Matkaa Santa Monicalle oli navin mukaan vain puolisen tuntia, mutta saimme sunnuntain biitsiruuhkassa ja navisekoilussa poltettua aikaa yli tunnin. Matkalla otimme kuvia Beverly Hills:n kyltistä ja hienoista taloista. Kuljettaja tietysti imitoi Eddie Murphyn naurua ja nännätteli Beverly Hills kyttä –leffan tunnusmusiikkia antaumuksella.
Löysimme vihdoin Santa Monica Place:n parkkihalliin. Tuttuun tyyliin meillä oli taas nälkä, joten suuntasimme heti ostoskeskuksen katolle eli Dining Deck –alueelle. Pikaisen esikatselun jälkeen valitsimme herkullisen näköisen pitsapaikan, jossa oli todella hyvä palvelu ja muitakin lapsiperheitä. Tarjoilija oli mukava, lapset saivat piirustustarvikkeet ajan kuluksi ja ruoat tulivat nopeasti ja olivat todella hyviä. Lapset söivät kaiken ja nopeasti, mikä antaa paikalle sen ansaitsemat viisi tähteä. Loistava fiilis!
Virkistäytyneenä katselimme ylhäältä alas avo-ostoskeskukseen, jossa oli jokaisella tasolla yhteensä tuhansia ihmisiä seuraamassa yhdessä MM-fudiksen loppuottelua valtavalta skriiniltä. Huuto ja vihellys olivat sen mukaiset. Tässä vaiheessa menetimme yhden jäsenen jalkapallolle. Emma kommentoi Heinille, että tästä (jalkapallosta) olisi kyllä Allu-setä tykännyt. Me muut jatkoimme Disney-kaupan uumeniin, josta löytyi muutamat pikkuyllätykset tytöille. Heini ja tytöt jatkoivat Disney-koittelemuksen jälkeen matkaa Santa Monica Pier –laiturille ja sitä kautta rannalle. Pidimme Santa Monicasta heti Hollywoodin sekopäisen rähjäisyyden jälkeen ja harmittelimme, ettemme olleet ottaneet viimeisiä hotelliöitä täältä.
Ranta oli valtavan pitkä ja suurta huvia näytti olevan rullaluistelu, lenkkeily ja pyöräily pitkin palmupuiden reunustamaa rantabulevardia. Heiniä harmitti, että juoksuvermeet jäivät aamuhässäkässä kämpille Nöksyn ilmestyessä paikalle. Nöksy on siis Lauran alter ego, joka nöksähtää kaikesta pienestä ja saa Lauran piiloutumaan aina jonnekin nurkkaan murjottamaan elämän epäoikeudenmukaisuutta. Nöksy ei onneksi ilmestynyt enää uudelleen koko päivänä. No rannalla makoilu oli ihan mukavaa myös. Ehtiihän sitä kotonakin juoksennella. Löhöloman kunniaksi Timo toi vielä ison maitokahvin mukanaan seuratessaan muita rannalle fudismatsin päätyttyä.
Rannan lämmössä ja vilvoittavassa tuulessa oli mukavaa. Mitenköhän koskaan osaamme enää tottua Välimeren pakahduttavaan kuumuuteen? Tytöt juoksentelivat aalloissa ja piirtelivät. Heini kirjoitteli kortteja ja Timo pelasi englanninkielistä sananselvityspeliä. Päivystimme vuorotellen uivia lapsia. Välillä rannalla kuului huutoja, kuten mangomangomangowatermelon tai frutafrutasfrutasfrutas, kun hispanoalkuperää olevat myyjät taapersivat painavien hedelmäkorien kanssa rannalla. Täälläpäin näkyi myös paljon kauniita ja hyvännäköisiä naisia, joita muilta biitseiltä ei ole löytynyt. Ranskan tai Italian kaunottariin täällä on kyllä matkaa.
Rantailun jälkeen kävelimme hitaasti Pacific Parkin eli Boardwalkin läpi. Sinällään ihan kiva, mutta ei vetänyt vertoja Santa Cruzin upealle ja vanhanaikaiselle huvipuistolle. Väkeä oli myös todella paljon ja niiden joukossa esiintyviä taitelijoita, kuten laulajia, jonglöörajia ja tanssijoita.
Poistuimme väkipaljoudesta vähin äänin rantakadun viereiselle Santa Monican ostoskadulle, joka oli todella viehättävä. Täältä etsimme loppuja tuliaisia ja teimme yhden omenaisen elektroniikkaostoksen, mikä täällä oli huomattavasti Suomea halvempi. Herra oli varsin tyytyväinen. Tytöt söivät jäätelöt ja poikkesimme muutamiin myymälöihin löytämättä kuitenkaan mitään ostamisen arvoista alennusmyynneistä huolimatta. Ostoskadun vilinää oli hauska seurata ja auringon lämpö tuntui mukavalta myös näin illalla.
Seitsemän aikaan lähdimme takaisin hotellille. Kuuntelimme tyttöjen biisilistaa, joka koostui Keekistä (Cheek), Brädistä ja Robinista. Takapenkillä hoilattiin kuorossa valtavalla tunteella ja etupenkillä yritimme olla repeilemättä. Aivan suloista! Naureskelimme myös vastaan ajaville LAPD (Los Angeles Police Department) poliiseille, joista tuli jälleen mieleen urvelopoliisit kaikissa Hollywood-elokuvissa.
Kämpillä tytöt leikkivät pitkään ammeessa, kun aikuiset laittoivat ruokaa. Hieman ehkä omatunto soimasi valtoimenaan lorisevasta kylpyvedestä, kun Kaliforniassa on kova kuivuus. Täällä on todellakin satanut viime kerran helmikuussa ja joka paikassa muistutetaan veden säästämisestä. Illallinen oli hauskan hysteerinen, koska kaikki olivat positiivisesti väsyneitä päivän uimisesta, ulkoilusta ja shoppailukävelystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.