2.7.2014 Point Pinos Lighthouse - Monterey Bay Aquarium – Santa Cruz

Timon flunssa meni parissa päivässä ohi, mutta kostautui todella ikävällä vatsakivulla. Tästä syystä Timo yritti nukkua ja lepäillä mahdollisimman pitkään ja Heini kävi hakemassa respasta aamiaisen huoneeseen. Tytöt olivat heränneet jo hieman aikaisemmin ja siirtyneet  vessan lattialle piirtelemään. Huoh, no ehkä tämä siedätyshoito pelastaa lapset vatsapöpöiltä.

Toinen seniileistä tädeistä oli ilmiselvästi vielä kauneusunilla, kun toinen jaksoi vitsailla ruokamäärästä, jota Heini lappoi tarjottimille. Heini yritti turhaan selittää, että otan yhden leivän, kananmunan, muffinssin, hedelmän ja appelsiinimehun kaikille neljälle, mutta ilman ymmärrystä. Täti vain jaksoi jatkaa siitä, että aionko syöttää armeijan tällä ruokamäärällä. Muffinssit taisivat olla tätien leipomia, joten heitimme ne kaikessa hiljaisuudessa yleiseen roskikseen. Patongin palaset olivat valmiiksi paahdettu ja voideltu. Aikuisten mielestä ne olivat ihan ok, mutta tytöille ne eivät maistuneet. Kahvi oli sellaista huoltoaseman useamman tunnin polteltua lientä. Onneksi olimme varanneet mansikoita, jotta lapset söivät edes jotain. Tämä oli ensimmäinen heikko esitys aamupalasta tällä reissulla. Hymyilimme kuitenkin leveästi tädeille lähtiessämme ja mietimme mielessämme, että El Dorado Inn ei ole meidän suosituslistalla kenellekään J

Heini oli lukenut illalla matkakirjasta, että Monterey oli working class –aluetta, mikä oli luonnollinen selitys eiliselle pukeutumistyylille. Saimme myös kuulla, että tämä aika on Montereyssa yleensä viileää ja sumuista. Meitä ilma ei haitannut, koska tämän päivän päänähtävyys tulisi olemaan Monterey Bay Aquarium. Sitä ennen kävimme kuitenkin räpsäisemässä kuvan vaatimattomasta, mutta varsin herttaisesta pikku majakasta, Point Pinos Lighthousesta, joka sijaistsi aivan Monterey Peninsulan kärjessä. Kyseinen majakka on länsirannakon kauiten yhtäjaksoisesti toiminut majakka ja oli peräisin vuodelta 1855.

Matkalla paikalliseen Sea Lifeen ihailimme 1800-1900 –luvun taitteen kauniita viktoriaanisia taloja. Otimme myös kuvia rantakadulta ja Lover’s Point niemekkeestä. Tyylisuuntia oli kaikkea mahdollista, mutta käytännössä kaikki talot olivat puutaloja.

Monterey Bay Aquarium oli tehty vanhaan sardiinitehtaaseen, mikä oli todella hieno ympäristö. Joka paikasta näkee, että sardiiniteollisuus on ollut koko kaupungin lifeline 1900-luvun alkupuolella. Aquarium oli jaettu neljään osaan, joista osa oli ulkoilmatankkeja. Lapsille oli aivan omat koulutukselliset leikkialueet joka siivessä, mikä ilahdutti tyttöjä kovasti. Hauskinta taisi olla loiskutella vettä, ihailla kaloja ryömintäkoloissa ja kieputella erilaisia veivejä, joista kuului valainten, delfiinien ja hylkeiden ääntelyä. Aikuisten mielestä kiinnostavinta oli nähdä mustekaloja ja erilaisia valtavankokoisia tai miniminipieniä meduusoja. Rauskut ja mureenat olivat myös erityisen hienoja.

Kolmannen siiven kohdalla tytöt alkoivat väsymään kovasti ja joka puolelta alkoi kuulumaan koko ajan kovenevia ”mulla on nälkä” –huhuiluja. Samalla tyttöjen jalat eivät enää oikein suostuneet liikkumaan mihinkään, mikä onkin todella kätevää, kun paikan ainoaan kahvilaan oli järkyttävä jono ja päätimme lähteä etsimään lounasta ulkopuolelta. Huijasimme tytöt pikakierrokselle viimeiseen  siipeen, jonka juoksimme pikakelauksella läpi. Ihan ok paikka, vaikkei kompensoinut koko perheen 130 dollarin sisäänpääsymaksua. Suosittelisimme tästä syystä San Fransicon Aquariumia.

Lounaan söimme Cannery Row:n turistirysäkadulla. Heini söi todella hyvän kana-ceasarsalaatin –muiden ruoka oli enemmän tai vähemmän fried. Hintaan nähden lounaalla oli kaikkinensa oikein hyvä hinta-laatusuhde. Lounaan jälkeen nappasimme kahvit Starbucksista. Cafe Mocha on täällä ilmeisesti varsin suosittu juoma, koska jokaisessa Starbucksissa tästä on ainakin viisi eri variaatiota. Terveisiä vain Ninalle ja Juhalle ;)

Matka Santa Cruziin kesti vain kolmisen varttia, mikä sujui takapenkillä näppärästi keskeneräistä leffaa jatkaen ja nameja natustellen. Etupenkillä iloittiin pilvettömästä taivaasta ja kymmenen lämpöasteen noususta. Aivan käsittämättömiä nämä mikroilmastojen muutokset.

Motellimme oli jälleen hieman epäilyttävän näköisellä alueella, mutta lähemmin tarkasteltuna siinä ei ollutkaan mitään vikaa. Vastapäätä kadulla oli Mariellen Ice Cream Bar ja Psyche ennustajan vihreä talo. Meidän puolellamme oli hammaslääkäri ja pesula. Hotellin intialaisen respan punainen otsamerkki herätti kovasti ihmetystä tytöissä, mutta siitä ei virinnyt yllättäen sen ihmeempiä keskusteluja herran kanssa. Meitä luultiin tällä kertaa sveitsiläisiksi.

Huoneemme oli siisti ja tyttöjen mieleen oli erityisesti pihalla oleva uima-allas. Timon olo oli edelleen kurja, joten hän jatkoi parin tunnin unilla eikä suostunut lähtemään lääkäriin Heinin vaatimuksesta huolimatta. Vatsakipu oli vaihtumassa kovaan päänsärkyyn, joka jatkui koko illan. Tytöt pulikoivat viileässä vedessä aivan onnessaan ja Heini nautti auringosta hatun ja aurinkolasien alta seuraten tyttöjen touhuja. Tuhosimme samalla myös useamman rasian mansikoita ja muutaman banaanin välipalaksi.

Tänään emme päässeet kruisailemaan Santa Cruzin katuja, joten  Heini kävi hakemassa paikallisesta Dinerista illallisen. Diner oli niin jenkkileffoista tuttu kuin vain olla voi. Punaiset nahkaistuimet loosseissa, pitkät baaritiskipöydät ketsuppeineen ja sinappeineen, tuhdit tarjoilijat esiliinoissaan ja kaikkea ruokaa maan ja taivaan väliltä. Pannukakut, burgerit, pihvit, vegaaniruoka ja kiinalainen keittiö olivat päässeet samalle listalle. Lyhyen odottelun jälkeen odotus palkittiin ja Heini palasi takaisin valtavien take-away –annosten kera. Mielenkiintoinen kokemus – kuin leffaan olisi kävellyt.