Olimme kaikki eilisen Disneyland Parkin jälkeen sen verran uuvahtaneita, joten päätimme pitää välipäivän ennen Disney California Adventure Parkiin uskaltautumista. Olikin varsin mukavaa nukkua yhdeksään asti. Aamu oli hidas, kuten lomaan kuuluukin. Söimme pitkään, jonka jälkeen tytöt ja Timo polskivat altaalla hyvän tovin. Heini nautiskeli siitä, että kerrankin oli aikaa laittautua kiireettömästi.
Puolen päivän aikaan olimme valmiita lähtöön huomataksemme, että tytöillä oli jo lounasaika. Terveellisen (?) pikanakkilounaan jälkeen lähdimme ajelemaan jälleen tuttua Pacific Coastal Highwayta. Aamupilvet olivat jo kauan sitten kaikonneet ja meri kimmelsi kutsuvasti. Tähän mennessä olemme jo oppineet, että aamupilvet kaikkoavat noin klo 9-10 aikaan ja iltapilvet kerääntyvät taivaalle noin kello 18-19 maissa. On oikeasti todella vapauttavaa olla murehtimatta säästä.
Matkaa Newport Beachille oli vain parisenkymmentä mailia, mutta liikennevaloja oli jokaisen kulman takana, joten aikaa tähän meni tunnin verran. Meitä se ei onneksi haitannut, koska itse matkantekokin oli osa nähtävyyttä. Ihmettelimme mm. täydellisen kromattua paloautoa sekä elokuvista tuttuja keltaisia koulubusseja. Ruby’s Diner –ketjun ravintolat ovat puolestaan 50-luvulta puna-valkoisine värityksineen. Jotenkin lähes kaikki ympärillä tuntui niin kovasti erilaiselta kuin Euroopassa. Talojen muotokieli, liikennemerkit, lyhtypylväät ja ravintolat. Vaikeaa selittää, mutta hauska kokea ja huomata pitävänsä myös tälläisestä ympäristöstä kovasti.
Newport Beach on tuttu Euroopassa OC nuorisosarjasta, jota kuvattiin täällä 90-luvulla. Kaupunki itsessään on rikkaiden suosima ja tänään näkyikin enemmän kalliimpia autoja kuin aikaisempina päivinä. Timo bongasi ainakin Ferrarin, McLarenin sekä Bentleyn poikineen noin muutamia mainitakseni.
Newport Beach jatkui pitkälle niemenkärkeen Balboa Islandille, joka ikäänkuin kääntyi takaisinpäin muodostaen tyynen lahden suurelle määrälle valtavia huvilaivoja. Pieniä veneitä ei näkynyt yhtäkään, mutta toisaalta jos jo pelkät rantaan lyövät aallot olivat 30 jalkaa korkeat niin mitä ne pidemmällä avomerellä ovatkaan.
Kruisailimme pitkin pääkatua lähes kärkeen asti ja ihmettelimme toinen toistaan hienompia tai erikoisempia matalia beach taloja, jotka reunustivat tien molemmin puolin kahdessa rivissä. Saimme jälleen tuurilla parkkipaikan aivan rannalta. Timo lähti etsimään uimahousukauppaa – tällä kertaa tuloksellisesti, kun taas Heini ja tytöt kapusivat pienen dyynin päälle ihmettelemään upeita näkymiä. Aallot löivät vaahtopäinä rantaan, joka jatkui silmän kantamattomiin valkoisena hienona hiekkana. Palmut reunustivat rantabulevardia. Itse ranta oli täynnä pieniä punapukuisia Junior Life Guardeja, jotka opettelivat hengenpelastajan taitoja. Ilmiselvästi summer camp –tyylisesti. Oli jotenkin todella hupaisaa katsoa 5-vuotiata nassikoita punaisissa vermeissä juoksemassa laumana johtajansa perässä laulaen armeijatyylisesti toistellen.
Timo oli löytänyt punaiset uimashortsit ja läpsyttimet sekä muutaman sandwitchin meille välipalaksi. Mikäs siinä istuskellessa ja hullujen amerikkalaisten touhuja katsellessa. Kävimme kaikki uimassa tai no aalloissa pomppimassa, koska uiminen ei näissä aalloissa tullut kysymykseenkään. Tyttöjen kanssa piti olla entistäkin tarkempi, koska vuorovesi oli huomattavasti voimakkaampi täällä.
Muutaman tunnin uiskentelun jälkeen jatkoimme matkaa Balboa Pier:lle, jonka tukipuiden korkeutta tytöt ihmettelivät suureen ääneen. Laiturin toisessa päässä tilasimme vaniljajäätelöt siitä 50-luvun Ruby’s Dinerista ja nautiskelimme niitä maisemia ihaillen. Tytöt saivat leikkiä leikkipuistossa vielä uudelleen palatessamme autolle.
Paluumatkalla poikkesimme Corona del Mar –kaupunkiin ihailemaan jyrkkiä merimaisemia ja hulppeita omakotitaloja. Ilmiselvästi täälläpäin ei katsota hyvällä naapureita, joilla ei ole kymmeniä eri ruusulajikkeita pihalla tai viivottimella leikattua nurmikkoa. Tai no ehkäpä kaikilla on se oma puutarhuri. Kuvaussession jälkeen päätimme käydä vielä ruokakaupassa täydentämässä leipä- ja hedelmävarastoja. Samalla poikkesimme Gap:n liikkeessä, koska sen kutsuva -50% aleikkunat suorastaan vaativat sisään astumista. Laura löysi uuden uikkarin, Timo kesävaatteita ja Heini kaksi toppia. Ihan hyvä saldo, vaikka suurin osa vaatteista ei ollutkaan alennusmyynnissä. Damn, mentiin lankaan...Ruokakaupassa ihmettelimme edelleen, että miten ihmeessä kaupan kassat latovat itse ruoat hihnalle ja myös pakkaavat ne. Lisäksi kuvioon kuuluu tietysti small talk, kohteliaisuudet, hymyt ja tarroja lapsille. Tähän voisi todellakin tottua!
Kämpillä hommaan kuului jälleen tuttu iltauinti lasten mieliksi ja illallinen. Lapset nukahtivat jälleen saman tien, kun päät koskettivat tyynyjä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.