Keskiviikko 24.6. Kohti Milanoa

Aamu alkoi, kun kello soi klo 5:30. Treffit oli sovittu Timon vanhempien; Irman ja Hannun kanssa klo 6:20. Yön viime hetket sujuivat huonosti, kun Laura raahautui vanhempien sänkyyn kuumeisena jo ennen viittä…Viiden tunnin yöunet tuntuivat hieman vajailta, vaikkakaan eivät mitenkään poikkeuksellisilta näin lapsiperheessä.

Tilataksilla suhautimme kaikki yhdessä kätevästi kentälle ja saimme tulostettua check-in automaatista pienen sähläyksen jälkeen oikeat matkalaukkutarrat. Aamiaiskahvit ja croissantit maistuivat hyviltä yhdistettyinä Irman ja Hanskin valmistamiin matkaeväisiin. Hanski ehti vielä ostaa tytöille omat pehmo-Myyt ja –Nuuskamuikkuset DVD:n kera, jotka otettiin ihastuneina vastaan. Sitten olimmekin jo valmiit koneeseen.

Lentomatka sujui suhteellisen hyvin aina jonkun juostessa pitkin koneen käytäviä Emman perässä lentoemoja väistellen tai Lauran kanssa piirtäessä. Heini ja Emma nukkuivat jopa pienen pätkän Lauran katsoessa Aku Ankkaa omalta matka-DVD:ltä.

Lentokentälle tultaessa Laura oli jo aika heikossa kunnossa, joten Hanski kantoi hänet sylissä matkalaukkuterminaaliin. Siellä Laura nukahtikin Heinin syliin, kun miehet metsästivät eri luukuista turvaistuimia, rattaita ja laukkuja. Emma hurmasi omalla teputuksellaan siivoojia ja muita matkustajia Irman nyökytellessä bella bella –puheille.

Europcarilta vuokrattu 9-hengen minibussi loisti valkoisena ja kannoimme uupuneet tytöt sisälle auringon paahtaessa selkää. 50 km Malpensan kentältä Milanon keskustaan rullasi sujuvasti Timon käännellessä rattia tottuneesti ja lukien Navigaattorista ohjeita. Tytöt nukahtivat auton hurahtaessa käyntiin ja heräsivät sopivasti perillä.

Hotelli Residence Aramis oli loistovalinta. Huoneistohotelli oli enemmän kuin hintansa väärti (3-hengen huone 100€). Huoneet olivat puhtaat ja uudet sekä tilaa lähes yhtä paljon kuin kotona. Erillinen makuuhuone, iso kylpyhuone ja yhteinen olohuone ja keittiö toimivat mitä parhaiten. Sängyt hinasimme makkarissa yhteen, joten leveyttä riitti koko pedille helposti 3 metriä. Keittomahdollisuus ja jääkaappi olivat tervetulleita pienten kanssa matkustaessa.

Laura oli edelleen hyvin kuumeinen ja itkuinen, joten saimme hotellin erittäin palvelualttiin ja ystävällisen (ja miehiin menevän) Luigin kautta varattua lastenlääkärille ajan illaksi. Tästä syystä päätimme suosiolla jättää nähtävyydet seuraavaan päivään. Olihan kello jo kolme ja kaikki väsyneitä matkustamisesta.

Pienen hengähdyksen ja tyttöjen välipalan jälkeen päädyimmekin talsimaan rauhallisesti kohti supermarkettia. Matkalla muistelimme italianoppeja ja tilasimme fragola ja chocolata gelataa ja nautimme jäätelömme kauniissa auringonpaisteessa. Supermarket-ostostosten jälkeen ehdimme vielä kippistää oluet, valkkarit ja pillimehut terassilla ja fiilistellä lomatunnelmissa. Tytöt napostelivat vaunuistaan mansikoita suut punaisina.

Yksityinen pediatrirouva oli loistotapaus, joka paneutui Lauran tilaan perusteellisesti. Hän teki kuulemma sairaalassa töitä aamupäivisin ja omalla klinikallaan iltapäivisin. Saimme diagnoosiksi peruskuumeen vatsaflunssalla höystettynä sekä tarkat ohjeet ruokavaliosta ja lääkityksestä. Antibiootit haimme lääkärin ohjeen mukaan varmuudeksi, koska matkustamme huomenna jo Ranskaan. Olisi sitten varalääkkeet, mikäli Lauran tila huonontuisi. Lääkäri vannotti vielä soittamaan lapsen voinnista seuraavana päivänä ja antoi Nizzan sairaalan yhteystiedot.

Kämpillä hoidimme lasten kylvetykset, iltapuurot sekä aikuisten tuorepastan kokkailut sujuvasti lomittain ja väsyneet tyttömme nukahtivat kädet toistensa käsissä viidessä minuutissa. Ilmastoinnin ansiosta myös sisällä on varmasti mieluista nukkua. Muutaman viinilasillisen ja oluen jälkeen aikuisetkin vetäytyivät omiin huoneisiinsa. Suihku teki pitkän päivän jälkeen terää ja muutama vilkaisu Berlusconin tv-kanavan vähäpukeisiin tietovisailutypyköihin riitti sammuttamaan myös telkkarin. Vain kunnon italialaista kahvia jäi tänään suu kaipaamaan.

Huomenna on herkkukahvien lisäksi suunnitelmissa käydä katsastamassa Duomo, Galleria Vittorio Emmanuel II ja La Scala ooppera. Ja pian tietysti suunnata nokka kohti Nizzaa.