Aamu aukesi jälleen, yllätys yllätys, sateisena J Lapsia hetken (lue puoli tuntia) heräteltyämme siirryimme puoli yhdeksältä hotellin aamiaiselle, jonka ruokatilan olivat täyttäneet lukemattomat aasialaiset. Heini varasi pari pöytää meille, koska kaikki neljän hengen pöydät olivat varatut. Timon päästessä paikalle Heini palasi juuri hakemasta lapsille aamiastarpeita, kun eräs intialainen herrasmies istui meidän varaamaan pöytään. Nähdessään Heini hölmistyneen ilmeen, setä kysyi ”ai oliko tämä varattu?”, johon Heini vastasi ”kyllä oli, meillä on kaksi pöytää, koska meitä on neljä emmekä mahdu yhteen”. Tähän setä tokaisi tyynesti: ”ai, olen pahoillani, mutta vaimoni on tulossa” ja istuutui takaisin. Seeelvä. Katselimme molemmat setää odottavaisina, mutta setä ei tehnyt elettäkään lähteäkseen pöydästä. This was a huge breakdown in international communications. Emme jaksaneet alkaa riitelemään, koska sedän vaimo taisi olla quite something… Saimme kuitenkin kerättyä ympäröivistä pöydistä ystävällisten ihmisten avustuksella riittävästi tuoleja ja ängettyä ne pienen pöydän ympärille. Aamiainen oli ranskalaistyyppinen jugurtteineen, croissantteineen sekä hedelmäsalaatteineen ja tästä syystä mielestämme erittäin hyvä, mikä toi jälleen yhden plussan hotellille. Myös kahvi oli suhteellisen kelvollista patruuna-Nespressoa.
Hetkeä myöhemmin samainen setä änkesi hamuamaan leikkeleitä kesken pitkän jonon, jolloin Timo ilmoitti tyynesti hänelle: “Excuse me sir but this is your time to be polite and queue like the rest of us” ja näytti jonon häntää. Ärtyisä setä lähti kälppimään mutisten jotain käsittämätöntä jorinaa.
Saimme palautettua auton ja checkattua itsemme sisään helposti ja nopeasti, jonka jälkeen pompimme pitkin joustavia kumirullamattoja kohti Star Alliancen terminaalia. Viime syksyn Pariisin reissulta muistimme, että SAS:n terminaali on täysin tyhjä kaikista tax free –myymälöistä, joten Heini nappasi mukaansa Starbucksin herkullisen latten ennen sitä. Turvatarkastuksessa Laura otti pienet lämmöt siitä, että Emman aikaan turvakaari piippasi ja täti tutki hänet. Lauran kiekumisesta huolimatta täti ei ymmärtänyt, että Laura olisi halunnut, että hänetkin tutkitaan. Siirryimme vähin äänin pois turvatarkastuksesta.
Lento meni mukavasti ja luottokuskimme Hanski oli meitä vastassa tuttuun tapaan ison ruokakassin kera. Lämmin aurinkoinen ilma toivotti meidät tervetulleiksi kotiin.
Matkamme oli oikein onnistunut ja siinä oli sopivassa suhteessa näkemistä sekä lapsille ja aikuisille. Lapsille Disneyland oli todellinen kohokohta ja aikuisille puolestaan Mont St Michel sekä Chambord jäivät mieliin. Vain viileä sää ja hiekkarantameiningin uupuminen jäivät reissultamme hieman harmittamaan. Mutta eikö se niin ole, että lomamatka ei ole matka eikä mikään ellei, seuraavan matkan suunnittelua ei olisi aloitettu. Ensi kesän lomaa on siis suunniteltu Välimeren suuntaan akselille Barcelona – Perpignan – Carcassonne – Montpellier - Marseille…Perhe Hirvonen kuittaa ja kiittää lukijoitaan!
Ja lopuksi pienet statistiikat reissusta:
Kilometrejä (auto): 1600,4km
Lämpötila korkein (auto): +26 C
Lämpötila matalin (auto): +8 C
Maat: 1
Valokuvia: 741kpl
Blogisivuja: 14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.