Torstai 9.7. – Roomalaisten Arles

Tytöt järjestivät yöllä uudenlaista aktiviteettia. Heini heräsi ensin siihen, että Emma oli kiipinyt sängystä viereen tuhisemaan. Kapeaan parisänkyyn ei kuitenkaan mahdu kolmea nukkumaan, erityisesti jos pienimmät nukkujat ovat putoilevaa sorttia. Timon nostaessa Emmaa sänkyyn oli yllätys suuri, kun sieltä löytyikin Laura aivan umpiunessa. Tytöt olivat ilmeisesti yöllisten seikkailujen takia niin väsyneitä, että nukkuivat molemmat autuaasti aina kahdeksaan asti.
Aamulla otimme rauhallisesti ja teimme vain lyhyen jääkaapin tankkauskeikan Inter-Marchéssa. Ruoaksi teimme pitkästä aikaa kalaa, koska se on täällä todella hinnoissaan tai jotenkin todella epäilyttävän näköistä. Kaupastakin löytyi mm. samannäköistä lohta kolmesta eri hintaluokasta, jonka halvimman version alkuperä jää aina hieman arveluttamaan.

Tyttöjen unien jälkeen suuntasimme kohti Arlesin kaupunkia. 30 kilometrin matkalla ohitimme todella laajoja auringonkukkakenttiä. Niiden keltaisuus oli häikäisevää ja pysähdyimme oikein ihailemaan ja ottamaan valokuvia niistä.

Arles sijaitsee Rhônen varrella, joskin jokea ei suoraan näy itse kaupunkia kiertävien muurien takia. Monissa Arlesin nähtävyyksissä on vahva roomalaisen menneisyyden leima. He rakensivat tänne mm. telakoita, kilparadan, kylpylöitä ja areenan. Les Arènes on kuin mini-Colosseum. Siihen mahtui aikoinaan 21 000 katsojaa ja eräiden tilojen lattiassa oli mosaiikki helpottamassa puhtaanapitoa verenvuodatuksen jälkeen. Areenalla järjestetään nykyään provencelaisia ja espanjalaisia härkätaisteluita.

Les Arènesin amfiteatterin vieressä sijaitsee myös roomalainen Théâtre Antique, joka on puolikaaren muotoinen teatteri, jossa järjestetään erityisesti kesäisin paljon konsertteja. Me hengailimme useaan otteeseen Place de la Republiquella, jonka keskellä oli kaunis joutsensuihkulähde, kaupungintalo ja kirkko.

Kiersimme opaskirjan mukaan suositellun kävelyreitin, johon mahtui kaikki tärkeimmät nähtävyydet, pikkukauppoja ja kauniita kujia. Kävelyreitti ohitti myös optikkoliikkeen, jonne marssimme hakemaan apua Timon keskeltä poikki menneille silmälaseille. Niitä ei olisi edes saanut jeesusteipillä kasaan, joten ennen paniikin syntymistä optikko ehdotti uusien kehysten ostoa, johon hän upottaisi vanhat linssit. Tämä sopi meille hyvin, vaikka haasteena oli valita vain kolmesta linssien muotoon sopivista kehyksistä se paras. Siniset ja violetit raakkasimme saman tien pois, joten loppusaldoksi jäi italialaistyyppiset tummanruskeat, leopardipilkkuiset ja paksusankaiset imagolasit…

Söimme päivälliseksi paninit suihkulähteen varjossa rillien valmistumista odotellessa ja Heini ehti ostaa Emmalle uuden hatun edellisen kadottua. Emma on nyt siinä kehitysvaiheessa, missä kaiken tiputtaminen on varsin rattoisaa. Tällä tavoin on hävinnyt jo kaksi juomapulloa, hattu ja suuri osa eväistä. Toisesta kaupasta löytyi myös jälleen ihania tuliaisia, jotka Laura sai kunnian valita.

Illalla vaihdoimme totuttuun tapaan päivän vierailujen hedelmiä mukavien jenkkinaapureiden kanssa. Nykistä kotoisin oleva Äiti-Nancy ja 9-vuotias poika Robin olivat jo lähdössä huomenissa kotiin, joten he halusivat sanoa tytöillemme hyvästit. Erikoisen kokoonpanon englantilainen uncle-John ja wife Pamela lähtevät sitten meidän kanssa samaan aikaan.

Ennen nukkumaanmenoa nauroimme vielä räpin tahtiin tanssiville pienille nakupelleille. Timo yritti samalla myös epätoivoisesti totutella uuteen ranskalaiseen look’nsa; French haircut ja uudet lasit, jotka kirjoittajan mielestä näyttävät jo varsin tyylikkäiltä...