Olimme kovasti tyytyväisiä itseemme, kun kerroimme tytöille vasta aamupalan jälkeen, että matkapäivä koittaakin muutaman tunnin päästä eikä vasta lauantaina. Sekin oli tosin pari tuntia liian aikaisin...Sen verran hulabalooksi homma menii. No saimme kuitenkin kaikki nukuttua varastoon ylelliset 9 h unet. Ulkona oli kaunis pilvipoutainen päivä, vaikka lämpötila näyttikin vain 12 astetta. Myöhemmin kuulimme, että tämä juhannus oli Suomessa kylmin 30 vuoteen. Jotenkin ei harmittanut olla sitä todistamassa :)
Lennolle pääsimme lähtemään suunnitelmien mukaisesti kello 11, joka oli 3,5h ennen lentomme lähtöä. Tätä ennen pääsimme tekemään koukkauksen Tellun pihassa, jonne jätimme automme säilöön lomamme ajaksi. Harmi, ettei sisko itse ollut kotosalla. Sanoimme tässä välissä Irmalle heiheit ja tytöt halasivat pitkään kysyen, että Mummi mitä jos kuitenkin tulisitte mukaan. Hanski jatkoi tästä vielä lentokentälle meidän kanssa. Apujoukoille olemme taas suuresti kiitollisia. Lapsilla on ollut mahtavia kesäelämyksiä koko kesäkuun, meille on ilmestynyt ruokaa jääkaappiin ja töiden jälkeen on ollut herkut odottamassa pöydässä. Puhumattakaan piharempasta tai muusta siivouksesta, jota oli aina tapahtunut huomaamatta siellä sun täällä.
Lentokentällä emme olleet yhtään liian aikaisin, vaikka kenttä olikin yllättävän autio Iltalehden lööpeistä huolimatta. Saimme pudotettua kätevästi matkatavarat American Airlines:n tiskille kuultuamme kaikki Jenkkilään vaadittavat turvajorinat ensin. Niin, kyllä olemme itse pakanneet tavaramme, ei emme ole jättäneet niitä vartioimmatta jne. Kentällä ostimme muutamat puuhakirjat tytöille sekä söimme hyvän lounaan lähes portin vieressä. Tätä ennen olimme saaneet näyttää passeja elektronisessa passintarkastuksessa, joka vaaditaan Amerikkaan matkustavilta. Lounaan jälkeen pääsimmekin jo koneeseen.
Timoa närkästytti heti kone, joka oli suoraan 80-luvulta. Tai ainakin viihdelaitteiden vähäinen tarjonta. Ei ollut omaa telkkaria tai 50 kanavaa, kuten eräiden :) lennolla. No asennoiduimme rauhalliseisti 9 h lentoon. Se lähti normaaliaikaan 14.30 ja tulisi laskeutumaan puolilta öin meidän aikaa. Olisi jopa ollut tosi kiva, jos tytöt olisivat malttaneet nukkua. Emma sentään nukahti tuntia ennen laskeutumista. Lento meni yllättävänkin hyvin. Tytöt katsoivat yhden leffan ja piirtelivät. Syöminenkin oli aina oma ohjelmanumero. Onneksi meillä oli apujoukkojen laatimat eväät, koska lentokoneruoka jäi tyttöjen(kin) osalta lähes koskemattomaksi. Loppumatkasta tuli jopa hieman hoppu syödä loput hedelmät, koska Amerikkaan ei saa tuoda hedelmiä muualta maailmasta ilman tullausta. Matkan kyseenalainen kohokohta taphtui puolivälissä matkaa, kun tytöt latasivat Heinin tarjottimelle kaikki omenamehut ja vesimukit. Näistä tietenkin yksi täysi omenamehulasi levähti Heinin syliin. Voitte kuvitella miltä näyttää, kun vaaleille ohuille housuille kaatuu omenamehua.jalkoväliin reilun mukillisen verran. Housut imivät kaiken jopa niin, että myös haaroväli takapuolelta oli täysin märkä. Lentoemäntä repesi täydellisesti nähdessään Heinin kärvistelevän, johon Heini totesi nopeasti, että ”Nope, I didn’t pee in my pants!” Humoristinen lentoemo totesi nauraen, että ”Sure it looks like that!”...Tässä vaiheessa Heini lopetti veden juomisen pariksi tunniksi, jotta ei tarvitsisi nousta ja käydä ainakaan vessassa. Tytöt jaksoivat kysyä koko loppumatkan ajan, että ”Äiti, onko sun housut vielä märät?” Ei pal naurattanut silloin ei.
Kolmiosaiset tullimuodollisuudet Chicagon O’Haren lentokentällä olivat vailla vertaansa. ESTA oli toki tehty ja maksettu jo etukäteen. Lentokoneessa täytimme vielä tullikaavakkeet. Kävellessämme puoli kilometriä käytäviä tullijonoon, Laura hauskuutti ihmisiä tekemällä non-stoppina kärrynpyöriä. Meitä alkoi jo hieman huolestuttamaan, että tyttö tipahtaa kohta kokonaan valvottuaan niin pitkään. Emmaa kannoimme vuorotellen reppujen, kameran ja käsilaukkujen lisäksi. Ensimmäistä kertaa USAn tulevien security-jono oli masentavan pitkä. Puolen tunnin / kolmen vartin jonotuksen jälkeen pääsimme näyttämään passseja, antamaan sormenjälkiä sekä selvittämään USAn tulomme syytä. Tullivirkailija oli kivikasvoinen, mutta jaksoi silti hieman vitsailla tytöille antaen heille suklaakarkit. Tämä herran vastaanotto meille oli ensimmäinen monesta ystävällisestä tervehdyksestä, vitsailusta tai kohteliasuudesta, jota saimme jo ensimmäisten päivien aikana kokea. Vain muutaman jenkkimatkan kokeneena tämä asia jaksaa aina ilahduttaa yhtä paljon. Ihmiset tuntuvat olevan aidosti positiivisella tavalla kiinnostuneita meistä. Eikä se edes haittaa, vaikka se olisikin feikkiä. Turvatarkastuksen jälkeen saimme ottaa tavaramme matkatavarahihnalta ja viedä ne erikseen noin 20 m olevalle toiselle hihnalle. Tämän toimenpiteen järkevyys ei aivan selvinnyt meille. Timo moikkasi yhtä vanhaa työkaveria ja huomasimme löytävämme toisemme monta kertaa samoista paikoista. Tämä pariskunta oli menossa jatkolennolle Friskoon ja tekevät reissun päin vastaisessa järjestyksessä kuin me. Matkalaukkujen tiputuksen jälkeen otimme junan terminaalista 5 terminaaliin 3. Tytöt ihmettelivät eikö koskaan tule pimeää. No ei tule ei. Kumman pitkältä päivältä tämä tuntuikin, kun koko ajan lentää yötä karkuun. Toisen terminaalin passintarkastus ja läpivalaisu menivät sutjakkaasti. Kolmen tunnin vaihtoaika ei ollut yhtään liian pitkä. Ehdimme siis hyvin nauttimaan Kultaisten Kaarten tarjonnasta. Tosin Timo söi pelkän kanawrapin ja Heini otti viereisestä B-Smoothiesta vain smoothien. Neljältä yöllä Suomen aikaa pääsimme jatkolennolle. Tämä lento meni hujauksessa. Tytöt nukkuivat nousuta laskuun. Myös me aikuiset simahdimme saman tien.
Losin päässä muodollisuuksia ei ollut muuta kuin tulliovien läpi kävely – sisäiset lennot ovat näköjään huomattavasti iisimpiä kuin kansainväliset. Haimme matkalaukut hihnalta ja kävelimme ulos airport shuttlen pysäkille. Tässä vaiheessa olimme hyvin iloisia, että bussi tuli nopeasti ja pääsimme iltaruuhkasta huolimatta suht nopeasti lentokenttähotelliimme. Iltasuihkun ja hampaidenpesun jälkeen ei unta tarvinnut pitkään odotella. Kätevästi nukahdimmekin puolen yön aikaan paikallista aikaa oltuamme matkalla 23h. Täydet pisteet lapsille loistavasta matkaseurasta ja reippaasta maailmanmatkailijan asenteesta.
Kivaa olla "mukana" reissullanne jälleen. Oikein loistavaa matkaa!
VastaaPoista