Aamulla oli hienoa herätä auringonpaisteeseen, vaikka lämpötila pysytteli edelleen vain kahdenkymmenen tienoilla. Skotit ja me raahasimme kuitenkin sinnikkäästi aurinkotuolit nurmikolle. Auringon paistaessa oli bikinikeli, mutta pilvien peittäessä taivaan oli parempi vetää hupparit niskaan. Lapset nauttivat ulkona leikkimisestä ja aikuiset lueskelivat kirjoja. Oli mukavaa välillä vain rentoutua talolla. Päivän naurut tarjosi Emman kommentti, kun kaupunkilaislapset huomasivat uima-altaan takana yhtäkkiä kahdeksan sonnia; “Hei, katsokaa tuolla on parvi poika-lehmiä!”
Alisonin ja Harriettin piha-alueeseen kuuluu siis tallin ja päätalon lisäksi entiseen heinälatoon tehdyt kaksi vuokrataloa sekä laaja nurmikenttä sekä englantilaistyylinen puutarha. Naapurustossa asustelee myös kanoja, kukkoja ja lehmiä. Alison on itse kunnostanut kaikki talot ja ainoastaan heidän oma talonsa on vielä kylmillään olohuoneen toimiessa pyörävarastona. Valmistuessaan paikasta tulee todella upea. Edelleen kuitenkin ihmettelemme eristyksen puuttumista taloista. Sisällä on näin kesäisin ehkä 15 astetta ja kylmät kivilattiat sekä – seinät hohkavat viileyttä entisestään. Talven sähkölaskut lienevät aikamoiset. Jotain idyllistä näissä vanhoissa kivitaloissa kuitenkin on: erityisesti vanha kivirappaus, lukuisat kukkaistutukset ja kattoikkunat luukkuineen tuovat miljöölle aivan omaa charmia. Tälläinen olisi kiva kesätalo, mutta ehkä kuitenkin jostain hieman välimerellisemmästä paikasta J
Pitkän miettimisen jälkeen päätimme jäädä talolle rentoutumaan, jotta Laura ja Emma olisivat voimissaan huomista Le Mont Saint Michelin vierailua varten, joka on aikuisille reissun kohokohta.
Iltapäivällä Sir Knight Timo lähti tekemään pakollisen kauppareissun tyttöjen jäädessä ottamaan aurinkoa. Matkan ensimmäisen viiden mutkan jälkeen Timo oli jo kokenut ranskalaisen maalaisajokulttuurin helmet. Ensin kaveri tulee pimeän mutkan puoliksi väärällä kaistalla ja Timon jarruttaessa ja väistäessä tätä joku tollo yrittää lyhentää auton takapäätä. Noh onneksi tästä selvittiin.
Seuraava hauskuus tapahtui, kun navigaattori kieltäytyi löytämästä Super U kauppaa Ernéen kaupungista. Ei muuta kuin lyhyen epäonnisen etsimisen jälkeen navigaattoriin uusi osoite ja lyhyen pikataipaleen jälkeen toisen lähikaupungin Super U häämötti edessä. Gorron kaupungissa oli se hassu puoli, että täällä puhuttiin enemmän englantia kuin ranskaa. Sama näkyi kaupassa ostoskärryjen sisällössä J. Loppumatka sujui onneksi rauhallisesti ja Timo sai paahtaa pitkin maalaisteitä ilman muiden häirintää.
Illallinen nautittiin jälleen pihalla auringon lipuessa pikku hiljaa päätalon taakse. Timon nukuttaessa tyttöjä Heini kävi vielä kuvailemassa maalaismaisemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.