Aamu valkeni meille kello viisi. Kaikilla oli vähän perhosia vatsassa, joten olimme alakerrassa odottamassa lentokenttäbussia jo puolen tunnin päästä heräämisestä. Saimme tutusta ja hyväksi todetusta La Quinta -lentokenttähotellista mukaan vielä aamiaismuffinssit ja omenat. Emma hauskuutti samassa bussissa olevia aikuisia kanadalaispartiolaistyttöjä muffinssien syöntitekniikallaan, mikä tarkoitti sitä, että koko naama oli suklaassa. Yksi tytöistä kaivoi paikallisen savetin ja ojensi nauraen sen Heinille. Näitä spontaaneja ystävällisiä eleitä, pientä hauskaa jutustelua ja hymyjä tulee kyllä kotona ikävä.
Lentokentällä saimme kuulla, ettemme saa chekattua tavaroitamme tai itseämme New Yorkia pidemmälle, vaikka olimme ostaneet lennot American Airlinesta ja vaikka jatkolento oli operated by Finnair. Nämä kaksi lentoyhtiötä kuuluvat samaan allianssiin, mutta koska Finskin Nykin kone on telakalla, niin reittiä hoitaa puolalainen LOT Airlines. LOT ei puolestaan kuulunut Oneworld-allianssiin ja muutenkin kyseessä oli joku tuplabuukkaus. Tämä sekoilu tarkoitti sitä, että hyvin suunniteltu tunnin vaihtoaika tuloportille 46 ja jatkolento lähtöportilta 47 ei tulisi koskaan tapahtumaan. Joutuisimme siis juoksien hakemaan matkatavarat, menemään tullijonoon, chekkaamaan tavarat uudelleen, käyttämään tavarat ja itsemme läpivalaisussa ja juoksemaan takaisin viereiselle portille, josta saavuimme. Tässä vaiheessa tilanteen kuultuamme olimme jo luovuttaneet ja päättäneet, että omalle lennollemme emme koskaan tulisi ehtimään ja mahdollinen lisäloma New Yorkissa voisi ehkä tulla kyseeseen.
No mutkia tuli lisää. Nykissä oli kova ukkosmyrsky ja jouduimme odottamaan kolme tuntia lentolupaa Los Angelesista. Pääsimme laskeutumaan New Yorkiin juuri sopvasti, kun kenttä taas avattiin uudelleen. Yhteensä se olikin meidän aikana kolme kertaa kiinni. Ajallaan lähtevät koneet olivat jääneet hoveroimaan Nykin ylle ja polttoaineen loppuessa ne oli ohjattu jo Bostoniin tai Philadelphiaan. Me pääsimme onneksi suoraan lentämään perille.
Nykissä teimme kaikki tarvittavat tulomuodollisuudet ja kuulimme, että jatkolentomme on itse asiassa kolme tuntia myöhässä. No tämäpä sattuikin hyvin. Ehdimme syömään Finskin antamilla vouchereille juuri ennen lentoa. No näinpä ei sitten käynytkään. Ukkosmyrsky paheni ja jouduimme odottamaan yhteensä 8 tuntia lentolupaa ja koneemme kävi tässä välissä vetämässä lyhyen keikan Bostonissa. Tässä vaiheessa olimme olleet matkalla jo 13h. Makoilimme portin viereisen ikkunan kokolattiamatolla. Heini nukkui, tytöt kiipeilivät ikkunalaudoilla ja piirtelivät, kun Timo katsoi leffaa padiltä. Pääsimme koneeseen puolilta öin eli 7 tuntia myöhässä.
Lentomatka kotiin sujui suht hyvin. Heini torkkui omalla paikallaan ja tytöt nukkuivat Timon molemmin puolin koko matkan. Timo katsoi Hobbit 2 –elokuvaa ja yritti pysyä kuosissa venäläisen kaksimetrisen tyypin potkiessa selkään ja tyttöjen unta ja asentoja valvoen. Tähän loppuivat siis kaikki ystävälliset eleet...
Olimme todella onnellisia, kun kone vihdoin laskeutui 28 tunnin matkanteon jälkeen Helsinki-Vantaalle ja Timon sisko Tellu oli meitä hakemassa. Matkan lopettajaisiksi Timo kipaisi vielä hakemassa Starbucksista Heinille latten ja itselleen tuplaesson. Pieni pala matkalta tuttua Amerikkaa myös täällä teki kotiin palaamisesta hieman helpompaa.
Matkamme oli todella onnistunut ja olimme erittäin tyytyväisiä, että panostimme vähän enemmän rahaa, vähän enemmän lomaa ja vähän enemmän uskallusta lähteä toteuttamaan pitkäaikaista haavettamme Kalifornian lomasta. Parasta matkasta oli ehdottomasti amerikkalaisten rento ja elämänmyönteinen asenne, joka teki lomasta vielä vähän onnistuneemman. Luettuanne koko blogin tiedätte jo mitä kaikkea koimme ja mistä asioista pidimme eniten. Hyvin todennäköisesti seuraavakin loma tulee suuntautumaan Amerikkaan tai ainakin pieni pyrähdys New Yorkiin, jotta Timo voisi päättää pitääkö Nykistä enemmän kuin Friskosta. Seuraavaa lomamatkaa odotellessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.