Aikuiset alkavat pääsemään kiinni koti-Suomen aamuheräämisiin, koska jaksoimme juuri ja juuri kiepahtaa puoli kymmeneltä jenkkisängystä alas ja tassutella makkarin kokolattiamatolta keittiöön kurkkaamaan josko aamuaurinko jo paistaisi. Aamiaista nautimme aurinkoisella terassilla ja ihmettelimme kuinka mansikat voivatkaan maistua ainakin yhtä hyviltä kuin Suomessa. Löysimme keittiön uumenista myös jättikokoisen paahtimen, jossa vaaleaakin vaaleammat paahtoleivät paahtuivat herkullisiksi. Lauran mielestä paahtoleivät maistuvat Amerikassa tooodella paljon paremmilta kuin Suomessa. Mahtavaa huomata, että tytöt ymmärtävät pikku hiljaa, että joskus jotkut asiat voivat olla paremmin kuin kotona –kunhan vain uskaltaa kokeilla.
Aamiaisen jälkeen etsimme koko kämpän läpi löytääksemme vihdoin terassin takaoven takaa pesukoneen sekä kuivurin. Ne olivat jättikokoa ja yhteistuumin mietimme miten ihmeessä näitä vempuloita käytetään. Yhtään sen helpompaa ei ollut pesuaineen valinta useista purnukoista, joissa oli toinen toistaan enemmän eri värisiä kukkia ja hajusteita. Kokonaisuudessaan pyykinpesu oli kovasti outoa, koska pesuaineet heitettiin vain keskelle pyykkejä ja pyykit ripoteltiin yläkautta valtavan vatkaimen ympärille. Pesukoneessa ei myöskän ollut sisäkantta vaan leffatyylisesti odotimme koko ajan pesuaineen kuplivan ”muka-kannen” välistä. Pesukone piti valtavaa metakkaa, joten ei ihme, että se oli tuomittu piharakennukseen. Pidimme ovea hetken auki kuullaksemme, jos jotain menee vikaan, mutta Heini kävi pian vähin äänin sulkemassa oven, koska meteli oli todella mölyisä. Toimituksen päättyminen kruunautui hälytysajoneuvon tyylisellä ulinalla, joka loppui vasta, kun pesukone suljettiin. Tämänkään äänimerkin älykkyyttä emme oikein ymmärtäneet. Seuraavaksi ihmettelimme kuivuria, jossa oli lukematon määrä eri vaihtoehtoja kuivuusasteista ja pari muuta säätönappia, joiden kaikki vaihtoehdot tarkoittivat mielestämme enemmän tai vähemmän samaa. Yritimme valita kaikkein hellävaraisimman vaihtoehdon. Kuivurin järkevyyttä ihmettelimme ylipäänsä, koska narulla pyykit olisivat varmaan kuivuneet alle tunnissa tässä lämpötilassa. Auringosta ei ainakaan ole pulaa. No mekin käytimme kuivuria, koska talosta ei oikein löytynyt mitään järkevää paikkaa minne pyykit olisi voinut ripustaa. Säästyimme myös silitykseltä.
Lapset leikkivät tällä välin majaleikkiä omassa makuuhuoneessa. Pyykinpesukori toimitti Pet Shop –elukoiden pesän virkaa ja he olivat saaneet kaikki sängyn tyynyt, joita oli siis noin 15, mahtumaan majaan.
Pyykinpesuoperaation ja muutaman neuvoa antavan kahvikupposen jälkeen suunnistimme useammaksi tunniksi uima-altaalle Lauran vaatimuksesta. Laura viihtyikin koko kolme tuntia pelkästään vedessä. Emma sentään jaksoi piirrellä aina välillä. Timo ja Heini kävivät vuorotellen Clubhousen kuntosalilla, mikä oli varsin kätevää, koska uima-allas ja poreamme olivat vain muutaman metrin päässä. Tämäpä olikin ensimmäinen kerta kuntosalilla pelkät bikinit päällä (Heinillä siis...). Uima-altaalla oli todella miellyttävää, koska ilma oli noin 26-asteista ja aurinko oli vähän väliä pienen usvapilven peitossa. Lapset saivat kavereita paikallisista lapsista, joilla olikin kaikki maailman vesilelut mukana.
Lounaan ja kirjojen lukemisen jälkeen kello olikin jo neljä, jolloin meille tuli mieleen käydä pyörähtämässä jossain muuallakin kuin vain uima-altaalla. Lonely Planetin mukaan 10 minuutin päässä olevan San Juan Capistranon Mission –kirkko on Californian vanhin rakennus ja kaunein näistä espanjalaistyylisistä kirkoista. Kirkko oli toki ihan kaunis, mutta Euroopan kirkkoja kiertäneinä se ei juuri tehnyt meihin vaikutusta. Naureskelimme myös kirkon muka vanhalle iälle, joka oli 1700-luvun puolivälistä. Päätimme jättää suosiolla kirkkojen ihastelun Euroopan matkailulle ja nauttia täällä ihan muista asioista :) Kauniina yksityiskohtana kirkon interiööristä voi toki sanoa sen, että kukkaornamentit olivat sieviä. Tytöille saimme jälleen selittää Jeesuksesta. Emma kiinnosti kovasti tietää, että mihin se Jeesus nyt on haudattu. Turha yrittää siinä selittää, että no ikään kuin ei loppujen lopuksi minnekään, kun Jeesus nousi kuolleista. Niin niin, mutta mihin se haudattiin? Onneksi vastaus Eurooppaan riitti hänelle...
Kirkkobongailun jälkeen kävimme vielä Dana Pointin Doheny State Beachilla pikauinnilla ja katselemassa aloittelevien surffareiden sukelluksia. Täällä aallot olivat lupsakoita ja tytöt pystyivät jopa uimaan. Aurinko oli tosin juuri ”iltausvautumassa”, joten kylmä merivesi ei houkutellut pitkään pulikointiin. Keskityimme siis tuhoamaan yhden sipsipussin ja lapset tekivät hiekkalinnoja.
Paluumatkalla kävimme ottamassa kuvia poukaman yläpuolella kohoavilta ”cliffeiltä” ja kuljimme pienen luontopolun pitkin kalliota. Talolla tytöt pulikoivat aikuisten kylppärin ammeessa ja kikattivat kovaan ääneen. Illallisen jälkeen katselimme matkablogin kuvia aikaisemmilta vuosilta.
Huomenna San Diegoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.