Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja kävimme sanomassa hauskalle omistajalle goodbyet. Hän tietysti ylisti tyttöjen söpöyttä ja kiltteyttä ja lahjoitti tähden muotoiset aurinkolasit ja rannekorut heille lähtölahjoiksi. Meille kaikille jäi hyvä fiilis, vaikka kahden yön hinta Inn at Each Beach -hotellissa olikin verojen ja muiden jälkeen 275 dollaria per yö. Olimme siis jotenkin jopa helpottuneita päästessämme lähtemään :) Aamun harmaus valkeni täydeksi auringonpaisteeksi Santa Barbaran pohjoispuolella vuorten toisella puolen.
Timo oli valinnut matkareitiksi netistä löytämiensä suositusten mukaisesti pienen detourin vuorten yli ja maisemat olivatkin mitä hienoimmat. Tässä vaiheessa pieni pilviverho esti meitä näkemästä alkumatkan jyrkkiä maisemia, mutta pian saimme nauttia täydessä auringonpaisteessa kylpevistä kumpuilevista maisemista, jotka vaihtuivat vuorotellen oljenvaaleiksi pelloiksi ja vehreiksi viiniköynnöspelloiksi.
Puolentoista tunnin matkan jälkeen oli aika pitää lounastauko. Valitsimme San Luis Opispon viereisen rannan eli Pismo Beachin. Ennen rantaa oli parkkitönö, jossa istui tomera vartijarouva. Jouduimme hieman miettimään miksi meiltä kysyttiin viiden dollarin hintaa siitä, että haluamme ottaa auton mukaan rannalle. No emme halunneet, joten kurvasimme takana olevalle parkkikselle. Tästä matkaa rannalle oli alle viisikymmentä metriä. Hiekka oli aivan hienoa ja jalat upposivat lähes nilkkoja myöden syvälle kuumaan hiekkaan. Molemmin puolin hiekkaväylää nousi kauniita hiekkadyynejä. Meri tyrskysi hieman kauempana. Tässä vaiheessa meille selvisi myös viiden dollarin pääsymaksu. Paikka oli siis drive-in beach. Ei muuta kuin autolla veden rajaan ja lounaspöydät esiin. Kaikkea ne amerikkalaiset keksivätkin.
Rannalla tuuli oli kova, vaikka lämmintä riittikin. Eilisestä oppineena jäimme dyynien suojaan ja tässä olikin juuri miellyttävän lämmintä makoilla ja herkutella eväitä. Lounaan jälkeen kävimme ottamassa valokuvia ja leikkimässä hippaa rannalla.
Loppumatkaa oli jäljellä vain tunnin verran, mikä sujui joutuisasti. Maisemat vaihtuivat paikalliseksi mäntymetsäksi ja pian myös Tyyni Valtameri avautui edessämme. Heinille tuli kiire ottaa valokuvia torkahdusten välillä.
Hotellimme sijaitsi aivan rannassa Moonstone Beachillä Cambriassa. Chekkauksen jälkeen nautimme hetken vilvoittavasta uima-altaasta ja porealtaasta, joka oli todella kuuma. Samalla juttelimme myös niitä näitä mukavia amerikkaisperheiden kanssa. Hotellihuoneessa naureskelimme kaasutakan naurettavuudelle.
Täälläpäin on ihan normaalia lähteä illalliselle jo kello viiden ja kuuden välillä, jolloin lähitienoon ainoa ravintola oli jo aivan täynnä. Aikainen illallinen sopi meille oikein mainiosti ja käpytellimme sinne rantaa pitkin maisemia ihaillen. Rannan kävelytie oli tehty laituria muistuttavista pitkospuista ja kävely oli varsinaista taiteilua, koska joka välistä kurkisti pienia chipmonkeyja eli maaoravia makupalojen toivossa. Kyllä, aivan kuin Tiku ja Taku. Me emme tietenkään syöttäneet niitä, mutta kymmenet ja taas kymmenet oravat olivat ilmeisesti tottuneet ruokkijoihin, koska muutama niistä oli todella pulleassa kunnossa. Kävelyreitillä meitä odotti myös elefanttihylkeet, jotka lekottelivat läheisillä rantakivillä. Ne olivat todella hellyyttäviä. Juttelimme, että nämä maisemat ovat taas aivan uusia kokemuksia meille kaikille.
Illallinen oli oikein miellyttävä ja maisemat merelle todella upeat. Tytöt söivät hampurilaiset ransujen kera, Timo pihvin (12oz New York Steak) ja Heini kasvispastan. Ruoka oli todella hyvää. Tytöt söivät jälkkäriksi jäätelöt ja aikuiset ottivat kahvit. Capuccino olisi tähän aikaan illasta ollut aivan mahdoton ajatus Italiassa, mutta Heini päätti täällä kokeilla sitä. Yllätys oli mitä suurin, kun se tarjoiltiin noin puolen litran vetoisesta kannusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.