Lex Baux on Alpillesvuorten haarassa, josta näkee Camargueen asti. Kun Baux’n ruhtinaat rakennuttivat linnansa tänne 900-luvulla, he väittivät polveutuvansa itse kuningas Balthazarista. Hän oli siis yksi kolmesta idän viisaasta miehestä. Kaupunkiin ei pääse ajamaan autolla ja turistipaljouden vuoksi opaskirja suositteli ajoittamaan käynnin aamupäivään tai talveen. Les Baux on vain 7km päässä taloltamme, joten olimme siellä jo 9.30 rauhallisen aamun jälkeen kärkkymässä parkkipaikkaa. Paikkamme olikin viimeinen paraatipaikoista.
Lex Baux on idyllinen mukulakivinen linnakaupunki ja pienuutensa vuoksi katsastettu alle tunnissa. Hyvien aamiaispaninien, tuorepuristetun appelsiinimehun ja kahvien jälkeen oli mukava kävellä kaupungin vielä tyhjillä kaduilla ja katsella, kun pikkukaupat availivat oviaan. Ostimme jälleen tuliaisia ja tädit hymyilivät Lauran sanoessa bonjour! Pian poistuimme hyvin mielin ahdistuneiden turistiparvien etsiessä parkkipaikkaa ja kansoittaessa tienoon.
Palasimme kaupan kautta syömään välipalalounasta ja nukuttamaan lapsia. Uimisen ja myöhäisen lounaan jälkeen ehdimme vielä katsastamaan parin kilometrin päässä sijaitsevan St-Rémy-de-Provencen kaupungin. Kaupungissa ihmettelimme erityisesti tällaiseen kyläpahaiseen eksynyttä jättikokoista goottilaista katedraalia, joka oli melkein koossaan yhtä suuri kuin meidän tuomiokirkko.
Timo pääsi umpiranskalaisen le Coiffure au Masculinin käsittelyyn heti alkajaiseksi ja Heini lähti tyttöjen kanssa kiertelemään kauppoja kaupungin viehättäville kaduille. Herätimme paikallisissa naurua tyttöjen istuessa peräkkäin yksöisrattaissa juoden pillimehua ja syöden leipätikkuja. Pian Timokin oli saanut uuden, lyhyen kesätukan 14 eurolla ja lähdimme yhdessä kiertelemään hämärtyvää kaupunkia. Heini sai kerättyä mahtisaaliin tuliaisia ja kotiin viemisiä kekseliäästä kortteihin ja taideteoksiin erikoistuneesta kaupasta. Ai niin ja jokaisessa kaupungissa on ilmeisesti oma karuselli – niin täälläkin. Laura pääsi tällä kertaa ajelemaan joutsenella Timon yrittäessä pitää pahoinvointia loitolla.
Talolla nautimme vielä ilta-auringosta Timon ja tyttöjen fudismatsin merkeissä ja pian oli jo aika taistella väsyneet lapset höyhensaarille. Florence kävi vielä iltasella kyselemässä sähköongelmista, joita meillä ei tosin ole ollut ja saimme urkittua tietoja lähellä olevasta maatilaeläintarhasta. Samalla kuulimme St-Rémyssä huomenna järjestettävästä maalaismarkkinasta, joihin molempiin ajattelimme suunnata. Kätevää on, että kaikki on niin lähellä eikä autossa ole tarvinnut istua pariakymmentä minuuttia enempää. Florencen lähdettyä ihmettelimme hiljaisuutta. Kaskaat olivat ensimmäistä kertaa meidän aikanamme hipihiljaa. Vain pari heinäsirkkaa yritti pitää kulissia pystyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.