Viime yönä ei tullut juurikaan nukuttua. Emmalla oli vatsa kipeä ja hän itki sitä noin viiden minuutin välein neljään asti yöllä. Timolla oli takanaan eilisen Milanon ajo ja edessä tulevan päivän 300 km Nizzasta Avignonin talollemme, mistä syystä Heini keikkui yön siirrellen Emmaa ja eri nukkumaratkaisuja paikasta toiseen. Emma taintui vihdoin Heinin kainaloon patjalle, lattialle hörpittyään pari desiä vettä ja särkylääkkeen. Loppuyö oli silti katkonainen ja nukuimme kaikki tietysti pommiin.
Madame Hiver tuli talollemme 9.30 tarkastamaan, että kaikki oli kunnossa ja palauttamaan takuurahat. Tämä tarkoitti sitä, että meillä oli kolme varttia aikaa syöttää lapset, vaihtaa kaikkien vaatteet, laittaa paikat kuntoon ja pakata loput tavarat autoon. Ihmeen kaupalla ehdimme ja puhelimme mukavia Madamen kanssa. Kymmeneltä pääsimme matkaan kohti Aix-en-Provencea, joka oli tarkoitus katsastaa matkan varrella. Alku sujui hyvin Lauran katsellessa DVD:tä ja Emman nukkuessa. Loppumatkan tytöt söivät makaroonia ja nakkeja pillimehun kera.
Aix-en-Provence oli oikein viehättävä kaupunki ja kuuluisa monista kauniista suihkulähteistään. Viellevilleen kävelimme pitkin pääkatu Mirabeauta ja pysähdyimme pian hikisinä syömään ja vilvoittelemaan SplenDid-nimiseen ravintolaan erikoisen terassisumun alle. Sumutin oli ilmeisesti samanlainen kuin meilläpäin uimahallien saunoissa. Tyttöjen mielestä se oli varsin hauska ja he muistivat hihkua vähän liiankin monta kertaa suihkausten ilmestyessä. Toinen suuri ohjelmanumero oli jääpaloilla leikkiminen, joka viihdyttikin pieniä terminaattoreita hyvän aikaa. Joka tapauksessa tytöille tilatut ranskalaiset ja erityisesti meidän salaattimme olivat ehdottomasti reissun parasta antia; suuret, raikkaat, kekseliäät ja tietysti herkulliset. Raamikas tarjoilijapoika taisi olla kiinnostunut jälleen enemmän miespuolisista asiakkaista…Timon ollessa kuskina, sai Heini luvan tuhota runsain mitoin rosé-karahvin anteja.
Aix-en-Provencen vanha kaupunki oli jälleen kerran viihtyisä pikkukujineen ja kauppoineen sekä yllättävän iso. Tytöt söivät jäätelöitä ja Heini osti yhdestä fiinistä lastenvaatekaupasta todella sievän rimpsupaidan Lauralle puoleen hintaan. Jokaisen kaupan ikkunassa luki tosiaan soldes-sale-rebajas ja kaupunki oli täynnä kiinnostavia kauppoja, joiden katsastamiseen meillä ei ollut tällä kertaa aikaa. Kävimme silti vielä ottamassa kuvia kauniista 1500-luvulta olevasta kellotornista, katedraalista ja sen edustalla pyöriskelevästä hääparista seurueineen.
Matkaa St-Rèmy-de-Provencen talolle oli enää vain 70 kilometriä ja se taittui mukavasti molempien tyttöjen nukahtaessa samoin tein. Talolle saapuessamme meitä odotti ennalta arvaamaton konsertti, nimittäin kaskaiden siritys oli korvia huumaavaa. Erinomaista englantia puhuva paikan omistajarouva Florence ohjasi meidät tietynlaiseen rivitaloomme ja esitteli paikat eli ne kaikki 30 neliötä…Täytyy sanoa, että uusin tukikohtamme oli aika tavalla toisenlainen verrattuna luksusvillaamme vuorilla. Tämä on toki toimiva perheellemme, mutta silti aika rupuinen. Tästä lisää sitten huomenna. Ilma enteili tullessamme ukkosta päivän auringon ja hiostavan kuumuuden jälkeen. Timo lähti tässä vaiheessa kauppaan ja Heini alkoi tehdä päivällistä lapsille. Ilta meni nopeasti tavaroiden purkamisessa ja lastensänkyjen virityksissä. Puoli yhdeltätoista nautimme vielä tavaksi tulleet iltaespressot ja croissantit.
Niin ja se uusi kesäautomme on Alfa Romeo 159, johon Heini on jo aivan rakastunut!
Ja eilen luvatut kuvat saavat edelleen odottaa, koska dataverkko täällä maalla ei ole kaikista parhaimpia :)
Alfa on Vuoden Auto ... hyvällä onnella jopa kahden. :D
VastaaPoista