Nukuimme aamulla jopa puoli kymmeneen, eikä edes paikallinen kukon retale saanut meitä laulullaan hereille. Ranskalaishenkisen aamupalan jälkeen matkanjohtajamme oli päättänyt, että tänään suunnataan Fougèresin linnoituskaupunkiin. Suunnitellessamme lähtöä saimme vielä vinkit emännältämme pienestä järvestä metsän keskellä aivan Fougèresin vieressä. Suunnitelma kuulosti hyvältä; kevyt käppäily linnoituksessa ja kaupungilla, lounas ja sitten rantsulle rentoutumaan.
Matka linnoitukselle sujui ongelmitta, joskin navigaattorimme suosii selvästi pieniä mutkittelevia teitä. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta Fordin C-max nuhapumppu ei oikein vastaa tien kutsuun, vaikka kuinka yrittäisi J Pujottelimme tovin pitkin Fougèresin katuja etsiessämme linnoitusta. Timo ei ole jaksanut viritellä autoon omaa navigaattoria, koska vuokra-autossamme semmoinen tosiaan löytyi. Paikallinen navi ei esimerkiksi tunne käsitettä kaupungin keskusta, mikä vaikeuttaa matkantekoa erityisesti kun ollaan vain suunnistamassa johonkin kaupunkiin, eikä tiettyyn kohteeseen.
Fougèresin linnoitus itsessään oli hieno ja ajankulku näkyi sen rakenteissa. Linnoituksen tarina alkaa jo 1000-luvulta puisena versiona. Puinen linnoitus tuli tiensä päähän 1160, jolloin se poltettiin ja varsinaisen linnoituksen rakentaminen alkoi. Rakennelma on yksi suurimmista jäljellä olevista keskiaikaisista linnoituksista tänä päivänä. Linnoitus oli suurimmaksi osaksi ulkoilmakierrosta, mikä sopi hyvin aurinkoiseen ja lämpimään päivään. Lapsille jokaisen audioguide-pysähdyksen kohdalta löytyi kiikaroitavaa sekä kolme avainta, josta oikea avasi linnoitukseen liittyvän arvoituksen ja kertomuksia linnan historiasta.
Linnakierroksen jälkeen suuntasimme lähiravintolaan lounaalle. Timo otti jälleen päivän menun, Heini tonnikalasalaatin ja lapsille hyväksi todettu jauhelihapihvi ranskalaisilla. Ruoka oli maittavaa ja sopivanhintaista kahveineen ja jälkiruokineen. Matkalla järvelle poimimme mukaan vielä paikallisesta tehtaanmyymälästä alennusmyynnissä olevia kauniita lastenvaatteita.
Uimarannan etsiminen oli jälleen hieman haasteellinen tehtävä, koska kumpikaan ei ollut kirjoittanut Alisonin kertomia ohjeita ylös ja olimme myös epävarmoja paikan nimestä. Ei ehkä kovin lupaava alku paikallisen mini-Nuuksion tapaisen metsän keskellä sijaitsevan järven löytämiselle. Navi myös pyöri sekaisin löytämättä oikeita teitä. Muutaman ”kokeillaanpa tätä tietä seuraavaksi” ja ”seurataan tuota autoa – yritysten” ja traktorilla ajelevien setien opastuksella löysimme perille pienelle hiekkarannalle muiden lapsiperheiden sekaan. Tytöt kirmasivat innoissaan veteen ja vietimme muutaman tunnin auringosta ja eväistä nauttien ennen pikataivalta takaisin talolle.
Illallisen nautimme tuttuun tapaan ulkona hevosen ja koiran kera. Paikallinen omenasiideri maistui hyvältä kasvispastan ja salaatin kera. Illallisen päätteeksi Timo joutui vauvanhoitohommiin. Tytöt pulisivat vielä pitkään ennen nukkumaanmenoa linnoituksista, sotilaista ja lohikäärmeistä.
Entiseen talliin kunnostettu talomme oli lämmennyt jo yläkerrasta, mutta alakerran kivilattia olisi vaatinut villasukat tai Reinot mukaan. Ulkona ilma viileni illaksi jälleen tuttuun tapaan 15 asteeseen, joten tällä kertaa päätimme tulla juomaan iltateet sisälle, vaikka maalaismaisema peltojen, kivitalojen ja kukkaisniittyjen suuntaan onkin kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.