Timo oli napannut huonoksi onnekseen kesäflunssan ja voi varsin huonosti aamulla. Olimme juuri roudaamassa tavaroita ulos, kun latinosiivoojat astelivat sisään. Pakkasimme auton valmiiksi ja suuntasimme hetkeksi vielä poolille pulikoimaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kurvasimme vielä bensikselle tankkaamaan ennen lähtöä. Täysi tankki maksoi 68 dollaria eli alle 50 euroa.
Pacific Highway oli aivan tupaten täynnä lauantai-kruisailijoita, joten pysähdyimme parin sadan metrin välein punaisiin valoihin. Heinillä alkoi jo keittämään puolentoista tunnin jumittamisen jälkeen, kun matkaa oli tultu 60 kilometriä ja edessä oli vielä 170km. Päätimme siis pitää lounastauon Redondo Beachillä Malibun sijaan. Redondo Pier oli perustettu jo 1800-luvun lopulla ja se oli todella kaunis kokonaisuus turkoosi-valkoisia puurakennuksia, kauppoja ja ravintoloita. Veimme auton biitsin viereiseen parkkitaloon ja lähdimme ihmettelemään maisemia. Monet perheet olivat tulleet käyskentelemään laiturille ja rannalle piknikille. Näin mekin teimme. Heini nappasi matkalta kahvit ja linnoittauduimme aaltojen lähelle. Lounaaksi söimme aamulla valmistamme kalkkunaleivät, mansikoita, aprikooseja ja omenoita. Vain lapset uskaltautuivat uimaan. Emma etsiskeli innoissaan simpukoita ja jaksoi pomppia pitkään aalloissa Lauran jo tultua lämmittelemään. Laiturilla kävimme muutamassa sisustus/vaatekaupassa, josta Heini löysi jälleen uuden kyltin kotiin viemisiksi. Tytöt nauttivat italialaistyyppisistä jäätelöistä ja yrittivät bongata delfiinejä ja merileijonia. Tällä kertaa nuo kaverit pysyivät piilossa.
Loppumatkaa tuntui mukavalta taas lähteä jatkamaan, kun pakkopysähdys osoittautuikin varsin onnistuneeksi. Heininkin kofeiinitasapaino saatiin korjattua, joten aamun kiukku oli jo kauan sitten laantunut. Päätimme kuitenkin valita moottoritien PCH:n sijaan ja olla nopeammin perillä.
Moottoritien valinta oli itse asiassa fiksu veto, koska saimme nauttia todella kauniista kumpuilevista vuorimaisemista Hollywood Hillsien läheisyydestä, kunnes moottoritiemme liittyi jälleen rantamotariin. Matkan hupia oli kuunnella Timon selostusta erilaisista autoista ja niiden moottorien tilavuuksista. McLarenin hieno urheiluauto sai koko perheemme päät kääntymään ja ilmeisesti myös auton kuskin ylpeäksi.
Lähestyessämme Santa Barbaraa olivat maisemat aivan käsittämättömän upeat. Ei ihme, että monella Hollywood-tähdellä on täälläpäin kesäasuntoja. Toisella puolella nousevat jylhät, tummanvihreät vuoret ja tien toisella puolella toinen toistaan kauniimmat poukamat, jota reunustavat erilaiset kukkapensaat, laiturit ja palmukujat. Aivan kuin ajaisimme koko ajan postikortissa.
Santa Barbara oli niin ikään kaunis pikku kylä. Hotellimme sijaitsi East Beachillä ja löysimmekin nopeasti hotellin ja avuliaan respan. Hotellimme oli mitä mainioin ja viereisessä huoneessa majaili kotoisasti oljenvaalea ruotsalaisperhe. Hotellihuoneen valtava amme, kuten vieressä oleva uima-allas herättivät tytöissä suurta innostusta. Aikuiset olivat tyytyväisiä hotellin hyvään sijaintiin, kauniiseen sisustukseen, jääkaappiin ja tee/kahvilaitteeseen. Täällä viihdymme mainiosti kaksi yötä.
Tavaroiden purkamisen jälkeen kävimme tepastelemassa rannalla ja syömässä illallista läheisessä bistrossa. Aikuisten ruoka oli erinomaisen hyvää – lasten puolestaan luokattoman huono esitys. Onneksi tytöt saivat meidän lautaselta vatsat täyteen. Aterian pelasti mukava tarjoilija, joka toi tytöille piirustusvälineet ja tehtävävihot. Jätimme hyvän tipin, koska kokonaisuus jäi kuitenkin plussan puolelle. Hotellihuoneessa säädimme kattohurruttimen ja jalkatuulettimen täysille.
ja nyt myös edellisten päivien kuvat saatavilla
VastaaPoista