No mutta kelloko se soi jälleen varttia yli kuusi? Tällä kertaa Heini piti aamulla huolta siitä, että porukka saatiin autoon seitsemän jälkeen. Tytöt olivat hyvin juonessa mukana, vaikka hoputtaminen tuntuikin näin lomalla hieman väärältä. Tällä kertaa olimmekin sitten Disneyn parkkiksella heti kello kahdeksalta. Heini salakuljetti lapsille hedelmiä kassissa, mikä meni nätisti läpi turvatarkastuksessa. Vesipullot vain jäivät talolle, mikä oli harmittava ja kallis takaisku.
Disney California Adventure Park eli DCA menetti hieman taianomaisuudessaan edellisen puiston prinsessoille ja muille satuhahmoille. Toisaalta tämäkin paikka oli tehty todella hienosti ja joka nurkassa oli joku pieni orkesteri soittamassa tai lapset bongailivat elokuvista tuttuja hahmoja, kuten Toys Story tai Karhuveljeni Koda (koodaa). Seikkailuelämysten määrä oli aivan omaa luokkaansa.
Olimme tehneet kotiläksyt hyvin, joten ampaisimme samantien puiston toiselle puolelle päänähtävyyteen eli Cars vuoristoradalle. Hieman sisäänpääsyn jälkeen siihen oli vain (?) 1.15h jonotusaika. Myöhemmin alkoi jo harmittamaan, ettemme jonottaneet fast passeja. Odotus oli onneksi vaivan arvoinen, koska vuoristorata kertoi Cars 1 elokuvan tarinan ja oli oikeasti todella hauska kilpa-ajelu keskellä elokuvasta tuttuja kanjoneita. Käsittämätön tämä rekvisiitan ja panostamisen määrä. Emmaa tämä vuoristoratailu hieman taas jännitti, mutta muutamat kyyneleet muuttuivat pian iloksi.
Emman suosikiksi nousi River Rafting eli erittäin kasteleva jokiseikkailu. Päädyimme samaan lauttaan amerikkalaisperheen kanssa, jonka tytär oli pukeutunut Water Fairyksi. Perheen kera tulikin hauskaa vitsailua siitä kuka kastuu eniten. No toisen perheen äiti tietysti hyvinkin antavassa topissaan. Lapset kirkuivat kilpaa aina veden loiskuessa.
Tässäkin puistossa Disneyn henkilökunta oli todella ystävällistä. Erityisesti suosimme valkohapsisia papparaisia, jotka jaksoivat jutella pitkään jokaisen lapsen kanssa ja toivottaa sydämellisesti kaikille mukavaa päivää. Välillä jopa tuntui siltä, että nämä 80-90-vuotiaat saivat tästä jopa itse enemmän, mikä teki kokemuksesta vieläkin ihastuttavamman.
Tytöt pitivät kovasti myös Rangers-seikkailusta, jossa raaputettiin kuusi merkkiä aina jokaisen suoritetun tehtävän jälkeen. Tämä oli myös aikuisten mieleen, koska samalla etsittiin eläinten jälkiä tai kiipeiltiin kiipeilyseinillä –eikä tarvinnut jonottaa mihinkään.
Kymmenen aikaan aikuiset tarvitsivat Starbucks-breikin ja lapset saivat ensimmäiset päivän kolmesta jäätelöhetkestä. Kahvimuki kädessä jaksoikin taas leppoisamman jonotella seuraaviin laitteisiin. Lupaan, etten koskaan enää napise Linnanmäen jonottamisesta! Täällä kun sai jonottaa laitteisiin, vessaan, kahvilaan, ruokaa tai niin no ihan mitä vain. Jollain tavalla jonottaminen ei kuitenkaan tuntunut vaikealta, koska ilma oli aurinkoinen, jonottamisesta oli tehty mukavaa eli koko ajan oli jotain nähtävää, jonot liikkuivat ja jonottamisen jälkeen sekä aikuiset että lapset olivat saaneet kokea todella hienoja elämyksiä.
Lounaan jälkeen siirryimme enemmän aikuisten osaan huvipuistoa, jossa oli valtava Mikki-maailmapyörä ja monia eri vuoristoratoja. Laura ja Timo lähtivät kokeilemaan sitä kaikkein kamalinta – öhöm siis hurjinta ja hauskinta. Heini olisi voinut mennä tuohon vuoristorataan, mutta ei kyllä kovin mielellään tai vapaaehtoisesti, koska sen verran järkyttävää vauhtia ja aivan liian korkealla vuoristorata kiisi. Eipä turhaan laitteen nimi ollutkaan California Screamin. Suurin osa aikuisista tuli ulos jalat tutisten, mutta meidän hurjapää vain naureskeli ja sanoi, että mennäänkö uudelleen. Käsittämätöntä. Laura on selkeästi perinyt Timon geenit tässä suhteessa. Laura sanoi, että ainoa hetki kun hän piti silmiä kiinni oli silloin kun mentiin pää alaspäin ja sivuttain alamäessä. Hän myöskin oli juuri sentin yli vaadittavan turvarajan eli siinä lasten ikäjärjestyksessä varmaan nuorimmaisia. No onpahan Timolla seuraa näissä laitteissa, kun kierretään tyttöjen teini-iässä Euroopan huvipuistoja...
Päivän aikana ehdittiin käydä mm. Arielin vedenalaisessa maailmassa, Bugs Landissa kieppumassa ja katsomassa Muppet Showta 3D:nä. Emman vahvuutena oli ihan selkeästi nämä pyörivät ja kieppuvat laitteet. Timo jätti ne suosiolla väliin ja Heini voi jokaisen kerran jälkeen enemmän tai vähemmän huonosti. Päivän kuumuus alkoi voittamaan kolmea neljässä siinä neljän maissa. Kun me muut istuimme varjossa juomassa vettä, Laura pomppi istuimelta ylös ja alas tasahyppyä ja yritti hoputtaa meitä seuraavaan paikkaan. Katsoimme Timon kanssa toisiamme ja mietimme, että miten tuolla voi olla noin paljon energiaa :)
Yhdeksän tunnin jälkeen päätimme yhteistuumin hipsiä kohti autoa ja jättää illan paraatin väliin. Tähän olisi ollut yli tunnin odotus, mikä olisi tarkoittanut iltauinnin väliin jättämistä. Tämähän ei tytöille käynyt kuulonkaan. Takapenkiltä kuului pian lähdön jälkeen tasainen tuhina.
Kävimme vielä kaupan kautta ostamassa lisää vettä ja ne viime kerralla unohtuneet herkut. Nyt oli takakontti täynnä suklaakeksejä, mansikoita ja jäätelöä. Jes! Ja kun lomalla ollaan päätimme syödä ensin jäätelöt, sitten käydä uimassa ja lopuksi vasta valmistaa illallisen. Uima-altaalla Emma yllätti kaikki uskaltamalla laittaa pään veden alle ja kokeilemaan uimista ilman kellukkeita. Hän oli suunnattoman ylpeä rohkeudestaan, jota koko muu perhe kilvan kehui.
Illallisen valmistimme kaikki yhdessä ja tytöt olivat kovasti tomeria salaatin leikkaajia ja pöydän kattajia. On kyllä aivan ihanaa, kun voi keskittyä vain fiilistelemään yhteisiä kokemuksia mussukat sylissä ilman mitään velvollisuuksia tai kiirettä. Tytöt ovat kyllä mitä parhainta matkaseuraa! Aikuiset nauttivat muutaman hyvin ansaitun punaviinilasillisen (Smoking Loon, Pinot Noir, California) ennen simahtamista. Huomenna on aika nauttia jälleen hitaasta lepopäivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.