Lapset nukkuivat jälleen kymmeneen asti ja harvinaista kyllä aikuiset heräsivät virkeinä ennen lapsia. Istuimme hetken terassilla aurinkoista ilmaa ihaillen ennen kuin tytöt nousivat. Timo luki hetken kirjaa unenpöpperöisille pörröpäille ennen aamiaista. Aamiaisen jälkeen Timo ja tytöt ottivat kevyen verryttelyn ennen ajomatkaa. Yritämme aina lähteä hyvissä ajoin, mutta tälläkin kertaa kello näytti jo puolta päivää ennen kuin saimme laitettua kimpsut ja kampsut kasaan ja startattua kohti Ribadesellan rantaa. Taivaalla ei näkynyt pilveäkään ja vasta nyt huomasimme kuinka korkeita sumun peitossa olleet lähivuoret olivat. Maisemat olivat todella kauniita ja auringon kuumottaessa Timo kaipasi todella paljon aurinkolasejaan. Niiden piti saapua DHL:n kautta jo eilen ja sitten tänään kello 11, mutta ilmeisesti espanjalaisilla on ihan omat aikataulut.
Ribadesellaan oli matkaa noin 90km moottoritietä, joten matka-aika oli vain vajaa tunti. Kaupunki oli pieni ja viehättävä. Pieni rantabulevardi oli täynnä toinen toistaan upeampia kartanoita torneineen ja leijonapatsaineen. Rannalla ei ollut vuokrattavia lavitsoja, joten joka puolella näkyi mitä erikoisempia aurinkovarjovirityksiä ja ihmisten omia rantatuoleja. Pääosin kieli oli espanja, mutta kuulimme myös saksaa ja näimme hyvin englantilaisen näköisiä pyöreitä teinejä.
Ilma oli aurinkoinen ja rannalla kävi sopiva tuulenvire, joka teki olon miellyttäväksi. Lämpöä oli ehkä +26c, mutta missään vaiheessa ei tullut hiki. Atlanttin voimakas merenkäynti sai aikaan suuret aallot, joten tytöt tyytyvät leikkimään rantahietikossa Timon ostamien uusien hiekkalelujen kera. Riemu oli suuri, kun he juoksivat aaltoja karkuun ja pyörivät hiekassa. Oli erittäin rentouttavaa istua uuden sini-valkoraidallisen aurinkovarjon alla ja lukea kirjaa. Lounaaksi söimme viereisen kuppilan pitsaa, bocadilloja ja perunamunakasta. Viiden aikaan taivaalle alkoi kertymään vaaleita poutapilviä ja päätimme lähteä takaisin kämpille. Palatessamme huomasimme Navan kylässä heppuja, jotka ripustivat joka puolelle ”Festival de la sídra” –kylttejä. Löytyisiköhän festivaaleilta paremman makuista siideriä kuin Oviedosta? Tällä kertaa löysimme Navasta pienen kiertelyn jälkeen pari uutta ruokakauppaakin, josta Timo kävi nopsasti nappaamassa paremman makuista espressoa sekä lihaa.
Tässä vaiheessa lienee vihdoin aika kertoa talostamme, joka sijaitsee Pruneda-nimessä pikku kylässä lähellä Navan kaupunkia. Talon omistaa eläkkeellä oleva pariskunta, joiden tytär asuu meidän taloamme vastapäätä. Meidän talomme pitää sisällään 3 eri huoneistoa, mutta meillä on niistä mitä ilmeisimmin parhain, koska terassi avautuu kohti vuoria ja huoneistoon kuuluu aidan ympäröimä pieni, ruohikkoinen piha. Itse ”El Ferre” –niminen huoneistomme on vaaleansininen kivitalo, joka on osittain kiveä ja osin puuleikkauksin koristeltu. Alakerta on kivilattiainen ja seinät ovat aurinkoisen keltaiset. Keittiön, ruokapöydän, sohvan ja takan lisäksi siellä sijaitsee vessa ja suihku. Kaikki on kuitenkin hyvällä maulla sisustettu ja keittiöstä löytyy kaikki tarvittava. Yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta ja huonekorkeus on ainakin 4 metriä. Katossa on kauniit tummat parrut. Yläkerran lattia on onneksi parkettia, joten se on myös selkeästi alakertaa lämpimämpi. Jokaisessa ikkunassa on luonnollisesti ikkunaluukut, joten pimennys hoituu kätevästi sitä kautta.
Pihapiiriin kuuluu myös erillisen aitauksen takana oleva uima-allas ja orrío. Parkkipaikka on aivan naapurin navetan kupeessa talon rinnettä hieman ylöspäin. Myös pesukone on sijoitettu erikoisesti parkkipaikan viereiseen varastoon –mitä ilmeisimmin kaikkien residenssien asukkaiden yhteiseen käyttöön. Kaikki on todella hyvässä kunnossa kukkaistutuksia ja ruohikkoa myöden. Toinen mielenkiintoinen huomio paikallisista on talojen väritys. Lähes kaikki talot ovat kirkkaita ja syvänvärisiä sinisiä, punaisia, keltaisia tai viimeiseksi näimme todella machon miehen maalaavan taloaan todella tyttömäisen violetiksi.
Talolla oli ensimmistä kertaa vielä tähän aikaan aurinkoista ja tyttöjen kanssa siirryimme suoraan uima-altaalle, jonne Deva seurasi meitä pian. Kaikki kolme pikku-tyttöä kirmasivat uima-allasta ympäri ja hyvin näytti kommunikointi toimivat niin, että Laura puhui suomea ja 5-vuotias Deva espanjaa. Emma tyytyi nauramaan ja matkimaan kaiken, mitä isommat edellä. Heini tulkkasi välillä vaikeimpia kohtia. Kirmailun ja gatito-kissan raivoisan silittelyn jälkeen pulahdimme altaaseen. Devan isä toi meidän tytöille uimarenkaat ja käsikellukkeet, Devan sukellellessa ja uidessa todella hienosti ja nopeasti meidän ympärillämme. Hauskinta oli kuitenkin liukua pientä muovista vesiliukumäkeä alas veteen pyllähtäen. Deva tietysti osasi mennä itse ja Heini otti meidän tytöistä kopin. Ilonkiljahdukset ja loiskahdukset kuuluivat Timolle asti, joka valmisti iltaruokaa samalla.
Iltaruoka tuli harvinaisesti syötyä jo klo 19.30 aikoihin ja tytöt söivät hyvällä ruokahalulla lähes kaiken lihan, mitä Timo kävi kaupasta ostamassa. Hyvän ja pitkän aterian kruunasi kahvit ja tytöille suklaajäätelöt. Timo jäi katsomaan San Miguel –olut kädessä Espanjan ja Saksan välistä fudismatsia Heinin ja tyttöjen kömpiessä yhdeksän aikoihin nukkumaan. Laura on ollut tänään harvinaisen hyvällä tuulella johtuen ehkä eilisen ja tämän päivän täysin lapsille omistautuneesta ohjelmasta. Mukavaa on ollut myös se, että tytöt viihtyvät nyt Isin kainalossa yhä useammin ja vain Isi saa letittää heidän hiukset. Täällä meillä on myös ollut enemmän aikaa halia tyttöjä ja lukea kirjoja heille kuin kotona työpäivän jälkeen. Tämä on tuntunut meistä aikuisista erityisen mukavalle. Läheisyyttä tytöt ovat tarvinneetkin enemmän juuri vieraassa paikassa ja uusien asioiden kokemisen takia.
Tyttöjen nukahdettua nauroimme espanjalaisten fudisinnostukselle. Espanja voitti Saksan maalein 1-0. Maalin onnistuessa kaikui ko-ko tienoo gooooool ja hirveä älämölö täytti ilman näin kymmenen aikaan illalla. Suurempi innostus oli vielä Espanjan voittaessa. Siinä vaiheessa vuorien suunnalta innokkaimmat ampuivat ilotulitusraketteja! Uskomatonta, mutta totta! Kotipöllömme näkyi vielä puolen yön aikaan pönöttävän läheisen sähköpylvään nokassa. Tänään oli hieno päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.