Aamu valkeni tällä kertaa poutapilvien takaa ja pakkasimmekin aamiaisen jälkeen hiekkalelut, pallot ja pyyhkeet autoon ja suuntasimme kohti Cudilleron pikku-kaupunkia ja sen läheisiä rantoja. Pääsimme matkaan jopa yhdeltätoista. Cudillero sijaitsee noin 90km päässä ja tällä kertaa auton nokka näytti kohti läntistä rannikkoa. Tällä suunnalla ei näkynyt ollenkaan tunneleita, mutta sitäkin enemmän järkyttävän korkealle nousevia viaductoja eli siltoja, jotka jatkuivat useita satoja metrejä. Sen verran korkealla mentiin, että Heini tuskin pystyi katsomaan alaspäin, erityisesti kun ajettiin taas 120km/h.
Pienen kiertelyn jälkeen löysimme Cudilleron kaupungin, jonka lopulta vain ajoimme läpi. Vasta laskeuduttuamme satamaan, paljastui opaskirjoissa hehkutettu kaupungin kauneus; pastellinvärisiä taloja vieri vieressä jyrkännettä pitkin ja alapuolella kimmeltävä meri. Kaupungin ahtauden ja päiväruuhkan takia päätimme jatkaa matkaa siis suoraan näköalareittiä pitkin rannalle. Näköalat olivatkin henkeä salpaavia; jylhät vuoret ja kallioiset poukamat, joita kohden korkeat aallot iskivät tyrskähtäen. Muutaman tyttöjen pissatus- ja kuvien räpsimistauokojen jälkeen pääsimme vihdoin parkkeeraamaan Playa Concha del Ariendon luonnonpuistomaiselle parkkipaikalle. Ranta oli lähes yhtä hieno alhaalta kuin ylhäältä katsottuna. Yllätykseksemme huomasimme kuitenkin pian, että hiekkaa ei ollut nimeksikään, mutta nyrkinkokoisia tai hieman pienempiä stemuja sitäkin enemmän. Kiviranta ei tyttöjä pidätellyt ja pian he rakentelivat kivilinnoja yhdessä Timon kanssa. Nousuvesi oli aika nopea ja jouduimme pariinkin otteeseen siirtymään kivimäkeä ylöspäin meriveden hipoessa varpaita. Tytöistä tämä kaikki oli uutta ja hauskaa. Laura bongasi myös pienen, mustan ravun käpöttelemässä kivien lomassa. Viereisen perheen mamma tuli kuitenkin pian nakkaamaan sen takaisin mereen.
Tunnin lekottelun jälkeen pilvet peittivät jälleen taivaan ja oli aika siirtyä lounaalle rantaravintolaan. Ilma oli onneksi lämmin. Lounaan jälkeen päätimme käydä vielä läheisessä Luarcan kylässä, jonne kiemurtelimme näköalareittiä. Emma ehti jo nukahtaa 20min matkalla ja Luarcassa siirsimme hänet suoraan vaunuihin jatkamaan unia.
Luarcan kaunein osa oli ehdottomasti pieni satama, jossa kiikkui värikkäitä pikku kalastajapaatteja. Satamaa reunusti pienet sidreríat ja ravintolat. Illalla tämä osa kaupunkia olisi varmasti vielä erityisen tunnelmallinen. Kiertelimme kaupunkia muutamissa kaupoissa käyden, mutta tällä kertaa mukaan tarttui ainoastaan valkoinen röyhelöhame naapurin Devalle kiitokseksi lelujen lainasta. Tytöt bongasivat vielä lähtiäisiksi pienen leikkipuiston, jossa näimme myös matkan ensimmäiset ruotsalaiset ja oikein mukavat sellaiset.
Kotimatkalla ehdimme vielä käydä ostamassa Navan El Arbol Supermercadosta illan ruokatarvikkeet sekä huomisen matkaeväät. Illallisen jälkeen nautimme vielä ylimakeita suklaacroissantteja kahvin kera sekä karkkia. Emma nukahti ensimmäistä kertaa ilman peukaloa.
Kuluneen viikon mieleenpainuvimmat nähtävyydet ovat olleet vehreät vuoristomaisemat sisältäen Picos de Europas, Costa Verde eli jylhät rantakalliot hienoine rantoneen ja Leónin upea katedraali. Myös Gijón ja Oviedo olivat kauniita ja vierailemisen arvoisia kaupunkeja.
Automatkat ovat olleet todella antoisat, koska maisemat vaihtelevat koko ajan. Talo on todella toimiva, jos ei oteta huomioon alakerran pirullisen kylmiä lattioita ja viileää huoneilmaa. Talon maisemat ovat ehdottomasti myös upeimmat kaikista aiemmin vuokraamistamme taloista.
Harmillisin takaisku oli talolla vallitseva pilvirintama, joka tietysti harmistutti ja pakotti meidät etsimään aurinkoisempia paikkoja kauempaa kuin olimme suunnitelleet. Viikon aikana tuli ajettua matka-ajoa 400km ja sen päälle päiväreissuja 900km:n verran. Jokaiselle päivälle on kuitenkin aurinkoa riittänyt tarkan netin säävakoilun ansiosta. Sään takia olemme kuitenkin nähneet enemmän uusia paikkoja. Toivottavasti seuraavalla talolla olisi kuitenkin aikaa myös vain makoilla ja lukea niitä paksuja kirjoja, joita olemme tänne kantaneet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.