnellisia, kun kone vihdoin laskeutui 28 tunnin matkanteon jälkeen Helsinki-Vantaalle ja Timon sisko Tellu oli meitä hakemassa. Matkan lopettajaisiksi Timo kipaisi vielä hakemassa Starbucksista Heinille latten ja itselleen tuplaesson. Pieni pala matkalta tuttua Amerikkaa myös täällä teki kotiin palaamisesta hieman helpompaa.
Matkamme oli todella onnistunut ja olimme erittäin tyytyväisiä, että panostimme vähän enemmän rahaa, vähän enemmän lomaa ja vähän enemmän uskallusta lähteä toteuttamaan pitkäaikaista haavettamme Kalifornian lomasta. Parasta matkasta oli ehdottomasti amerikkalaisten rento ja elämänmyönteinen asenne, joka teki lomasta vielä vähän onnistuneemman. Luettuanne koko blogin tiedätte jo mitä kaikkea koimme ja mistä asioista pidimme eniten. Hyvin todennäköisesti seuraavakin loma tulee suuntautumaan Amerikkaan tai ainakin pieni pyrähdys New Yorkiin, jotta Timo voisi päättää pitääkö Nykistä enemmän kuin Friskosta. Seuraavaa lomamatkaa odotellessa :)
perjantai 18. heinäkuuta 2014
maanantai 14. heinäkuuta 2014
14.7.2014 Farmer’s Market, Venice Beach
Heräsimme aamuyöllä kello kahdelta korvia särkevään palohälyttimen ulinaan. Aikuiset heräsivät ensin ja tarkistivat, että kuuluiko ääni vain meidän huoneesta vai käytävältä ja tuntuuko jossain savun hajua. Onneksi olimme ykköskerroksessa ja olisimme päässeet kätevästi myös parvekkeelta astumaan ulos tarvittaessa. Seurasimme tovin tilannetta ja annoimme tyttöjen nukkua vielä hetken. Muutaman minuutin skauttailun jälkeen lähdimme kuitenkin kaikki ulos. Heini riipi mukaan vielä passit, rahat ja hupparit kaikille käsilaukun lisäksi. Järkyttävä ujellus jatkui pitkään ja se oli niin kova, että osa ihmisistä piti korvistaan kiinni myös ulkona. Pian paikalle saapui paloauto sireenit ulvoen. Piha oli täynnä ihmisiä kaikista ympärillä olevista kerrostaloista eikä kukaan tiennyt mistään mitään. Vihdoin joku oli kuullut huhua, että lähitalossa oli ollut hälytys ja spekuloimme tupakan sytyttämästä palosta. Kolmen vartin odottelun jälkeen pääsimme jatkamaan unia. Tai no ainakin yrittämään, koska tytöt kävivät kierroksilla ja loppuyö menikin tyttöjen pyöriviä jalkoja ja käsiä väistellessä.
Check-out oli kello yhdeltätoista, joten heräsimme ajoissa käyttämään tyttöjä uimassa. Heini kävi palauttamassa avaimet juuri ajallaan toiselle niistä blondeista pimuista. Tämän jälkeen poimimme aamukahvit ja pari päivää sitten bongaamamme Samsoniten keskikokoisen trolleyn alennusmyynnistä ja ahdoimme sen vielä takakonttiin, joka näytti suoraan sanottuna räjähdykseltä.
Päivän ensimmäinen ja lopulta lähes ainoa pysähdyspaikka oli Farmer’s Market, joka olikin paljon enemmän kuin mielikuviemme kauppahalli. Pysäköimme maksulliselle parkkialueelle ja lähdimme tutustumaan alueeseen. Paikka oli kuin pieni kylä kauppoja, ravintoloita ja karkkikauppoja. Keskiosassa oli suihkulähde ja pieni lastenvaunujen valtaama nurmikenttä. Alueen ympäri kilkatti vanhanajan avoratikka.
Erityisesti mieleen jäi ”American girl” –nukkekauppa. Se oli valtavan kokoinen kaksikerroksinen, vaaleanpunainen tyttömaailma, jossa ylihinnoiteltuja nukkeja oli todellakin vaikka missä asuissa ja vaikka missä eri tilanteissa. Voit esimerkiksi ostaa American girl –nuken kampaajan pesutuolissa ja kaikki oikeat minikokoiset sähköllä toimivat föönit ja muut käkertimet siinä sivussa. Tämän vieressä oli myös oma ”Bring your own American girl hair dressing parlour”, jossa omalle nukelle sai ostaa kampaamopalveluita oikeilta kampaajilta. Ajatelkaa, haluisitko olla ammatiltasi nukkekampaaja? Tästä voitkin viedä nukkesi American Girl –kahvilaan, (siis kyllä oikeaan kahvilaan). Lisäksi oli tietysti oma osasto American Girl your little baby girl –vauvaosasto. Timo luovutti jo isossa aulassa ja meni suosiolla ulos viihtymään elektroniikan parissa. Petturi :). Heini jäi tähän ”parent trap –ansaan”, jossa voit menettää sekä rahasi että mielenterveytesi kaiken tyllivuoren keskellä.
No tytöt rakastivat paikkaa yli kaiken ja halusivat käydä kaikki kerrokset pieteetillä läpi. Ja ihan oikeastihan näitä juttuja tekee mielellään, kun lapset nauttivat niistä niin paljon. Sisällä Heini ilmoitti eräälle myyjälle, että ”No thank you, we are not interested in matching American girl, daughter, and mother outfits!” Erään toisen äidin kanssa vaihdoimme kohtalotoverit –ilmeitä ja toinen äiti muodosti huulilla lauseen: “just try to survive…”. Me emme ostaneet mitään, koska nuket eivät olisi mahtuneet mukaamme ja siksi toisekseen ne olivat aaaaaivan sikahintaisia. Ulos käveli valtava jonona tyttöjä, joilla oli useita isoja kasseja tätä nukketilpehööriä –varmasti tuhansien dollareiden arvosta.
Täällä vietimmekin sitten lähes koko päivän kierrellen hankkimassa vielä muutaman tuliaisen. Lapsille löytyi alennusmyynnistä tennarit ja huivit. Lounaan söimme mukiin menevässä kreikkalaisessa ravintolassa.
Puoli kolmen tienoilla lähdimme vielä katsastamaan Venice Beachin, koska aurinkokin tuntui pilkistelevän sieltä kepeän pilviverhon takaa. Lämpöä oli koko ajan yli kolmekymmentä astetta. Meidän mielestä sanonta: ”No one walks in LA!” on todellakin totta, koska täällä oli ruuhkaa koko ajan. Ehdimme tästä syystä katsella Venice Beachiä vain autosta käsin, mutta kauniilta sekin näytti.
Ihmettelimme hetken omia ennakko-odotuksia eri paikoista. Hollywood olikin todella rähjäinen alue, kuten suurin osa Los Angelesistakin. Santa Monica ja Venice Beach puolestaan olivat todella viihtyisiä ja siistejä rantabulevardeja ja kävelykatuja. Los Angeles ei kuitenkaan tehnyt meihin kaupunkina kovin suurta vaikutusta. Viehätys ja kauneus ovat tosiaankin rantakaupungeissa. San Francisco on ehdoton suosikki näistä kahdesta suurkaupungista.
Kiertoajelun jälkeen Timo heitti naisväen tavaroineen hotellille ja kävi palauttamassa auton kello viideksi. Ehdimme vielä hetkeksi kattoterassille uimaan ja nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä ennen hotelli-illallista ja pakkaamista. Huomenna herätys koittaa kello viisi ja matkustamista on odotettavissa virallisen vajaan 18 lentotunnin ja transitin lisäksi kolme tuntia aamulla ja varmaan se tunti kotona eli yhteensä 22h. Koti ja kotiväki! Täältä tullaan
Check-out oli kello yhdeltätoista, joten heräsimme ajoissa käyttämään tyttöjä uimassa. Heini kävi palauttamassa avaimet juuri ajallaan toiselle niistä blondeista pimuista. Tämän jälkeen poimimme aamukahvit ja pari päivää sitten bongaamamme Samsoniten keskikokoisen trolleyn alennusmyynnistä ja ahdoimme sen vielä takakonttiin, joka näytti suoraan sanottuna räjähdykseltä.
Päivän ensimmäinen ja lopulta lähes ainoa pysähdyspaikka oli Farmer’s Market, joka olikin paljon enemmän kuin mielikuviemme kauppahalli. Pysäköimme maksulliselle parkkialueelle ja lähdimme tutustumaan alueeseen. Paikka oli kuin pieni kylä kauppoja, ravintoloita ja karkkikauppoja. Keskiosassa oli suihkulähde ja pieni lastenvaunujen valtaama nurmikenttä. Alueen ympäri kilkatti vanhanajan avoratikka.
Erityisesti mieleen jäi ”American girl” –nukkekauppa. Se oli valtavan kokoinen kaksikerroksinen, vaaleanpunainen tyttömaailma, jossa ylihinnoiteltuja nukkeja oli todellakin vaikka missä asuissa ja vaikka missä eri tilanteissa. Voit esimerkiksi ostaa American girl –nuken kampaajan pesutuolissa ja kaikki oikeat minikokoiset sähköllä toimivat föönit ja muut käkertimet siinä sivussa. Tämän vieressä oli myös oma ”Bring your own American girl hair dressing parlour”, jossa omalle nukelle sai ostaa kampaamopalveluita oikeilta kampaajilta. Ajatelkaa, haluisitko olla ammatiltasi nukkekampaaja? Tästä voitkin viedä nukkesi American Girl –kahvilaan, (siis kyllä oikeaan kahvilaan). Lisäksi oli tietysti oma osasto American Girl your little baby girl –vauvaosasto. Timo luovutti jo isossa aulassa ja meni suosiolla ulos viihtymään elektroniikan parissa. Petturi :). Heini jäi tähän ”parent trap –ansaan”, jossa voit menettää sekä rahasi että mielenterveytesi kaiken tyllivuoren keskellä.
No tytöt rakastivat paikkaa yli kaiken ja halusivat käydä kaikki kerrokset pieteetillä läpi. Ja ihan oikeastihan näitä juttuja tekee mielellään, kun lapset nauttivat niistä niin paljon. Sisällä Heini ilmoitti eräälle myyjälle, että ”No thank you, we are not interested in matching American girl, daughter, and mother outfits!” Erään toisen äidin kanssa vaihdoimme kohtalotoverit –ilmeitä ja toinen äiti muodosti huulilla lauseen: “just try to survive…”. Me emme ostaneet mitään, koska nuket eivät olisi mahtuneet mukaamme ja siksi toisekseen ne olivat aaaaaivan sikahintaisia. Ulos käveli valtava jonona tyttöjä, joilla oli useita isoja kasseja tätä nukketilpehööriä –varmasti tuhansien dollareiden arvosta.
Täällä vietimmekin sitten lähes koko päivän kierrellen hankkimassa vielä muutaman tuliaisen. Lapsille löytyi alennusmyynnistä tennarit ja huivit. Lounaan söimme mukiin menevässä kreikkalaisessa ravintolassa.
Puoli kolmen tienoilla lähdimme vielä katsastamaan Venice Beachin, koska aurinkokin tuntui pilkistelevän sieltä kepeän pilviverhon takaa. Lämpöä oli koko ajan yli kolmekymmentä astetta. Meidän mielestä sanonta: ”No one walks in LA!” on todellakin totta, koska täällä oli ruuhkaa koko ajan. Ehdimme tästä syystä katsella Venice Beachiä vain autosta käsin, mutta kauniilta sekin näytti.
Ihmettelimme hetken omia ennakko-odotuksia eri paikoista. Hollywood olikin todella rähjäinen alue, kuten suurin osa Los Angelesistakin. Santa Monica ja Venice Beach puolestaan olivat todella viihtyisiä ja siistejä rantabulevardeja ja kävelykatuja. Los Angeles ei kuitenkaan tehnyt meihin kaupunkina kovin suurta vaikutusta. Viehätys ja kauneus ovat tosiaankin rantakaupungeissa. San Francisco on ehdoton suosikki näistä kahdesta suurkaupungista.
Kiertoajelun jälkeen Timo heitti naisväen tavaroineen hotellille ja kävi palauttamassa auton kello viideksi. Ehdimme vielä hetkeksi kattoterassille uimaan ja nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä ennen hotelli-illallista ja pakkaamista. Huomenna herätys koittaa kello viisi ja matkustamista on odotettavissa virallisen vajaan 18 lentotunnin ja transitin lisäksi kolme tuntia aamulla ja varmaan se tunti kotona eli yhteensä 22h. Koti ja kotiväki! Täältä tullaan
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
13.7.2014 Santa Monica
Matkaa Santa Monicalle oli navin mukaan vain puolisen tuntia, mutta saimme sunnuntain biitsiruuhkassa ja navisekoilussa poltettua aikaa yli tunnin. Matkalla otimme kuvia Beverly Hills:n kyltistä ja hienoista taloista. Kuljettaja tietysti imitoi Eddie Murphyn naurua ja nännätteli Beverly Hills kyttä –leffan tunnusmusiikkia antaumuksella.
Löysimme vihdoin Santa Monica Place:n parkkihalliin. Tuttuun tyyliin meillä oli taas nälkä, joten suuntasimme heti ostoskeskuksen katolle eli Dining Deck –alueelle. Pikaisen esikatselun jälkeen valitsimme herkullisen näköisen pitsapaikan, jossa oli todella hyvä palvelu ja muitakin lapsiperheitä. Tarjoilija oli mukava, lapset saivat piirustustarvikkeet ajan kuluksi ja ruoat tulivat nopeasti ja olivat todella hyviä. Lapset söivät kaiken ja nopeasti, mikä antaa paikalle sen ansaitsemat viisi tähteä. Loistava fiilis!
Virkistäytyneenä katselimme ylhäältä alas avo-ostoskeskukseen, jossa oli jokaisella tasolla yhteensä tuhansia ihmisiä seuraamassa yhdessä MM-fudiksen loppuottelua valtavalta skriiniltä. Huuto ja vihellys olivat sen mukaiset. Tässä vaiheessa menetimme yhden jäsenen jalkapallolle. Emma kommentoi Heinille, että tästä (jalkapallosta) olisi kyllä Allu-setä tykännyt. Me muut jatkoimme Disney-kaupan uumeniin, josta löytyi muutamat pikkuyllätykset tytöille. Heini ja tytöt jatkoivat Disney-koittelemuksen jälkeen matkaa Santa Monica Pier –laiturille ja sitä kautta rannalle. Pidimme Santa Monicasta heti Hollywoodin sekopäisen rähjäisyyden jälkeen ja harmittelimme, ettemme olleet ottaneet viimeisiä hotelliöitä täältä.
Ranta oli valtavan pitkä ja suurta huvia näytti olevan rullaluistelu, lenkkeily ja pyöräily pitkin palmupuiden reunustamaa rantabulevardia. Heiniä harmitti, että juoksuvermeet jäivät aamuhässäkässä kämpille Nöksyn ilmestyessä paikalle. Nöksy on siis Lauran alter ego, joka nöksähtää kaikesta pienestä ja saa Lauran piiloutumaan aina jonnekin nurkkaan murjottamaan elämän epäoikeudenmukaisuutta. Nöksy ei onneksi ilmestynyt enää uudelleen koko päivänä. No rannalla makoilu oli ihan mukavaa myös. Ehtiihän sitä kotonakin juoksennella. Löhöloman kunniaksi Timo toi vielä ison maitokahvin mukanaan seuratessaan muita rannalle fudismatsin päätyttyä.
Rannan lämmössä ja vilvoittavassa tuulessa oli mukavaa. Mitenköhän koskaan osaamme enää tottua Välimeren pakahduttavaan kuumuuteen? Tytöt juoksentelivat aalloissa ja piirtelivät. Heini kirjoitteli kortteja ja Timo pelasi englanninkielistä sananselvityspeliä. Päivystimme vuorotellen uivia lapsia. Välillä rannalla kuului huutoja, kuten mangomangomangowatermelon tai frutafrutasfrutasfrutas, kun hispanoalkuperää olevat myyjät taapersivat painavien hedelmäkorien kanssa rannalla. Täälläpäin näkyi myös paljon kauniita ja hyvännäköisiä naisia, joita muilta biitseiltä ei ole löytynyt. Ranskan tai Italian kaunottariin täällä on kyllä matkaa.
Rantailun jälkeen kävelimme hitaasti Pacific Parkin eli Boardwalkin läpi. Sinällään ihan kiva, mutta ei vetänyt vertoja Santa Cruzin upealle ja vanhanaikaiselle huvipuistolle. Väkeä oli myös todella paljon ja niiden joukossa esiintyviä taitelijoita, kuten laulajia, jonglöörajia ja tanssijoita.
Poistuimme väkipaljoudesta vähin äänin rantakadun viereiselle Santa Monican ostoskadulle, joka oli todella viehättävä. Täältä etsimme loppuja tuliaisia ja teimme yhden omenaisen elektroniikkaostoksen, mikä täällä oli huomattavasti Suomea halvempi. Herra oli varsin tyytyväinen. Tytöt söivät jäätelöt ja poikkesimme muutamiin myymälöihin löytämättä kuitenkaan mitään ostamisen arvoista alennusmyynneistä huolimatta. Ostoskadun vilinää oli hauska seurata ja auringon lämpö tuntui mukavalta myös näin illalla.
Seitsemän aikaan lähdimme takaisin hotellille. Kuuntelimme tyttöjen biisilistaa, joka koostui Keekistä (Cheek), Brädistä ja Robinista. Takapenkillä hoilattiin kuorossa valtavalla tunteella ja etupenkillä yritimme olla repeilemättä. Aivan suloista! Naureskelimme myös vastaan ajaville LAPD (Los Angeles Police Department) poliiseille, joista tuli jälleen mieleen urvelopoliisit kaikissa Hollywood-elokuvissa.
Kämpillä tytöt leikkivät pitkään ammeessa, kun aikuiset laittoivat ruokaa. Hieman ehkä omatunto soimasi valtoimenaan lorisevasta kylpyvedestä, kun Kaliforniassa on kova kuivuus. Täällä on todellakin satanut viime kerran helmikuussa ja joka paikassa muistutetaan veden säästämisestä. Illallinen oli hauskan hysteerinen, koska kaikki olivat positiivisesti väsyneitä päivän uimisesta, ulkoilusta ja shoppailukävelystä.
Löysimme vihdoin Santa Monica Place:n parkkihalliin. Tuttuun tyyliin meillä oli taas nälkä, joten suuntasimme heti ostoskeskuksen katolle eli Dining Deck –alueelle. Pikaisen esikatselun jälkeen valitsimme herkullisen näköisen pitsapaikan, jossa oli todella hyvä palvelu ja muitakin lapsiperheitä. Tarjoilija oli mukava, lapset saivat piirustustarvikkeet ajan kuluksi ja ruoat tulivat nopeasti ja olivat todella hyviä. Lapset söivät kaiken ja nopeasti, mikä antaa paikalle sen ansaitsemat viisi tähteä. Loistava fiilis!
Virkistäytyneenä katselimme ylhäältä alas avo-ostoskeskukseen, jossa oli jokaisella tasolla yhteensä tuhansia ihmisiä seuraamassa yhdessä MM-fudiksen loppuottelua valtavalta skriiniltä. Huuto ja vihellys olivat sen mukaiset. Tässä vaiheessa menetimme yhden jäsenen jalkapallolle. Emma kommentoi Heinille, että tästä (jalkapallosta) olisi kyllä Allu-setä tykännyt. Me muut jatkoimme Disney-kaupan uumeniin, josta löytyi muutamat pikkuyllätykset tytöille. Heini ja tytöt jatkoivat Disney-koittelemuksen jälkeen matkaa Santa Monica Pier –laiturille ja sitä kautta rannalle. Pidimme Santa Monicasta heti Hollywoodin sekopäisen rähjäisyyden jälkeen ja harmittelimme, ettemme olleet ottaneet viimeisiä hotelliöitä täältä.
Ranta oli valtavan pitkä ja suurta huvia näytti olevan rullaluistelu, lenkkeily ja pyöräily pitkin palmupuiden reunustamaa rantabulevardia. Heiniä harmitti, että juoksuvermeet jäivät aamuhässäkässä kämpille Nöksyn ilmestyessä paikalle. Nöksy on siis Lauran alter ego, joka nöksähtää kaikesta pienestä ja saa Lauran piiloutumaan aina jonnekin nurkkaan murjottamaan elämän epäoikeudenmukaisuutta. Nöksy ei onneksi ilmestynyt enää uudelleen koko päivänä. No rannalla makoilu oli ihan mukavaa myös. Ehtiihän sitä kotonakin juoksennella. Löhöloman kunniaksi Timo toi vielä ison maitokahvin mukanaan seuratessaan muita rannalle fudismatsin päätyttyä.
Rannan lämmössä ja vilvoittavassa tuulessa oli mukavaa. Mitenköhän koskaan osaamme enää tottua Välimeren pakahduttavaan kuumuuteen? Tytöt juoksentelivat aalloissa ja piirtelivät. Heini kirjoitteli kortteja ja Timo pelasi englanninkielistä sananselvityspeliä. Päivystimme vuorotellen uivia lapsia. Välillä rannalla kuului huutoja, kuten mangomangomangowatermelon tai frutafrutasfrutasfrutas, kun hispanoalkuperää olevat myyjät taapersivat painavien hedelmäkorien kanssa rannalla. Täälläpäin näkyi myös paljon kauniita ja hyvännäköisiä naisia, joita muilta biitseiltä ei ole löytynyt. Ranskan tai Italian kaunottariin täällä on kyllä matkaa.
Rantailun jälkeen kävelimme hitaasti Pacific Parkin eli Boardwalkin läpi. Sinällään ihan kiva, mutta ei vetänyt vertoja Santa Cruzin upealle ja vanhanaikaiselle huvipuistolle. Väkeä oli myös todella paljon ja niiden joukossa esiintyviä taitelijoita, kuten laulajia, jonglöörajia ja tanssijoita.
Poistuimme väkipaljoudesta vähin äänin rantakadun viereiselle Santa Monican ostoskadulle, joka oli todella viehättävä. Täältä etsimme loppuja tuliaisia ja teimme yhden omenaisen elektroniikkaostoksen, mikä täällä oli huomattavasti Suomea halvempi. Herra oli varsin tyytyväinen. Tytöt söivät jäätelöt ja poikkesimme muutamiin myymälöihin löytämättä kuitenkaan mitään ostamisen arvoista alennusmyynneistä huolimatta. Ostoskadun vilinää oli hauska seurata ja auringon lämpö tuntui mukavalta myös näin illalla.
Seitsemän aikaan lähdimme takaisin hotellille. Kuuntelimme tyttöjen biisilistaa, joka koostui Keekistä (Cheek), Brädistä ja Robinista. Takapenkillä hoilattiin kuorossa valtavalla tunteella ja etupenkillä yritimme olla repeilemättä. Aivan suloista! Naureskelimme myös vastaan ajaville LAPD (Los Angeles Police Department) poliiseille, joista tuli jälleen mieleen urvelopoliisit kaikissa Hollywood-elokuvissa.
Kämpillä tytöt leikkivät pitkään ammeessa, kun aikuiset laittoivat ruokaa. Hieman ehkä omatunto soimasi valtoimenaan lorisevasta kylpyvedestä, kun Kaliforniassa on kova kuivuus. Täällä on todellakin satanut viime kerran helmikuussa ja joka paikassa muistutetaan veden säästämisestä. Illallinen oli hauskan hysteerinen, koska kaikki olivat positiivisesti väsyneitä päivän uimisesta, ulkoilusta ja shoppailukävelystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)