Aamu alkoi Timon ja Emman osalta kello 6 paikallista aikaa eli Emma eli vielä Suomen aikaa. Heini ja Laura nauttivat pidemmät unet edellisyön itkuista johtuen ja heräsivät vasta vähän jälkeen kahdeksan. Herkulliset aamukahvit ja croissantit haimme alakerran caffetériasta posliinimukeissa tarjottimella omaan huoneeseen. Aamiaisen jälkeen pakkasimme auton Lauran vetäessä normaalit en-tahdo-tahdonpas-raivarit, mikä tarkoitti sitä, että Lauran kuume oli siis laskenut.
Suunnitelmissa oli tarkoitus tehdä pikaisku Milanon keskustaan ja aloittaa sitten matka kohti Nizzaa. Fiatin valkoinen laatikko pujotteli aika lailla ketterästi Milanon pikkukujilla kohti Duomoa ja Galeríe Vittoria II:sta. Olimme varsin tyytyväisiä itseemme, kun saimme vapaan parkkipaikan, jossa luki administrattione comunale tai consigliare comunale. Hieman ynnäiltyämme asiaa päätimme silti konsultoida kielitieteilijä Millaa asiasta, joka kertoikin, että ei ehkä kannata parkkeerata kunnan hallinnon tai kiinteistöviranomaisten paikoille. Tässä vaiheessa miehet lähtivät etsimään uutta paikkaa ja me naiset otimme omat rallirattaamme ja lähdimme aurinkolasein varustettujen tyttöjen kanssa kohti Galleriaa.
Galeríe Vittoria II:ssa ihastelimme upeaa lasikattoa ja Louis Vuittonin ja Pradan laukkuja. Ihmiset olivat kauniita ja viimeisen päälle pukeutuneita tietäen sen toki itsekin. Silti oli mukava nauttia kansainvälisestä tunnelmasta ja olla Matkalla. Ennen Duomolle lähtöä kävimme vielä astelemassa muutamat kerrat Torinon vaakunassa killuvien onnea tuottavien häränkivesten päällä. Hinkkasimme varmuuden vuoksi vielä tyttöjen vaunutkin pariin otteeseen vaakunan päältä…
Duomo on kuulemma maailman suurin goottilainen katedraali ja Euroopan kolmanneksi suurin kirkko. Ehdimme katsastaa sen tosin vain ulkopuolelta, koska miehet saapuivat Fiatilla Duomon eteen löytämättä parkkipaikkaa. Lauran kuumekin oli taas nousussa, joten päätimme ottaa lounaan mukaan ja lähteä suoraan ajamaan kohti Nizzaa. Lounaan kipaisimme hakemassa yhdessä Timon kanssa, joten hänkin näki nähtävyydet samalla.
Ajomatka puoleen väliin asti meni oikein mallikkaasti, koska tytöt nukahtivat lähes heti ja me saimme nauttia upeista ja vehreistä vuoristomaisemista. Genoan lähellä sijaitsevassa Varezzen kaupungissa kävimme nauttimassa lounastauon ja kävelimme pitkin upeaa hiekkarantaa reunustavaa rantakatua. Loppumatkakin sujui suhteellisen hyvin Lauran katsellessa Pingua ja Emman lupsuttaessa peukaloa. Maisemat paranivat entisestään, kun pääsimme Ligurian rantatielle, jolloin vuoristomaisemien lisäksi tuli hienot näkymät välimerelle. Erityisesti Mentonin kaupungin silhuetti vuorilta katsottuna oli käsittämättömän hieno yhdistelmä pitkää hiekkarantaa ja vanhaa linnoituskaupunkia.
Kello oli jo ehtinyt yli kuuden, kun muutaman vikakäännöksen jälkeen löysimme vihdoin talollemme, joka sijaitsee 20 minuuttia Nizzasta vuorille päin. Talo olikin villa ja se vastasi varustelutasoltaan ennemminkin 2 000 euron viikkovuokraa kuin puolta siitä. Puutarhasta ja uima-altaalta oli henkeäsalpaavat näkymät vuorille. Ranskankielinen kodinhoitajarouva Cathy Hiver opasti perusteellisesti en france Heinille talon mukavuudet varashälyttimistä pesukoneiden toimintaan. Täytynee tuotakin kieltä hieman muistella lisää, koska selvityksestä noin 30% tuli kuitattua nyökyttelyllä ajatellen, että hmm tässä kohden on varmasti hyvä sanoa oui, d’accord…Tärkeimmät tuli silti selvitettyä, eikä tällä kertaa tullut pahempia väärinkäsityksiä.
Ilta meni lastenhoidossa, supermarketissa ja iltapalalla. Irma kävi myös kokeilemassa iltauintia, jolloin tietysti lapsihälytin pärähti päälle. Deaktivointi onneksi onnistui ja toisella kerralla Irmakin pääsi veteen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.