Markkinoilla on aina hyvä meininki. St-Rémy-de-Provencen maalaismarkkinat olivat isommat kuin ajattelimme ja olisi ollut todella harmi, jos olisimme ne missanneet. Koko keskusta oli suljettu autoilta ja pienet kojut olivat vallanneet teiden varret, kapeat kujat ja parkkipaikat. Torilla myytiin tuoreita hedelmiä, juustoja, hilloja ja herkullisia leipiä. Provencen erikoisuuksia eli yrttejä, laventelia, okranvärisiä astioita ja värikkäitä liinavaatteita löytyi myös runsaasti. Ihastelimme lähinnä koko touhua, mutta Heini sai onneksi ostettua jopa yhden mekon ja paidan. Onni se oli lähinnä siksi, että tällä talolla ei meillä ollutkaan pesukonetta käytössä ja kolmen vaatekerran käyttäminen päivästä toiseen alkoi jo hieman olla liikaa tässä kuumuudessa.
Aamupäivän kiertelyn jälkeen oli mukava palata talolle syömään jo valmista lounasta ja rentoutumaan auringossa. Ihmettelimme hieman viileämmältä tuntuvaa päivää, mutta auton mittari näytti silti 27 astetta. Keho taitaa alkaa tottua tähän ilmastoon.
Olemme viettäneet käytännössä katsoen kaikki päivät 95%:sti ulkona, joten tytöt vetelevät todella pitkiä päiväunia, jonka jälkeen heitä saa vielä herätellä pitkään. Tyttöjen nukkuessa rentouduimme ulkona auringossa kahvia siemaillen, kortteja kirjoitellen ja loppumatkan reittiä suunnitellen. Saimme varattua ensi lauantain ja sunnuntain välisen yön Marseillesta tarkoituksena käydä Monte Criston kreivin ja Rautanaamion romaaneista tutulla Château d’If’n vankilasaarella. Loppuajan taidamme viettää Italiassa rannalla, koska tytöt eivät ole sellaista vielä päässeet kokemaan.
Iltapäivällä suuntasimme vielä Parc Animalier L’arc en Ciel’n 10 kilometrin päähän talolta. Tytöt olivat aivan täpinöissään päästessään irti. Emma tamppasi maata jaloillaan ja hirnui Lauran juostessa edes takaisin tiellä. Tässä vaiheessa emme olleet vielä nähneet siis muuta kuin vahtikoiran…Tämä maatilaeläintarha oli todella laadukkaasti tehty. Tipueläimille oli mm. oma ”kartano”, jossa oli lammikko, pikkutaloja siltoineen ja kukkia roikkumassa katossa. Hieman jäi kyllä epäselväksi mikä mikäkin kanalaji oli, mutta varsin pöyhkeää porukkaa silti. Ulkona tepasteli riikinkukko, kanoja, ankkoja, hanhia ja väijyvää laatua oleva jättikalkkuna.
Kiertelimme pitkin eläintarhaa nähden valtavia sikoja, poneja, lehmiä, pupuja, lampaita ja kaloja. Lintuja keekoili joka puolella vapaina. Aina kun sitä käänsi selän, niin ainakin kymmenen paria silmiä tuijotti sinua alle metrin etäisyydeltä. Maatila on onneksi aika pieni, koska täällä suunnalla oli taas hyvin kuuma eikä tuullut yhtään. Tunnin kiertelyn jälkeen lapset leikkivät vielä varsin hauskassa leikkipuistossa aikuisten huiliessa ennen takaisinpäin lähtöä.
Autossa St-Rémyn kohdalla Laura totesi Timolle: ”Isi! Kato Passat!” sellaisen mennessä ohi. Katsoimme Timon kanssa toisiamme ihmetyksen sekaisin katsein, kunnes auton takaa ilmestyi patsas…
Näköjään teillä on ollut hauskaa ja terkut yhä Lauralle ja Emmalle ja tietty myös teille! ( mummon ja vaarinki puolesta, ne on imatralla herkuttelemassa muikuilla:) Yrittivät sieltä hapin koneella lähettää kommentia mutta eivät kai sitten onnistuneet. Toivottavasti nähtäis vielä kesälomalla:)
VastaaPoistaT: jenna ja kiia ( mummi ja vaari)