Kello herätti Hanskin, Irman ja Timon 4:30. Tämän päivä agenda olisi viedä Hanski ja Irma takaisin Milanon lentokentälle ja vaihtaa siellä pienempään vuokra-autoon loppureissua varten. Ajomatka sujui vielä kerran rantatien upeita maisemia ihaillessa ja muutaman hassun autoilijan seurassa.
Yksi aamun hienoimmista hetkistä oli pakko olla, kun kurvailimme uskollisella kilpurillamme vuoristomoottoritietä kun erään ”pikku” nyppylän takaa nousi aurinko isona pallona punaisen jokaiseen sävyyn kiedottuna. Pian maisema vaihtuikin kauniista vuoristomaisemista tasaiseen tylsyyteen, kun aloitimme nousun rannikolta kohti Malpensan lentokenttää. Tämän välin Timo kokeili miten nukkuminen onnistuu Italian moottoriteillä Fiat Ducatossa. Kokemus ei ollut mieltä ylentävä moottoritien epätasaisuuden ja/tai Fiatin jousien toimivuuden/toimimattumuuden ansiosta :)
Lentokentän liepeillä meni vielä hetkinen etsiessä bensa-asemaa, koska auto piti palauttaa tankki täynnä ja vuokraamon 1.75€ litrahinta dieselillä oli suhteellisen karmaiseva. Toinen pieni kiepsahdus tuli, kun Timo yritti väkisinkin jättää matkalaiset terminaali 2:n, josta Europcarin väki kehotti ajamaan autolla kuitenkin terminaali 1:n. Auton palautus sujui ongelmitta, vaikka vähän kyllä ihmetytti se, ettei autoa tarkastettu millään tavalla. Sedät vain kysyivät ”Was everything ok with the car?” ja sillä hyvä.
Ei muuta kuin seuraavaa pirssiä hakemaan. Timo olikin jo kauhulla pohtinut seuraavan auton merkkiä ja mallia. Tiskillä odotti sitten pieni yllätys, kun täti läppäsi perus-Astran avaimet pöytään ja totesi, että tässä se nyt olisi. Hetken aikaa Timo yritti pienessä mielessään pakata ison laukun ja kahdet rattaat Astraan, kunnes hylkäsi idean täytenä mahdottomuutena ja totesi vuokraamon tädille, että nyt oli tapahtunut virhe. Olimme siis varanneet Suomen Europcarilta kaksi autoa loman ajaksi. Toinen iso tila-auto ensimmäiselle osuudelle (joka siis oli nyt päättymässä) ja pikku-farmarin jälkimmäiselle osiolle. Jossain vaiheessa olivat sukset menneet ristiin ja vuokraamossa odotti väärä auto. Pienen neuvottelun jälkeen Timo sai Fiat Qubo -merkkisen auton samaan hintaan. Tässä vaiheessa kello alkoi olla jo sen verran, että piti saada Irman ja Hanskin laukut dropattua ja liput noudettua. Pienet seikkailut ja Europcarin kanssa soveltaminen olivat vieneet sen verran enemmän aikaa, joten jouduimme jättämään yhteisen aamukahvihetken turvatarkastuksen jonon pituuden takia väliin.
Hyvien matkan toivotusten jälkeen Timo siemaisi kunnon Italialaisen espresson ja sämpylän aamupalaksi ja suuntasi kohti Fiat Quboa. Auto oli perinteinen Skoda Roomster -kopio, mutta puolta pienemmällä kontilla. Pienen mittailun jälkeen palasin takaisin Europcarin tiskille. Pitkähkön keskustelun ja Suomen pään Europcarin tavoittelun jälkeen sovimme, että korotamme autoluokkaa ja sovimme asian erikseen Suomessa loman jälkeen. Auto, jonka Timo sai, olikin sitten aivan oma tarinansa. Tilaa siinä ei nyt varsinaisesti paljoa Quboa enemmän ollut, mutta ne olivat meidän matkatavaroille paremmin sopivat. Matka takaisin talolle sujui miettiessä miksi olin tätä automerkkiä karsastanut. Tästä myöhemmin lisää…
Tapahtui samaan aikaan toisaalla…Heini ja tytöt jäivät viettämään ihanaa kotipäivää talolle. Pieni hetki meni totutellessa siihen, että olin yksin lasten kanssa eikä niitä auttavia käsiä ilmaantunut enää tiskaamaan likaisia astioita, viihdyttämään lapsia tai pesemään pyllyjä. Myös lapset olivat tilanteesta ihmeissään, vaikka siitä oli puhuttu edellisenä päivänä moneen otteeseen. Pienten itkujen ja uhmakohtausten jälkeen (sekä Äiti että lapset) pääsimme kiinni päivään, joka piti sisällään keinumista, leikkimökissä peuhaamista, hiekkalaatikkohiekan kantamista paikasta A paikkaan B sekä askartelua. Päivä oli todella kaunis ja aurinkoinen ja taisimme kaikki nauttia täysin siemauksin leikkimisestä ja niistä perusrutiineista kaiken ”syödään-tytöt-taas-banaania-autossa ja nukutaan-päiväunia-viideltä-illalla” jälkeen.
Laura on hienosti oppinut käymään vessassa, joten vaippaa ei ole juurikaan pidetty talolla päivisin. Emma puolestaan höpöttää omiaan mu-mu (=muurahainen) ja pa-pa (=pallo). Tänään hän sanoi ensimmäisen kerran oman nimensä, Emma, ja oli varsin hölmistyneen näköinen, kun kehuin häntä lähes kyyneleet silmissä. Laura on myös alkanut toimittaa Emman asioita toimien puheneitinä.
Ihmisten vähyys tai heidän kaipaaminen näkyi myös siinä, että tytöt makoilivat päiväunien jälkeen kauan sylikkäin suukotellen ja paijaillen tosiaan. Leikkiminenkin sujui tänään ehkä ensimmäistä kertaa todella pitkään yhdessä eikä omia leikkejä vierekkäin puuhaillen.
Isin saapuessa kolmen aikaan 750 km ajon jälkeen, oli ilo ylimmillään; tietysti Isin näkemisen johdosta, mutta myös siitä syystä, että pääsimme kaikki uimaan. Yksin en uskaltanut lähteä näiden kahden päättömän kanssa siihen leikkiin. Erityisesti Emma kun juoksee suoraan laidalta hihkuen alas veteen aina, kun uima-allas on ilman suojapeitettä.
Ilta vierähti siivotessa, pakkaillessa ja seuraavan talon nähtävyyksiin tutustuessa Huomenna on edessä siis 300 km:n ajo ja ehkä pysähdys Aix-en-Provencessa.
Niin ja kuvia lisäämme huomenna, nyt nukuttaa :) Bon nuit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.