Kyllä on elämä suloista, kun ihminen saa nukkua! Otimme aamun leppoisasti ja köllöttelimme sängyssä pitkään kelloa siirtäen. Tytöt tekivät aamulla hienon yllätyspiirustuksen meille jättikokoisen pitsalaatikon takakanteen. Tässä piirustuksessa seikkailivat kirahvit, norsut, linnut, apinat, kalat ja krokotiilit. Harmi, ettei tuollaista voi viedä mukana kotiin!
Normaalista kaupunkipäivästä poiketen puimme urheiluvaatteet päälle, koska suuntana oli Golden Gate Park pyörien selästä. Pyöräily on täällä yllättävän suosittua mäkisestä ympäristöstä huolimatta. Mopoja tai skoottereita ei taas puolestaan näy missään. Urheilumuodoista pyöräilyn lisäksi juoksu ja jooga eri muodoissaan tuntuvat olevan amerikkalaisten ykkösvaihtoehtoja. Juoksua harrastavat jopa vanhat papparaiset, kuten LA:ssa eräs ainakin 80-vuotiais pappa, joka veti 30-asteen helteessä köpötellen kädet sellaisessa b-leffoista tuttujen zombien tapaan. Katsoimme papan menoa huolestuneina, mutta siellä se edelleen köpötti toiseen suuntaan palatessamme kaupasta. Toinen tyypillinen piirre täällä on jo aiemminkin mainitsemani luomu- ja lähiruoka tai oikeastaan kaikki mahdollisimman terveellinen ruoka, jos nyt jätetään ne amerikkalaisten rakastamat burgerit ja ranskalaiset omaan arvoonsa. Ainakin San Franciscossa lähes kaikki on luomua ja ihmiset järjestäen hoikkia ja elämäänsä tyytyväisen näköisiä.
Friskon oma piirre on myös se, että suurin osa ihmisistä on 20-40-vuotiaita. Vanhempia ihmisiä näkee hyvin harvoin tai jos näkee he ovat jollain tavalla samaa hipsterityyliä kuin kaikki muutkin. Harmittelimme pitkään, että miksi me ei muutettu tänne silloin kun olimme kymmenen vuotta nuorempia eikä meillä ollut lapsia?! Tämä on jollain tavalla suvaitsevien, trendikkäiden, elämästään nauttivien nuorten tai nuortenmielisten kaupunki. Luonnollisesti laskemme itsemme myös tähän kategoriaan :)
Monista muista suurkaupungeista poiketen täällä voi pukeutua todella vapaasti ihan miten sattuu. Jollain tavalla täällä tuntee olonsa kotoisammaksi hupparissa, tennareissa ja hatussa kuin mekossa ja meikaten kauniiksi laittaituneena, mikä taas puolestaan sopi Losin henkeen. Pidimme kovasti Castron alueen party-meiningistä, mutta sen maineesta vannoutuneena gay-mekkana valitsisimme varmasti jatkossa asuinpaikaksi jonkun lapsiperheille sopivamman paikan leikkipuistoineen. Se mistä pidämme myös valtavasti täällä on nämä värikkäät ja upeat talot, puutarhat ja pikkukaupunkimaisuus. Ulkona istuessa kuuluu ainoastaan tuulen tuiverrus ja puutarhamme tuulikellon vaimea kumina. Silloin tällöin kuuluu sireenin ääni tai ohiajavan auton kaasutus.
No niin takaisin meidän päiväämme. Timo oli etukäteen väijynyt meille netistä sijainniltaan ja hinnaltaan sopivan pyörävuokraamon, joten pyörien vuokraaminen oli helppoa. Tytöt naureskelivat näyteikkunan lämpimässä nurkassa nauttivaa chihuahua-koiraa, joka lötkötti jalat ja tassut oikosenaan. Kaihdin oli vedetty juuri koiran tasalle tehden näkymästä sellaisen huvittavan koiramakkaran. Hauva jaksoi juuri raottaa toista silmää puolitankoon, kun tytöt osoittelivat sitä sormilla.
Saimme kaikki omat pyörät ja kypärät. Erityisesti Emma oli hauskan näköinen ajaessaan leveällä etutangolla varustettua maastopyöräänsä. Kuin Harley Davidson –kuski konsanaan. Suuntasimme pyörätietä pitkin puiston siimekseen. Golden Gate –puisto on täällä merkitykseltään sama kuin Central Park New Yorkissa eli se The puisto. Puistossa on mm. 21 tenniskenttää, frisbee- ja jalkapallokenttiä, 12 kilometriä pyörätietä, kasvitieteellisiä puutarhoja ja lasten leikkikenttiä. Ja tietysti paljon metsää.
Meillä pyöräily sujui hyvin – myös Emmalta, joka alussa hieman jännitti erikoista pyörää. Lyhyen pyöräilyn jälkeen pääsimme pääkohteeseemme eli Japane Tea Garden –puutarhaan. Se oli pieni, mutta taidolla tehty. Puutarha oli myös suhteellisen vanha eli 40-50-luvulta. Kiersimme paikkaa hitaasti ja nautiskelimme puutarhan monista vihreän eri sävyistä ja muodoista. Bonsaipuut ja niiden sukulaiset olivat taidokkaasti leikattuja, siellä täällä solisi puroja ja lammikoita, joissa pulleat karpit lekottelivat. Puutarhassa oli myös muutama pagoda ja yksi korkea kaarisilta, jota pitkin sai myös kiivetä. Tytöt tietysti kapusivat sillan yli. Yksi hieno kohta oli myös asetelma, jossa pienistä kivistä oli rakennettu aaltoja ja kalliot muodostivat saaria niiden lomaan. Puutarhassa vallitsi rauhallinen zen-tunnelma ja Heini alkoi jo suunnittelemaan omaa japanilaista puutarhanurkkausta kotiin. Otimme paljon kuvia kauniista puista, joista osa kaartui käppyräisinä meidän yläpuolellamme.
Vatsassa alkoi pian jo tuntumaan siltä, että voisimme syödä jotain, vaikka tytöt söivätkin lounaan talolla ennen lähtöä. Suuntasimme siis puutarhan pieneen Tea House:n, joka oli suurimmaksi osaksi vain katoksen alla olevia pitkiä penkkejä ja pöytiä. Ihmisiä oli kaikki paikat ihan täynnä, mutta kaksi tarjoilijaa ja yksi kokki sai loihdittua viidessä minuutissa kaikille omat annokset ilman mitään kiireen tuntua. Tähän kiireettömyyteen on ollut mukava taas lomallakin tottua. Heini tilasi misokeittoa ja jasmiiniteetä, jotka molemmat olivat parasta koskaan. Timo otti mustekalalla täytettyjä pallosia, jotka eivät ihan olleet sen makuisia kuin tilaaja oli odottanut. Mustekala oli pallukoissa (TakoYaki) kokonaisina paloina eikä jauhettuna. Vihreä tee oli kuitenkin hyvää ja näin oikein tehtynä Timostakin tuli sen ystävä. Tytöille tilasimme pieniä leipäsiä ja onnenkeksejä poikineen. Tytöt eivät juuri pitäneet kummistakaan tilatuista annoksista, joten aikuiset söivät ne. Onnenkeksien sisällä olevat mietelauseet olivat huvittavia. Heinin onnenkeksissä luki esimerkiksi: ”Your partner will give you the needed information. Just listen.” Tytöille keksit olivat ensimmäiset ja herättivät suurta ihmetystä. Miten keksien sisällä voi olla paperia? Ja miksi siellä lukee jotain? Ja kuka ne paperit on sinne laittanut?
Onnistuneen välipala-lounaan jälkeen suuntasimme vielä tekemään hyviä tuliaisostoksia japanilaisen teepuutarhan myymälästä. Kaikki krääsä loisti poissaolollaan ja mietimme pitkään oikeanlaisten teekuppien ja teepannun ostamista, mutta emme uskaltaneet ottaa riskiä niiden rikki menemisestä pitkän lentomatkan aikana. Palvelu oli jälleen todella ystävällistä. Aivan toista maata kuin Chinatown:ssa...
Puutarha oli oikein onnistunut visiitti ja jatkoimme pyöräilyä iloisin mielin. Myös tätä paikkaa voimme suositella. Seuraava pysähdys oli lasten leikkipuisto, joka oli taas aivan uudennäköinen kiipeily- ja kiepuntapaikka. Lauraa innosti jälleen tangoilla pyöriminen, jonka lopetimme toki aika lyhyeen, koska pyöriminen näytti sen verran itsetuhoiselta puuhalta.
Kolmen tunnin pyörävuokra oli meille sopiva keikka ja palautimme pyörät jotakuinkin ajoissa vuokraamoon. Takaisin talolle ajoimme Ocean Beachin kautta, joka sijaitsi aivan Golden Gate –puiston toisessa päässä. Täällä tuuli kovasti, joten vieressä olevat ikivanhat tuulimyllyt olivat totta tosiaan oikeassa paikassa. Viileän sään vuoksi emme viitsineet nousta autosta.
Talolla olimme poikkeuksellisesti jo puoli viiden aikaan, joten oli mukava syödä päivällinen puutarhan auringossa. Aikuiset joivat ruoan päälle herkulliset Oolong-teemukilliset. Ruoan jälkeen meitä kesälomalaisia alkoi taas kovasti laiskottamaan, joten lapset leikkivät puutarhassa omia salaleikkejään, johon kuului pyyhkeiden ja muiden tarvikkeiden raijaaminen kivetykselle. Toivottavasti tässä ei leikitty kodittomia, koska tästäkin aiheesta olemme tytöille joutuneet kertomaan. Täällä on ollut yllättävän paljon näitä ostoskärryissä peittojaan kuskaavia ihmisiä.
Seitsemän aikaan heräsimme siihen, että ai niin pitäisi käydä kaupassa ja pesulassa ja pakata kaikki tavarat...No Laura oli koko päivän jahkannut sitä, että illalla lähdetään Äitin kanssa lenkille ja minä saan laittaa uudet lenkkivaatteet päälle. Timo ja Emma menivät siis pesulaan pesemään pyykkiä. Heini otti repun selkään ja niin me lähdimme Lauran kanssa lenkille. Juoksimme ehkä noin puolitoista kilometriä yhteensä ja koko matkan Laura kiihdytti koko ajan ja sanoi, että Äiti voidaanko me kuitenkin juosta vielä vähän kovempaa? Heini juoksi tässä vaiheessa jo ihan normaalia 10km/h vauhtia. Tämä tahti sisälsi myös ylämäkiä. Välillä Laura otti vaihtoaskelia ja juoksi takaperin. Aivan käsittämätön kunto 7-vuotiaaksi, koska kauppaan tultaessamme Laura ei ollut edes hengästynyt saatikka hikinen toisin kuin Heini...Kauppakäynti meni mukavasti ja saimme todella leveitä hymyjä kadulla, kun Laura juoksi niiiiin antaumuksella ja suurella ylpeydellä ensimmäistä juoksulenkkiään. Täytynee varmaan ottaa hieman pidempi lenkki ensi kerralla. Paluumatkalla otimme Emman mukaan pesulalta ja hänkin pääsi juoksemaan. Timo tuli pesulasta vasta myöhemmin, kun kuivauskin oli jo ohi.
Iltapala sujui mukavasti iltapuuron ja mansikoiden merkeissä, mikä oli Lauran toivomus. Aikuiset pakkasivat vielä tavarat ja fiilistelivät mukavia elämyksiä täällä San Franciscossa. Tänne tulemme varmasti vielä palaamaan. Tietysti siksikin, että mm. Alcatraz jäi välistä sekä muutama muu must-nähtävyys, mutta haluamme tulla tänne uudelleen erityisesti hyvien vibojen takia. Sellainen muutaman kuukauden kesäreissu voisi olla sopiva :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.