Collioure – Narbonne

Aamu valkeni aurinkoisena ja ilma väreili jo yhdeksän aikaan kuumuudesta. Aamiaisen kannoimme tarjoittimella tuttuun tapaan uima-allasterassille. Aamu-uinnin (Heini) ja vesipelleilyjen (Timo ja tytöt) jälkeen pakkauduimme autoon kohti Collioure-nimistä kaupunkia. Se sijaitsi Perpignanistakin eteenpäin aivan Espanjan rajalla. Tie kaupunkiin kulki moottoritien jälkeen kukkuloilla, joita viinipellot halkoivat silmänkantamattomiin. Muutaman kukkulan jälkeen alkoi turkoosin ja sinisen eri sävyjä oleva meri pilkahtelemaan. Ei ihme, että Matisse, Derain, Picasso ja Braque ovat asuneet täällä ja ammentaneet insipiraatiota tauluihinsa näistä väreistä ja maisemista.

Pieni 3 000 asukkaan kaupunki vilisi sekä paikallisia että turisteja, josta syystä meillä kesti huomattavasti aikaa ennen kuin löysimme kaupungin yläosasta vapaan parkkipaikan. Pikaisten pusikossa pyrähtämisten jälkeen kuvailimme vanhaa sotilaslinnoitusta ja ihmettelimme kuinka paikka edelleenkin oli militairen rullaamien piikkilanka-aitojen takana. Kukkulalta oli aika matka kantaa uimakamppeita alas, joten lähdimme kokeilemaan uudelleen parkkionnea. Tällä kertaa yritys vei toiselle puolelle kaupungin kukkulaa, josta kuitenkin avautui todella kaunis näkymä kaupunkiin. Valokuvaamisen jälkeen päätimme tehdä niin, että Heini ja tytöt jäivät romppeiden kanssa kaupungin keskustassa olevaan leikkipuistoon odottamaan, kun Timo vei auton hieman kauemmaksi. Valokuvaus- ja leikkisession jälkeen kävimme syömässä läheisessä rantaravintolassa lounaan. Timo otti simpukoita ranskalaisilla ja Heini valitsi kana-cesarsalaatin. Ruokajuomaksi otimme Espanjan läheisyyden kunniaksi lasilliset sangriaa, joka olikin sangen maukasta. Tytöt söivät pihvit ja ranskalaiset (kotona alkaa taas terveellinen ruokavalio). Jälkkäriksi tuttuun tapaan otimme kahvit ja tytöille jäätelöt. Annostkoot olivat huomattavasti pienemmät ja hinta kalliimpi kuin aiemmin tällä reissulla, mutta hyvän palvelun ja herkullisten annosten ansiosta oli lounas hintansa väärti.

Ruokailun jälkeen ihastelimme linnoitusta ja keskiaikaista Notre Dame des Anges -kirkkoa sekä valitsimme suojaisan lekottelupaikan juuri kaupunginkellotapulin alta rannalta. Olimme ilmeisesti löytäneet paikan, jossa bikinien yläosat olivat unohtuneet osalta naisista kotiin. Timon onneksi joukossa oli myös kauniita naisia. Osa parikymppisistä mademoiselleista kävelikin vapautuneesti pitkin rantaa noin nenäliinan verran bikiniä päällä...

Merivesi oli täysin kirkasta ja varmaankin yli 25 asteista, koska Heinikin kävi uimassa moneen kertaan ja makoili rantavedessä mielellään. Osa ihmisistä tosiaan istui rantavedessä ja luki kirjoja. Näppärää. Useamman tunnin uimissession jälkeen, ostimme jälleen jäätelöt ja lähdimme kiertämään värikästä kaupunkia. Värikylläisyydestä ja pienistä kauppakylteistä tuli mieleen Kuuban ja Kreikan sekoitus espanjalaisella ja ranskalaisella mausteella. Pikkuputiikeista tarttui tuliaisia mukaan.

Parkkiaika meni kuuden maissa umpeen, joten lähdimme kiertelyn jälkeen kohti autoa, jonka mittari näytti 39 astetta lämmintä. Ei tullut ikävä prätkällä ajavia, kun väänsimme ilmastoinnin puhaltamaan täysillä.

Tunnin ajomatkan jälkeen päätimme käydä vielä pikavisiitillä Narbonnen kaupungissa sekä kaupassa. Narbonne oli niin ikään kaunis ja muistutti puolestaan Pariisia. Katettu kauppahalli ja katedraali olivat jo kiinni, mutta ihailimme niitä ulkoapäin ja napsimme muutamat valokuvat. Tässä vaiheessa lapsilla alkoi olemaan hieman väsy, jonka paikkasimme kas kummaa – jäätelöllä. Huomasimme samalla myös, että kaupat menevät vartin päästä kiinni. Ei siis muuta kuin juoksujalkaa autolle ja etsimään lähintä kauppaa navigaattorista, joka löytyi järkyttävän säätämisen jälkeen. Kauppakäynti oli niin ikään juoksua, mutta saimme kaikki ostokset hoidettua kunnialla päätyäksemme jumittamaan kassalla herran jälkeen, jonka mikään viidestä kortista ei toiminut. Hän löysi sentään rahat autostaan ja myös me pääsimme kotimatkalle. Tästä lähtien emme aio mennä vanhojen rouvien jälkeen kassajonoon, koska he valittavat aina kuitista ja tarjoustuotteista, mutta eipä näköjään vanhat herratkaan ole hyvä vaihtoehto. Täytynee siirtyä lapsiperheiden jälkeen jonoon, koska heillä jos kellä on kiire ulos kaupasta...

Talolla kävimme pikaisella viilennysuinnilla ja söimme illallisen. Tytöt näyttivät illallisen jälkeen parhaita tanssimuuvejaan ja kunnostautuivat käkättämään omille jutuilleen. Tänään oli kaikin puolin onnistunut päivä ja Heinikin pääsi jälleen lomatunnelmiin duunireissun jälkeen.