Cannes

Ensimmäisen kerran heräsimme tasan kello kahdeksan, kun alla olevan rakennustyömaan herrat aloittivat poraamaan rätätätätätätä. Ei kiva. Timo linnoitautui tyynyn alle ja Heini etsi korvatulpat, jonka jälkeen uni maistui jälleen makoisasti. Tytöt eivät onneksi heränneet taukoamattomaan tulitukseen. Täksi päiväksi oli luvattu ukkoskuuroja kello yhdeksi, joten suorituduimme jopa jo kello 11 ulos auringonpaisteeseen rantakassit pakattuina ja naamat aurinkorasvasta kiiltävinä. Matkalta kävimme vielä nappaamassa matkaevääksi vettä ja mansikoita viereisestä Super-U:sta. Kyseisessä marketissa eräs hienostuneessa puvussa oleva harmaantunut monsieur kävi kahdesti kertomassa erittäin kohteliain sanakääntein kuinka kaunis Heinin hattu oli ja kuinka harvinaista nykypäivänä on, että vastaavia hattuja näkee edes Cannesissa. Toisella kerralla hän halusi vielä kertoa kuinka hattu täydentää Teidän armoisaa kauneuttanne. Luonnollisesti kaikki ranskaksi. Aivan mahtavaa saada tälläisiä kohteliaisuuksia, jotka tulevat täydestä sydämestä ilman mitään sen kummempia taka-ajatuksia.

Cannesin ranta on pitkä ja päädyimme valitsemaan yleisen rannan kaikkien yksityisrantojen välistä, mikä osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi, koska pääsimme aivan veden tuntumaan. Tästä olisi helppo seurata lasten vesitouhuja. Ennen rannalle siirtymistä Heini kävi nappaamassa läheisestä rantakahvilasta kahvit ja croissantit. Paikan omisti erittäin tiukka grand old lady, joka sormia napsauttamalla ojenteli nuorta tarjoilijatyttöä. Seurasimme samalla myös vanhojen herrojen petanque-peliä puiden siimeksessä. Rannalla aikuiset natustelivat herkkuja samalla, kun lapset kirmasivat jo pitkältä vaatteita vähentäen mereen. Merivesi oli lähellä 30 astetta ja oli huvittavaa katsoa, kun meressä oli melkein enemmän porukkaa kuin rannalla.

Uimisen välissä naureskelimme mitä ihmeellisimmille pariskunnille ja uima-asuvalinnoille. Ehkä kaikkein kornein oli suurimahainen venäläismies leopardikuvioiduissa tangoissa ja hänen kymmeniä vuosia nuorempi, vaikkakaan ei kovin hehkeä, tyttöystävä string-mallisissa pinkeissä lappubikineissä. Oma lukunsa oli myös naiset, joiden olisi todella soinut pitävän bikinien yläosan päällä. Kaksi tälläistä oli linnoitautunut meidän vasemmalle puolelle. Oikealla puolella taas oli erittäin kaunis italialainen tyttöviisikko, joten ei liene kovin vaikeaa arvata mihin suuntaan meidän pyyhkeet oli aseteltu. Tytöt (meidän) ja Timo kävivät myös läheisellä luodolla, jonne oli hauska kivistä tehty polku.

Muutaman tunnin uimisen jälkeen kävimme hotellimme suositteleman kävelykadun lounasravintolassa syömässä. Paikan ruoka oli todella hyvää ja Cannes-lisä oli minimaalinen. Timo valitsi päivän annoksen eli ranskalaiset ja club sandwitchin, kun taas tytöille tuli jauhelihaspagettia ja Heinille pasta napolitaine. Jäätelöiden ja kahvien jälkeen olimme valmiit palaamaan pieneksi hetkeksi vielä rannan toiseen päähän pulikoimaan. Tällä kertaa kävelimme sataman läpi ja ihastelimme toinen toistaan valtavampia jahteja. Viiden maissa lähdimme takaisin kämpille kaupan kautta illallistarvikkeet kainalossa. Luvattua ukkoskuuroa ei koskaan tullut, mutta taivas verhoutui pian kepeään usvapilveen. Hotellilla kävimme vain pikasuihkussa ja annoimme tytöille välipalan, koska huomasimme kellon olevan jo yli kuusi. Täällä kaupat menevät yleisesti ottaen seiskan aikaan kiinni, joten suunniteltu ostossessio typistyi aiottua lyhyemmäksi. Tunnissa ehdimme kuitenkin mm. täydentämään kahvikuppikokoelmaamme. Ostimme myös viimeiset tuliaiset, tytöille askarteluvihot ja Timolle aimo kasan vaatekaapin täydennystä. Tyytyväisinä palasimme hotellille kahdeksan maissa illallisen tekoon ranskalaisen musiikin saattelemana. Loppuilta kului vielä pakaten ja hyvästä reissusta jutustellen.