Pihapiiri oli tyhjä, kun availimme yhdentoista maissa ikkunaluukkuja. Eilinen pörräily pitkin Bretagnea ja Normandiaa oli vaatinut veronsa, joten päätimme suosiolla loikoilla talolla tämän päivän. Aamiaisen nautimme jälleen ulkona ihanassa auringonpaisteessa. Omituisella tavalla espressokahvi alkaa maistua jo lähes hyvältä tavallisella kahvinkeittimellä laitettuna. Tämä päivä taisikin olla reissumme lämpimin ja oli mukava tepastella ulkona pelkissä biksuissa. Tytöt jopa uskalsivat kokeilla uima-allasta.
Pihalla makoillessamme Heini kilpailutti säätiedotuksia useampaankin otteeseen, mutta Trouvillen rantakaupunki pysyi sinnikkäästi vesisateiden ja ”risk d’orage’n eli mahdollisten ukkosten alueella. Näin myöhäisessä vaiheessa huoneen peruuttaminen ei antaisi ollenkaan rahoja takaisin, joten päätimme epävakaisesta säätiedotuksesta huolimatta jatkaa alkuperäisten suunnitelmien mukaan rantakohteeseemme huomenna. Ehkäpä tsekkaamme Normandian maihinnousun rannat samalla.
Laura ja Emma ovat oppineet liudan englanninkielisiä sanoja Harriettin kanssa leikkiessä, joista tärkeimmät lienee; dog, horse, no, thank you, hello, swimming time ja come on. Jostain syystä lapsia ei edes kovin paljon häiritse yhteisen kielen puuttuminen, koska nukkeleikit, vesisota, trampoliinilla pomppinen ja eläinten kanssa peuhaaminen toimivat hyvin ilman jutustelujakin. Huvittavinta on kuitenkin katsoa, kun toinen puhuu englantia ja toinen suomea niin, että molemmat ymmärtävät toisiaan täydellisesti ja puhetta riittää.
Illalla kävimme läheisessä Gorron kaupungissa samaisessa englantilaisten suosimassa Super U –hyperissä ruokaostoksilla huomista ajomatkaa varten ja poimimme paikallisesta pienestä boulangeriésta lasten pituisen, herkullisen baguetten. Kieltämättä näitä pieniä leipomoita ja laajaa valikoimaa tuoreita leipiä tulee todella ikävä Suomeen palatessamme. Erityisesti, kun jokainen jättipatonki maksaa 50-80 senttiä. Mekin olemme napanneet joka päivä tuoretta leipää ja jostain kummasta syystä ne myös häviävät samana päivänä parempiin suihin J
Viikko täällä Bretagnessa on kulunut nopeasti. Nähtävää olisi riittänyt vielä toisellekin viikolle. Talon sijainti lähellä nähtävyyksiä on ollut erinomainen, mikä on helpottanut reissaamista lasten kanssa verrattuna viime vuoden Espanjan reissuun. Viikon päätteeksi harmittaa hieman, että jatkamme tästä jälleen hotelleihin emmekä uudelle alueella ja uudelle talolle, kuten aina aiempina lomina. Tässä mielessä hotelliin siirtyminen, vaikkakin vielä kolmeksi yöksi, tarkoittaa meille melkein jo kotiin lähtöä.
Tässä vaiheessa tytöt jo nukkuvat ja me nautiskelemme ullakkohuoneistossa lähes jopa erinomaista (1,99€) punaviiniä ja iloitsemme siitä, että on LOMA! Ai niin ja kortit on jo ostettu ja kirjoitettu jo Disneylandissa –vielä, kun saisi aikaiseksi postittaa ne…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.