Ma 18.7. Château du Breuil – Les Andelys – Giverny – Roissy Paris

Yö sujui jälleen vaihtelevissa merkeissä. Emmalle tuli mm. yöllä kovasti nälkä, joten kolmen aikaan yöllä rapisteltiin siis jugurttipurkkeja ja banaania. Kaikesta vaeltelusta johtuen Heini nukkui yön aikana kolmessa eri sängyssä ja heräsi lopulta lasten kerrossängyn alapediltä Laura kainalossa…

Pikaisen aamiaisen ja siivouksen jälkeen kiitimme hotellin vanhaa omistajapariskuntaa ja istuimme autoon suuntana Château du Breuil’n calvadoskellarit. Matka kesti onneksi vain vartin verran ja pian ihastelimme kauniita linnan tiluksia kiertämällä linnapuiston, calvados-tislaamon ja oman patoaltaan sekä itse linnakartanon. Tytöistä oli hauskaa juosta murattien peittämillä minikukkuloilla. Itse kartano oli suljettu restaurointitöiden takia, mutta saimme kuitenkin ihailla sitä ulkoapäin. Tämän kartanon erikoisuus oli vastapäätä toisiaan sijaitsevat päärakennukset, joista toinen oli perinteinen kivilinna ja toinen ”half-timbered” –house. Linnan alapuolella siinsi järvi ja metsää. Ei hullumpi paikka keitellä calvadosta J

Itse calvadosta pääsimme maistelemaan myymälän puolella, joka oli sisustettu todella hyvällä maulla sekä sisältä että ulkoa. Ulkopuolen kaunis yksityiskohta oli mm. perinteiset pariisilaiset katulyhdyt, jotka roikkuvat rakennukset seinustalla, mutta niiden ympärille oli kasvanut murattia peittäen ne vehreään mattoon. Ulkona oli myös vanhoja omenoiden ja päärynöiden puristamiseen tarkoitettuja työkaluja ja vetokärryjä.

Calvados, jota maistoimme, oli 15 vuotta vanhaa ja maistui yllättäen todella pehmeältä ja tasapainoiselta. Myös omenapohjainen 16 % aperitiivi oli maukasta. Tätä sai harmillisesti kuitenkin vain suurissa pulloissa. Ostoskassiin kertyi tilalla valmistettuja makeisia, muutamia pieniä tuliaispulloja, balsamicoa ja oliiviöljyä.

Matkalla Monet’n lumpeita katsomaan pysähdyimme pitsalounaalla Les Andelys –nimisessä pikkukylässä. Tämäkin paikka olisi ollut varmasti todella viehättävä kauniilla säällä, koska se sijaitsi joen varrella. Kaupungista löytyi maittavan lounaan lisäksi myös houkutteleva sisustuspuoti, josta Heini osti mm. neljä paksua sisustustyynyä Timon kauhuksi. Emme ole aivan varmoja kuinka nämä saadaan kuljetettua koneessa. Toisaalta käsin kirjailluista tyynyistä sisuksineen saisi Suomessa maksaa ainakin viisinkertaisen hinnan, joten tämähän käytännössä säästi meiltä rahaa…

Les Andelys’stä siirryimme Givernyyn ihailemaan Claude Monet’n kaunista puutarhaa ja kävimme taiteilijan kotitalossaan, joka nykyään toimii museona. Aasialaistaustaisten turistien määrä yllätti meidät ja vielä omituisempaa oli se, että kamerat räpsivät kuvia meidän lapsista eikä puutarhasta kawai kawai –huutojen säestämänä…Jenkkituristit tunnisti puolestaan kaukaa lenkkareistaan.

Monet’n talo oli varsin kodikas ja erikoisuutena oli suuri kokoelma japanilaista taidetta. Toki seinillä oli myös muutamia taitelijan omia tauluja ja luonnoksia. Impressionismi taiteenlajina on utuisen kaunista ja mielellämme katsoimme näyttelyn läpi. Mieleen jäi myös alakerran auringonkeltaisena hohtava ruokailusali ja sitä seuraava vaaleansinisillä kaakeleilla reunustettu valtava kyökki, jonka suuruus sekä keittiövälineiden –ja mööpeleiden sijoittelu hurmaannutti Timon.

Aurinkokin pilkahti tumman pilviverhon takaa juuri puutarhavierailun ajaksi ja nautimme sen lämmöstä samalla kun ihailimme satojen kukkalajien loistoa puutarhassa. Oma ohjelmanumero oli vielä bambumetsä ja itse lumpeenkukkalampi japanilaistyylisine siltoineen.

Giverny’stä oli onneksi vain tunnin ajomatka lentokenttähotelliimme Sejours Affaires’n Roissy Villagessa. Tytöt nimittäin olivat täysin hysteerisen kikatuksen partaalla. Hotelli oli todella positiivinen yllätys – erityisesti 65€:n hintaansa nähden. Meidän huoneemme oli käytännössä oman kotimme kokoinen, kahden huoneen käsittävä huoneistohotelli. Sisustus oli jopa tyylikäs ja kaikki uuden oloista.

Lapset hyppäsivät oitis kylpyammeeseen polskimaan hiekkalelujen kanssa. Samalla selvisi myös autossa leijaillut omituinen haju; hiekkalelujen seassa olevat simpukankuoret eivät olleetkaan tyhjiä vaan osassa oli vielä sisuskalut mukana.

Illalla pakkasimme tavarat ja lueskelimme ystäväpariskunnan juurialkanutta reissublogia innolla. Reissun kruunasi vielä Timon bongaama take away –sushi höystettynä Asahi-oluella ja Perrier kivennäisvedellä. Huomenna aamiaisen jälkeen onkin kätevä siirtyä naapurissa sijaitsevalle lentokentälle ja kotia kohti.

Edellisten päivien kuvat vihdoin saatavilla. Käykääpä kurkkaamassa :)