Toulouse – Narbonne Plage – Talo

Heräsimme hyvin nukkuneina joskus yhdeksän ja kymmenen välillä. Tämä tarkoitti sitä, että Heini oli siirtynyt kentälle jo 5 tuntia sitten. Otimme hotellista lähdön rauhassa, koska taivas oli eilisen tavoin pilviä täynnä ja alakerran aamiainen odotti poimijaansa. Siirryimme aamiaiselle kymmenen jälkeen.. tai niin ainakin luulimme. Aamiastilaan saavuttuamme alakerran rouva ilmoitta nätisti, että vain heidän City Breakfast oli tarjolla klo 11 asti ja normaali aamiainen oli juuri päättynyt. City Breakfast tarkoitti croisanttia hillolla ja kupillista kahvia ”don’t get me wrong” kirjoittajalla ei ollut mitään Ranskalaista aamiaista vastaan, mutta ihanat seuralaiset olivat toista mieltä.

Plan B, suuntana keskusta ja etsiä sieltä mukava aamiaispaikka. No tämän loistavan suunnitelman pilasi paikallisten autolijoiden kerääntyminen ruuhkamaiseksi muodostumaksi meidän ja keskustan väliin sekä muutama pisara tuulilasissa. Siirtyminen suunnitelmaan ... eli siis suunta kohti Narbonnen aurinkoisia rantoja tuntui harvinaisen hyvältä idealta. Aamiaisen nautimme ensimmäisellä pysähdyspaikalla Toulousesta ulospäästyämme.

Pysähdyksestä teki mukavan äärimmäisen hyvä aamupalabaari kahvineen sekä lasten leikkipaikka ;)
Matka Narbonneen sujui sen kummemmitta kommelluksitta, tytöt katsoivat takapenkillä Horton hears Who leffaa ja Timo pärjäsi etupenkillä yllättävän hyvin vaikka tylsäähän se oli matkustaa ilman vieressä tuhisevaa Heiniä.

Narbonneen saavuttua, suuntasimme kohti Narbonne Plage:a joka Timon ranskan taitojen mukaan tarkoitti Narbonnen biitsiä. Tuntui voittajalta kehua tytöille, että ollaan Narbonnessa ja ranta on aivan nurkan takana... Tätä lausahdusta seurasii 19km pientä mutkaista ”vuoristotietä” ennen saapumista Narbonne Plage:n rantakaupunkiin.

N. Plage oli perinteinen pikkukaupunki merenrannassa kauniilla rantabulevardilla ja biitsiä silmänkantamattomiin. Sopiva paikka löytyi nopeasti kun Laura bongasi lasten leikkipaikan. Matala ranta oli täydellinen lasten uimahetkeen, siinä pystyi kahlaamaan pitkälle eikä aallokkokaan päässyt kasvamaan isoksi. Ainoaksi miinuspuoleksi muodostui voimakas tuuli tai lähinnä tuulen mukana liikkuvat miljoona pientä hiekanjyvästä. Lapset kuitenin viihtyivät ravaten leikkipaikan ja uimisen välillä sekä keräillen simpukoita. Parin tunnin peuhaamisen jälkeen päätimme, että tavarat alkoivat olemaan sen verran hyvin hiekan peitossa, että olisi hyvä hetki siirtyä myöhäiselle lounaalle. Rantakadun pikkuravintolat eivät houkutelleet, joten Timo ehdotti että suuntaisimme kaupan kautta talolle uimaan ja syömään vaikka grilliruokaa.

Tämä suunnitelma pitikin niin pitkään kunnes ajoimme paikallisen hampurilaispaikan ohi ja takapenkiltä alkoi kuulua tasainen möykkä ”me halutaan kämppärille”... Kesti hetken aikaa, että Timo ymmärsi, että kyseessä oli McDonalds. Koko päivä ja kauppakäynti sujuivat olivat sujuneet niin mallikkaasti, että oli helppo suostua tyttöjen pyyntöön. Kaupalta lähtiessä, Timo osoitti navigaattorin lähimpään mäkkäriin ja ampui matkaan. Katujen pienetessä alkoi pikkuhiljaa hiipiä takaraivoon ajatus siitä, että navigaattori oli jälleen jalankulku tilassa. Epäilys vahvistui siinä vaiheessa kun navigaattori ohjasi kääntymään pieniä ravintoloita täynnä olevalle kävelykadulle. Timo oli lukenut ennen reissulle lähtöä tutkimuksesta jossa kerrottiin navigaattoreita käyttävien kuskien olevan vähemmän stressaantuneita ajon aikana ja virkeämpiä ajon jälkeen. Timolle tämä toteutuu ehkä siinä vaiheessa kun hän sinkoa navigaattorin mereen loman viimeisenä päivänä. Noh, ei muuta kuin pakkia päälle ja peruutellen takaisin erittäin kapeita kujia. Sanottakoon, että takapenkiltä tuli muutama ”isi, ei saa käyttää tuota rumaa sanaa” komenttia peruuteltaessa. Pelastusreitti sokkelosta löytyi viimein pitkin kävelybulevardia, voitte kuvitella paikallisten ilmeet kun pistimme menemään keskellä kävelykatua.

Mäkkäri löytyi kuin löytyikin manuaalinavigoinnilla, eli seuratan tienvarsikylttejä. Laura keräsi kiitosta mäkkärin leikkipaikan vieressä istuvilta äideiltä kun hän käytti suurimman osan omasta leikkiajastaan autellen pienimpiä lapsia suuressa kiipeily-liukumäki-leikkikompleksissa.

Talolla kävimme viekä iltapulahduksella ja naureskelimme pihasuihkun maisemoinnille.