pe 2.7.2010 Helsinki - Biarritz

Blue 1:n lento lähtisi vasta 16.30, joten meillä pitäisi olla hyvää aikaa hoitaa pakkaamiset loppuun rauhassa tai niin ainakin luulimme...Aamu alkaa sillä, että Heiniltä ei lähde ääntä ollenkaan ja pääkipu on kova. Näitä komppaavat vatsaongelmat ja heikotus. Onneksi Irma pääsee viemään lapset ulos sillä aikaa, kun Heini käy lääkärissä saamassa perinteisen flunssan ja vatsaflunssan diagnoosit. Timo siirtyy kotikonttoriin pakkaamaan ja hoitamaan työasioita. Päivän mittaan Heinin olo hieman paranee ja Hanski käy viemässä meidät lentokentälle.

Lento oli loppujen lopuksi 2h myöhässä, joista suurimman osan jouduimme istumaan lentokoneessa odottamassa uutta lentoaikaa Rooman koneen myöhästymisen takia. Laura veti onneksi pahimmat itku-potkuraivarit jo lentokentän vessassa, joten lentomatka sujui aika mukavasti DVD:n, Nalle Puhien ja omien piknik-eväiden turvin. Lentokone oli täynnä vauvaperheitä, joten olo oli kotoinen. Tosin me olimme ainoat, jotka herättivät pahennusta kiljumalla, keikkumalla tuoleissa ja siskokset kunnostautuivat puremis- ja lyöntiteknikaalla toisiaan vastaan. Laura ihastui myös koneen komeisiin lentokapteeneihin, jotka ystävällisesti esittelivät mittareita ja laitteita. Lauran kommentit olivat ihastuneita ja lopuksi hän henkäisi: ”Mun oma Allu-kummi osaa myös lentää konetta ja se ottaa mut ens kerralla mukaan...”

Biarritzin kentällä kasvoille löi ensimmäiseksi se tuttu kuumankostea eteläinen ilma. Kello oli jo lähellä 23, kun noukimme omat matkatavarat ja kävelimme hakemaan kesäautoamme. Sixt autovuokrausyhtiö oli positiivinen yllätys viime kesän Europcarin fiaskon jälkeen. Tiski löytyi heti matkatavarahihnan vierestä, josta saimme avaimet viereiselle parkkipaikalle. Automme oli täysin pränikkä Renault Megane, joka jopa tuoksui uudelta autolta. Ei huono! Auto oli jopa isompi kuin omamme ja tavarat mahtuivat heittämällä sisään. Emma nukahti autoon, kun kurvasimme 4km matkan kentältä hotellille.

Hotel Amaia oli mukava, pikku-hotelli, joka toimi yhden yön majapaikkana hyvin 89€:n hinnallaan. Neljän hengen huonetta tuohon hintaan on aika mahdoton löytää näiltä kulmilta. Laura sai vielä hauskat yöleikit kylpyammeessa Timon etsiessä parkkipaikkaa uudelle ”Possuksi” ristimällemme kesäkaarallemme. Auton papereissa auton väriksi ilmoitettiin ranskalaisittain ”gris”, joka luonnolisesti kääntyi meille siaksi.
Parkkipaikan etsiminen pienten katujen sokkeloista keskellä yötä osoittautui varsin haasteelliseksi. Respa oli ohjeistus oli vain ”park anywhere - it’s free”. Parin kymmenen minuutin etsimisen jälkeen Timo päätti ottaa mallia paikallisista ja parkkeerasi auton paikallisten tavoin niin paljon jalkakäytävän puolelle että tietä tai jalkakäytävää pitkin pääsi ohi. Kello näytti tasan 00.00 Suomen aikaa valojen sammuessa.