Su 22.6. - Salt Creek Beach - Laguna Beach

Paljon sitä ehtii, kun kuudelta herää. Tytöt olivat hipsineet yksi kerrallaan meidän sänkyyn yöllä, joten Emman herätessä oli oltava tarkkana, etteivät kaikki herää samalla kertaa. Emma sai katsella piirrettyjä padilta tyttöjen sängyssä tyynymeren keskellä, kun Timo ja Laura jatkoivat unia kahdeksaan saakka. Heini ei saanut unta Emman heräämisen jälkeen, joten aamulla oli hyvää aikaa valmistaa brunssi pitkän kaavan mukaan ja joogata. Päätimme nauttia brunssilla kahvin puuttuessa tummaa aamuteetä, joka maistui aivan laimealta kahvilta. Myöhemmin huomasimme, että kahviahan se olikin. Jäi sekin juomatta...

Aamiaisen jälkeen otimme rennosti ja lähdimme vasta kymmeneltä reilun kilometrin päässä olevalle Salt Creek Beachille kävelylle. Tie mutkitteli hyvin hoidettujen, identtisten pihojen ohi golfkentälle ja sieltä kävelytietä läpi puiston aina merenrantaan asti. Tytöillä oli todella kiire päästä uimaan ja meitä hoputettiin vähän väliä kävelemään nopeammin. Viihdyimme vajaat pari tuntia rannalla ihmetellen kaunista poukamaa ja komeita vaahtopäitä. Aalloista johtuen tytöt eivät päässeet uimaan vaan hyppivät ja juoksivat ees taas rantavedessä aaltoja väistellen. Toimitusta säestettiin raikuvin ilonhuudoin.

Eväinä meillä oli vain vettä ja pari pientä banaania, joten puolen päivän aikaan lähdimme takaisin talolle lounaalle. Timo valmisti lounasta ja paranteli päänsärkyään sisällä varjossa, kun Heini kävi käyttämässä tyttöjä uima-altaalla, jota oli jo vaadittu koko matka rannalta. Tyttöjen pulikoidessa Heini katseli Clubhousen punttisalia, jonka päätyseinästä oli nostettu yksi seinä ylös autotallin oven tyylisesti. Täällä siis on tapana ensin käydä salilla, sitten uimassa ja lopuksi hakea drinkki Clubhousesta ja tulla norkoilemaan uima-altaalle uima-asussa hattu ja aurinkolasit päässä. Tänään uima-altaalla näkyi ainoastaan nuoria ja kauniita ihmisiä. Kenties ne eläkeläiset olivat jo golfaamassa.

Lounaaksi söimme erityisen maittavaa avokadopastaa ja tytöt jauhelipastaa. Salaattikin oli niin tuoretta ja hyvänmakuista, että lopuista tuli jo lähes taistelu. Lounaan jälkeen puhaltelimme jälleen useamman tunnin ja nautimme leppoisasta sunnuntaitunnelmasta. Tytöillä oli aivan omat kuviot. Tällä kertaa he kävivät ensin etsimässä kiviä, lehtiä ja muuta rekvisiittaa ja uittivat niitä sitten muovirasioissa leikkien krokotiileja ja delfiineita.

Kolmelta oli jo valmiita lähtemään sight seeingille eli Laguna Beachin kaupunkiin rannalle eväiden kera. Laguna Beach sijaitsi vajaan 10 mailin päässä, joten Pacific Highwayta pitkin matka oli vain reilun vartin pituinen. Tie puikkelehti matalien pikkukauppojen ja talojen välistä ylös ja alas meren rantaa mukaillen. Perin idyllistä. Menimme myös Selänteen Steak Housen ohi, mutta Teemua ei näkynyt tällä kertaa, vaikka kuinka yritimme kuikuilla. Laguna Beachin kaupungista oli todella vaikea löytää parkkipaikkaa, koska sunnuntaina muutama muukin oli päättänyt lähteä rantaan piknikille. Meille kävi hyvä tuuri, kun saimma erään perheen paikan ja 1,5h ilmaista parkkiaikaa kaupan päälle.

Rannalla virittelimme talolta lainaamamme aurinkovarjon ja levittelimme jättipyyhkeet hienolle hiekalle. Tytöt juoksivat iloiten taas mereen. Täällä aallot olivat huomattavasti korkeammat, joten olimme silmä tarkkana, ettei kumpikaan tytöistä lähtenyt puolta säärtä pidemmälle veteen. Aina aallon tyrskähtäessä vesi nousi lähes vyötärön tienoille ja tämä oli siis aivan rannassa. Lököhousuiset Life Guardit juoksentelivat edes takaisin paimentamassa ihmisiä lähemmäksi rantaa. Pariin otteeseen kaikki lapset käskettiin pois vedestä kovempien aaltojen osuessa rantaan. Tämä ei meitä haitannut, koska pian olikin aika napsutella eväitä. Timo oli kipaissut tällä välin etsimään uusia uimahousuja, koska viime kesäiset versiot olivat hieman väljät vyötäröstä. Eipä olisi kovin jees löytää housuja nilkoista ensimmäisen aallon jälkeen. Uimahoususaldo oli edelleen nolla etsimisen jälkeen, mutta Timo oli bongannut matkalta Starbucksin, josta hän löysi sekä vastajauhettua suodatinkahvia että latten ja espresson to-go. Elämä tuntui aika mainiolta kahvia siemaillen ja lasten touhuja seuraten. Ilmakin oli mitä miellyttävin. Pieni merituuli puhalteli koko ajan eikä misssään vaiheessa tullut yhtään hiki, vaikka ei aurinkovarjon alla olisikaan koko aikaa istunut. Välimeren maihin verrattuna tämä oli todella miellyttävä yllätys. Ilma tuntui siis koko ajan noin 25 asteiselta. Iltaisin taas oli mukava vetää pitkähihainen päälle.

Muutaman tunnin pulikoimisen jälkeen tepastelimme pitkin rantabulevardia ja katselimme nuoria ja kauniita pelaamassa beach volleyta. Heini löysi matkalta valkoisen panamalaishatun ja tytöt pienet käsikorut. Kotikulmilta poimimme vielä tuoretta patonkia.

Illalla tytöt ja Timo kävivät iltauinnilla ja Heini puolestaan samaisella aamurannalla sekä viereisen poukaman päässä juoksulenkillä. Matkaa kertyi reilut 11 kilometriä rantaa pitkin sekä portaita ylös ja alas juostessa. Maisemat olivat henkeä salpaavan kauniit. Juuri sellaiset kuin Pacific Highwayn varrella olevat jylhät ja jyrkät kalliopoukamat. Illalla rannalla oli yllättävän paljon lenkkeilijöitä sekä surffareita. Illalla ilma oli vähän parinkymmenen asteen paremmalla puolella, joten juoksu kulki helposti.

Talolla hedelmäinen iltapala maistui raikkaalta, jonka jälkeen tytöt simahtivat jälleen kahdeksan maissa ilman taikatemppuja. Yllättävän helposti tämä 10h aikaero saatiin hoidettua. Aikuiset tuhosivat vielä paketillisen salmiakkeja illalla. Kymmeneltä mekin olimme jo aivan kuitteja. Huomenna Disneylandiin!

Kuvat myös huomisen julkaisun yhteydessä :)