Kävelimme jälleen Market Streetille, josta nappasimme F-ratikan. Ratikassa valitsimme perinteisesti takapenkin, joka parin pysäkin jälkeen osoittautui vääräksi valinnaksi, kun meidän viereen istahti hyvin sekava kaveri. Kaveri laahusti takapenkin toiseen reunaan. Ei aikakaan kun sekavia pölissyt kaveri kaivoi lasisen putkilon esiin ja takaosastolle alkoi levitä ikävän tuoksuinen savu. Tytöt valittelivat oudosta hajusta ja ihmettilivät miksi omituiseen setään päin ei saanut katsoa. Meidän onneksemme ratikka täyttyi kohtalaisen nopeasti ja Timon sekä piripään välille istahti toinen matkustaja. Loppumatka Pier 39 keskusteltiinkin tyttöjen kanssa erilaisista huumausaineista, miksi niitä käytetään jne jne...
Pier 39oli aivan tupaten täynnä turisteja, joten kiersimme sen nopeassa tahdissa. Laiturin päässä otimme valokuvia Alcatrazista ja ympäröivästä maisemasta. Tuuli oli sen verran viileä, että tytöt pukivat vielä jemmahousut jalkaan. Pier 39:ltä ostimme tytöille jättikokoiset jäätelöt, kun evääksi otetut minitomaatit ja rypäleet oli napsittu parempiin suihin.
Olimme varsin iloisia päästessämme ihmispaljoudesta ohi ja jatkamaan kohti Fisherman’s Wharf:ia. Harmiksemme myös tämä pääty oli täynnä krääsäkauppoja, perulaisia puhallinsoittajia ja eläviä patsaita. Sinänsä oli ihan hauskaa katsoa turistien hölmöilyä, mutta aitoa tunnelmaa on omilla kulmillamme moninkertaisesti enemmän.
Lounasta söimme hyvässä italialaisessa ravintolassa, jossa tytöt söivät jauhelihapastan puoliksi, Heini hyvän, mutta tulisen penne arrabiatan ja Timo kolmea kalaa vihanneksilla ja paistetuilla perunoilla. Lopulta kävi niin, että Timon annos oli kuningas, josta kaikki muut söivät leijonanosan. Tulinen pasta oli Heinille puolivälissä jo liikaa. Tytöt saivat omat omenamenupillimukit ja aikuiset joivat sangriamukilliset kesän kunniaksi. Tuulensuojassa oli ihanan lämmin istua ja kuoriuduimme kaikista villatakeistamme siksi aikaa.
Lounaan jälkeen olimme valmiita lähtemään cable car –ajelulle Hyde-Powell –asemalta, joka oli juuri kulman takana. Aivan kuin sadat muut turistit olisivat huomanneet saman maantieteellisen läheisyyden. Tästä syystä emme jaksaneet jäädä tunniksi jonottamaan omaa vuoroamme vaan lähdimme talsimaan Hyde-katua pystysuoraan ylös kieltäytyen kaikista taksimatkoista. Uskomattomat lapsemme käytännössä juoksivat koko matkan ylös, joka nostatti ihmetystä kanssalaahustajissa. Mäki on Friskon jyrkimpiä ja se tuntui todella pohkeissa. Puolivälissä otimme kuvia upeista maisemista ja ohi kilkuttavista junista.
Russian Hill:n kohdalla päätimme kävellä muutaman (?) blokin eli useamman mailin pystysuoraan ylös ja alas aina mutkitellen Nob Hillin kautta Union Square –aukiolta alkavalle shoppailualueelle. Matkaa kertyi valtavan pitkästi ja olimme uskomattoman ylpeitä tytöistä, jotka jaksoivat kävellä koko tämän matkan reippaasti meidän kanssamme. Loppumatkasta toki kannoimme heitä muutaman korttelin verran reppuselässä. Perillä palkitsimme itsemme kahville ja tytöt toffeekarkeilla sekä lepuutimme jalkojamme.
Ostoskadulle päästessämme nuoremmalle sukupolvelle tuli nälkä, joten ostimme tytöille matkalta kinkkuleivät ja vadelmia, joiden avulla saatiin hetkeksi lisää energiaa. Heini teki hyviä löytöjä Victoria’s Secret –alusvaatekaupasta. Tytöille löysimme myös hienot hupparit ja t-paidat, Heinille myös hupparin ja trikoot ja Timo löysi alennuksesta syystakin. Olimme kaikki varsin tyytyväisiä ostoksiin ja lähdimme kotimatkalle käytännössä kauppojen sulkemisaikaan. Ratikkamatka oli tällä kertaa lyhyempi ja tytöt jaksoivat vielä kävellä ratikkapysäkiltä vajaan kilometrin talolle. Tytöt saivat pikaillallisen, -suihkun, -ja kiidätyksen höyhensaarille superhalien kera. Aikuiset söivät illalliseksi italialaistyyppiset lämpivät lohileivät ja tällä kertaa lasilliset italialaista pinot noir –punaviiniä, joka lämmitti mukavasti.
Olimme varsin iloisia päästessämme ihmispaljoudesta ohi ja jatkamaan kohti Fisherman’s Wharf:ia. Harmiksemme myös tämä pääty oli täynnä krääsäkauppoja, perulaisia puhallinsoittajia ja eläviä patsaita. Sinänsä oli ihan hauskaa katsoa turistien hölmöilyä, mutta aitoa tunnelmaa on omilla kulmillamme moninkertaisesti enemmän.
Lounasta söimme hyvässä italialaisessa ravintolassa, jossa tytöt söivät jauhelihapastan puoliksi, Heini hyvän, mutta tulisen penne arrabiatan ja Timo kolmea kalaa vihanneksilla ja paistetuilla perunoilla. Lopulta kävi niin, että Timon annos oli kuningas, josta kaikki muut söivät leijonanosan. Tulinen pasta oli Heinille puolivälissä jo liikaa. Tytöt saivat omat omenamenupillimukit ja aikuiset joivat sangriamukilliset kesän kunniaksi. Tuulensuojassa oli ihanan lämmin istua ja kuoriuduimme kaikista villatakeistamme siksi aikaa.
Lounaan jälkeen olimme valmiita lähtemään cable car –ajelulle Hyde-Powell –asemalta, joka oli juuri kulman takana. Aivan kuin sadat muut turistit olisivat huomanneet saman maantieteellisen läheisyyden. Tästä syystä emme jaksaneet jäädä tunniksi jonottamaan omaa vuoroamme vaan lähdimme talsimaan Hyde-katua pystysuoraan ylös kieltäytyen kaikista taksimatkoista. Uskomattomat lapsemme käytännössä juoksivat koko matkan ylös, joka nostatti ihmetystä kanssalaahustajissa. Mäki on Friskon jyrkimpiä ja se tuntui todella pohkeissa. Puolivälissä otimme kuvia upeista maisemista ja ohi kilkuttavista junista.
Russian Hill:n kohdalla päätimme kävellä muutaman (?) blokin eli useamman mailin pystysuoraan ylös ja alas aina mutkitellen Nob Hillin kautta Union Square –aukiolta alkavalle shoppailualueelle. Matkaa kertyi valtavan pitkästi ja olimme uskomattoman ylpeitä tytöistä, jotka jaksoivat kävellä koko tämän matkan reippaasti meidän kanssamme. Loppumatkasta toki kannoimme heitä muutaman korttelin verran reppuselässä. Perillä palkitsimme itsemme kahville ja tytöt toffeekarkeilla sekä lepuutimme jalkojamme.
Ostoskadulle päästessämme nuoremmalle sukupolvelle tuli nälkä, joten ostimme tytöille matkalta kinkkuleivät ja vadelmia, joiden avulla saatiin hetkeksi lisää energiaa. Heini teki hyviä löytöjä Victoria’s Secret –alusvaatekaupasta. Tytöille löysimme myös hienot hupparit ja t-paidat, Heinille myös hupparin ja trikoot ja Timo löysi alennuksesta syystakin. Olimme kaikki varsin tyytyväisiä ostoksiin ja lähdimme kotimatkalle käytännössä kauppojen sulkemisaikaan. Ratikkamatka oli tällä kertaa lyhyempi ja tytöt jaksoivat vielä kävellä ratikkapysäkiltä vajaan kilometrin talolle. Tytöt saivat pikaillallisen, -suihkun, -ja kiidätyksen höyhensaarille superhalien kera. Aikuiset söivät illalliseksi italialaistyyppiset lämpivät lohileivät ja tällä kertaa lasilliset italialaista pinot noir –punaviiniä, joka lämmitti mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.