Keskiviikko 1.7. – Grassen parfyymit

Grassen kaupungista tuli hajuvesiteollisuuden keskus 1500-luvulla. Italialaiset siirtolaiset alkoivat alun perin hajustamaan pehmeitä nahkakäsineitä lähistön kukilla ja Ranskan kuningatar Katariina de Médicin myötä niistä tuli suurta muotia. Nykyisin alueella viljellään laventelia, ruusuja, nunnanarsisseja, jasmiineita ja tuoksuyrttejä. Suuria parfyymitaloja on kaupungissa enää kolme ja me päätimme valita niistä vanhimman eli vuodelta 1849.

Makeat kukkaistuoksut leijailivatkin ilmassa sekoittuen aurinkovoiteeseen, joka alkoi pikkuhiljaa muodostua pieniksi pisaroiksi iholle kivutessamme Molinardin parfyymitalon pihaan. Aurinko lämmitti selkää yli 30 asteella ja olimme tyytyväisiä päästessämme sisälle ilmastoituun taloon. Ainoa ongelma oli tietysti se, että jo parfyymitalon odotusaulassa dunkkasi kymmenen kertaa pahemmin kuin risteilylaivojen tax freessä. Timo kävikin haukkaamassa useampaan kertaan happea ennen kuin ilmainen kiertokäynti alkoi.

Esittely oli tietysti ranskaksi, mutta saimme oppaan englanninkielisen lunttilapun, joka alkoi I am very happy to escort you through this lovely perfumerie of Molidard. Lievästi kyllä nauratti, kun käänsimme tätä suomeksi rundin aikana. Tutustuminen parfyymien raaka-aineisiin, valmistusmetodeihin ja välineistöön oli erittäin mielenkiintoista. Meitä kaikkia silti pyörrytti 20 minuuttia kestäneen esittelyn lopuksi.

Molinardin hajuvesitalo valmistaa eau de toilettien ja muiden hajuvesituotteiden lisäksi myös tuoksutettuja ihovoiteita, kynttilöitä ja palasaippuoita. Suurin osa tuotteista tuoksui todella raikkaille, joten ostoskassikin paisui. Heini osti todella miellyttävän sitrustuoksun ja Timo merihenkisen after shaven. Lisäksi ostimme kassillisen tuliaisia perheille ja ystävillemme. Irman ja Hanskin tuliaiskassin runsaus oli samaa kaliiberia ja me naiset hipelöimme ostoksiamme innokkaasti lounaalla, jonka nautimme upealla näköalapaikalla ulkona. Täältä näkyi Cannes, meri ja niiden välissä kumpuileva vehreä vuoristomaisema kylineen. Keskinkertaisen ruoan päätti erinomainen café noisette sekä tarte tatin eli herkullinen ranskalaisten omenapaistos vaniljajäätelöllä. Tyttöjen tanssi vanhan tykin ja Grassen perustajaherran patsaan ympärillä herätti myös ihastusta paikallisissa mummoissa.

Paluumatkalle lähdimme puoli kolmen aikaan ja tytöt uinahtivat heti autoon, mikä tiesi meille kaikille helppoa paluumatkaa. Talolla hyväksi koetut rutiinit astuivat jälleen kuvioihin. Niihin kuuluivat mm. uima-altaalla polskuttelu ja lähes jokailtaisen ukkosateen päivittely. Varmaa on silti, että huomenna paistaa taas aurinko eikä niitä sinnikkäästi kannettuja pitkähihaisia tarvita onneksi silloinkaan. Iltaa piristi myös Emman kaappileikki, johon pian Laura-siskokin liittyi. Kaapin piiloista oli niin mukavaa hihkua kaapin ympärillä ihasteleville aikuisille.

Ps. Lisäsimme muutaman kuvan myös eiliselle…Kiitos pikku-kommentaattoreille!