Ma 2.7. Helsinki – Milano – Lago di Lugano

Kesäloma. Meillä se alkaa vasta, kun suunta on kohti lentokenttää.

Edellisen illan EM finaaliottelu kaikui unissa vielä aamulla 5:30 kellon soidessa. Aamutoimet olivat muuten nopeat, mutta jännitystä nostatti Lauran oksentelu. Onneksi Emmalta alkanut vatsatauti ei jatkunut enää autossa.  Lentokentällä huomasimme, että muutama muukin oli lähdössä viettämään kesälomaa ja tunnin luppoaika ennen boardingia ei riittäisi mihinkään. Jonojen madellsessa Heini käytti meillä-on-sairas-lapsi-kortin ja pääsimme tyhjän business bagage dropin kautta aamupalan ostoon ja tästä pian koneeseen.

Landasimme pomppuisan lennon jälkeen hieman aikataulussa myöhässä poutapilviseen Milanoon. Kuuma ilma liimautui iholle ja tytöt kommentoivat ilman tuoksuvan erilaiselta kuin Suomessa. Matkalaukut saapuivat nopeasti, mutta Hertzin tiskillä jouduimme odottelemaan puolisen tuntia ennen kuin saimme tietää,  että meidän tilaama auto oli ylläytys yllätys myöhässä. Kolmen vartin kahvittelun jälkeen, Timo saapui kuitenkin hymy huulilla auton avaimia heilutellen takaisin. ”Ford Focus or similar” oli upgreidattu Mercedes C 200 CDI Executive -farkkuun.  Tsekkasimme kuitenkin kaikki mahdolliset vuokrafirmojen parkkipaikat ennen kuin oikea pirssi löytyi –luonnollisesti myös matkatavarakärryjen 2 euron maksu oli meidän mielestä turhaa. Kaiken tämän säädön jälkeen olimme jo aivan poikki ja ilohan oli ylimmillään, kun huomasimme, että navigaattori sisälsi kaikki muut maat paitsi Sveitsin...Italian jälkeen suunnistaisimme siis kännykän avulla.

Hotelli Villa Selva Luganossa oli kaunis, vanha kivinen kartano Luganon rinteellä. Kevyen lounaan (parmankinkkua, melonia, patonkia, viiniä ja mehua) jälkeen tytöt kirmasivat kauniin puutarhan läpi uima-altaalle. Aurinko pilkisteli poutapilvien takaa ja Lago di Lugano kimmelsi alhaalla laaksossa. Ilma oli yllättävän kostea ja lämpöä varmaankin 30 astetta. Oli mukavaa istua ulkona pitkään ilman, että piti miettiä villatakkeja tai muita lämpimiä vaatteita.

Iltapäivä kului uima-altaalla pulikoiden. Uimisen jälkeen Timo rupesi päivittämään navigaattoriin Sveitsin karttoja. Tähän paloi aikaa useampi tunti latauksineen ja asennuksineen,  jonka  lopputuloksena oli täysin lopussa ollut PC:n akku (PC:n virtajohtohan ei tietysti sopinut sveitsiläisiin seinätökkeleihin) sekä onneksi päivittinyt navigaattori. Samaan aikaan Heini ja tytöt etsivät lähikauppaa respan rouvan ohjeiden mukaan vasemmalle-oikealle-ja oikealle. 10 minuutin kävelyn jälkeen oli kuitenkin pakko kääntyä takaisin, koska edes ensimmäistä oikealle -ohjetta ei voinut noudattaa ja että rouvan ”ihan tässä lähellä” tarkoitti ilmeisesti lyhyttä ajomatkaa –ei kävelyä. Tämän jälkeen kaupassa käymistä kokeili Timo päätyäkseen illan ruuhkaan, jonka jälkeen kauppa olikin jo ehtinyt kiinni. Rouvan ohjeet  olivat vähintääkin mielenkiintoisia esimerkiksi lähin ravintola oli keskustassa... ei siis se 200m päässä ollut pizzeria. Toisaalta olisihan se 500m päässä ollut pikkukauppakin kelvannut... Illallisen olimme jo tilanneet hotellista, joten lasten nälän noustessa tuntui ikävältä sanoa, että kauppa oli jo kiinni ja seuraavaan ruokaan oli edelleen odottelua. Onneksi illallinen oli kuitenkin lastenkin mielestä hyvä ja suhteellisen joutuisa.

Illallisen jälkeen kapusimme kokolattiamaton verhoamat portaat ylimpään kerrokseen. Lapset nukahtivat nopeasti oman huoneeseen ja aikuiset ihmettelivät toisen huoneen ikkunasta  nopeasti noussutta rankkasadetta. Sade lakkasi kuitenkin nopeasti ja täysi kuu näytti taianomaiselta Lugano-järven yläpuolella.