Aamu valkeni aurinkoisena nopeasti nukutun yön jälkeen. Miksiköhän emme koskaan saa pakattua ennen puolta yötä? Mutta viis siitä, nyt on loma ja olemme jälleen pitkästä aikaa Matkalla!
Helsinki-Vantaalla meillä olikin yllättäen vain vajaa tunti aikaa ennen check-in:iä ja tämän lisäksi parit kosmetiikkaostokset ja rahan nostaminen vaativat oman aikansa. Heini törmäsi vielä muutamaan käytännön ongelmaan rahannostossa, kuten päivittäiseen nostojen turvarajaan ja siihen, että Nordean konttoria ei enää ollutkaan kentällä - siellä toisessa päässä terminaalia. Onneksi raha-asiat sai järjestettyä puhelinpalvelun avulla. Tosin terminaalien välinen pikajuoksu päätyi kuulutukseen: “Hirvonen Emma, Laura, Timo ja Heini siirtykää välittömästi lähtöportille 19…”No tämäpä oli sitten ensimmäinen kerta laatuaan, kun meitä kuulutettiin. Olen aina jotenkin ajatellut, että myöhästyjät ovat jotain kaljalla luuhaajia…
Lento meni mukavasti eväitä syöden ja kanssamatkustajien kanssa jutellen. Tytöt katsoivat DVD:tä ja piirtelivät. Erikoinen tapaus sattui, kun Heinin vieressä istuva rouvashenkilö ehdotti kahvinhimoissaan, että voisi juoda Heinin kahvinjämät, jotka siis olivat muuten jääneet juomatta. Tämä tapahtui erityisesti sen jälkeen, kun olimme keskustelleet pitkään lentokonekahvin kamaluudesta. Who does that? No ilmeisesti tämä koiranäyttelyyn matkalla oleva daami.
Lentokentältä saimme allemme Fordin tila-auton, joka ei ollut niin socker mom tyylinen kuin alun perin pelkäsimme. Mukava yllätys oli myös navigaattori. Disneyyn hurautimme reilussa puolessa tunnissa ja parin säädön jälkeen saimme myös hotellihuoneen ylihinnoitellusta Disneyn Santa Fé –hotellista. Parin tähden hotelli oli nähnyt parhaat päivänsä ehkä parikymmentä vuotta sitten ja hotellin käyttöaste hiponee 90%, joten ihan tuliterästä hotellihuoneesta ei ollut kyse. Huone oli onneksi iso kaksine tuplasänkyineen ja ropelituulettimineen. Hotellilla rentouduimme hieman ennen ystäväpariskuntamme Sirun ja Allun sekä tyttöjen Aavan, Islan ja Lunan saapumista hotellille.
Pikaisen hodarivälipalan jälkeen kävelimme kevyessä on-off vesisateessa, auringon tosin paistaessa, kohti huvipuistoa. Disneyland on aikamoinen maailma –ei voi muuta sanoa! Pääsimme ihmettelemään Prinsessa Ruususen linnaa, pääkatua sekä lukuisia Disney-kauppoja ja ravintoloita ennen Disney-hahmojen paraatia kello viisi. Tytöt olivat todella innoissaan ja olkapäiltä katsoessa Laura mm. tärisi kauttaaltaan ja ilmoitti: ”Äiti! Mua ihan itkettää, kun täällä on niin ihanaa!”
Loppuilta kului huvipuistossa kävellen sekä karusellissa ja lasten vuoristoradalla hihkuessa. Suuri ihmetyksen aihe oli se, että huvipuiston sisällä ainoat ruokavaihtoehdot olivat über-rasvaisia hodareita, ranskalaisia ja hampurilaisia. Loppuillan kohokohta oli palata takaisin huvipuiston portille höyryjunalla.
Puoli yhdeksän (Suomen aikaa puoli kymmenen) aikaan tytöt alkoivat olla jo aika väsyneitä ja vaunussa istuvia alkoi tipahtelemaan höyhensaarille. Heini ja tytöt lähtivät jo etukäteen hotellille ja poimivat samalla Starbucks:sta tuorepuristettua appelsiinimehua, jugurttia ja pannareita iltapalaksi. Nukkumattia ei todella tarvinnut houkutella, kun vihdoin iltakävelyn jälkeen pääsimme takaisin hotellille! Timo ja Oksa-Ahot söivät vielä salaatti-illallisen ennen hotellille paluuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.