Yö meni aika sekavissa merkeissä. Emma päätti joskus kolmen aikaan, että häntäpä ei enää väsytä. Niin sitä sitten maattiin vierekkäin, mutta vierestä kuului joko pulinaa, sormia venyteltiin eri suuntiin tai tökittiin jaloilla selkään, jos yritti ignoorata koko touhua. Heini luovutti tunnin jälkeen ja vei Emman Timon riesaksi toiseen huoneeseen ja jäi Lauran viereen nukkumaan. Emma jatkoi touhujaan vielä pitkän aikaa Timon kanssa ennen kuin uni voitti. Aivan tuli Emman vauva-ajan ”valvotaan-aina-kello-kolmesta-viiteen-yöt”. Onneksi saimme kuitenkin nukkua yhdeksään asti ennen kellon soittoa.
Aamu meni pienessä hötäkässä pakkaillen ja siivoten, koska olimme sopineet treffit omistajien kanssa kello 11. Siihen aikaan olimmekin ihmeellistä kyllä valmiita. Sitten odottelimme ja odottelimme. Heini alkoi jo panikoimaan, että oli sekoittanu kellonajat tai päivät lähdöstä sopiessaan. Kummankaan omistajan puhelimet eivät vastanneet. Omistajat saapuivat vajaan tunnin päästä eli lähempänä kello 12:sta. Meillä taitaa olla aivan eri aikakäsitykset. Omistajapari oli kuitenkin niin hurmaava, että sydämemme sulivat heti. Juttelimme niitä näitä talolla vietetystä ajasta ja siitä kuinka mukavaa meillä on ollut. Tytöt saivat Maríalta pehmotipusen, josta kuului kova kvääk kvääk kvääk, kun sitä painoi mahasta. Mahtava autolelu siis...Me puolestaan annoimme David Morenon Gran Reservaa ja Julialle puhallettavan kirahvinmuotoisen uimarenkaan sekä siiderilaseja parin Emman rikkoman lasin tilalle. Lähtiessämme omistajaparilla oli kyynel silmässä. Erityisesti Jorge oli aivan todella hellyyttävän tunteellinen. Meistäkin oli haikeaa sanoa hyvästit.
Hyvissä tunnelmissa lähdimme kohti Pamplonaa puoli yhden aikaan. Ulkona oli ensimmäistä kertaa pilvistä täällä La Riojassa olomme aikana. Tällä kertaa ajoitus oli siihen mitä parhain.
Pamplonaan ajoi vain reilu puolitoista tuntia ja jätimme auton lähelle vanhaa kaupunkia. Täällä oli jälleen puoliaurinkoista, vaikkakin viileämpää ja tuulisempaa. Siirryimme lähes suoraan syömään miellyttävään ja erittäin viehättävään pikkuravintolaan menu del díaa jälleen kerran. Missä muualla saat 12 eurolla kolmen ruokalajin ruoan? Hyvän ruoan päätti Heinin suklaakakku, Timon sitruunasorbetti ja tyttöjen jäätelöt. Ainoa miinuspuoli oli viereisen pöydän korsteenina röökaavat mammat, jotka vähät välittivät omista taaperoistaan tai meidän lapsista. Käsittämätöntä!
Pamplona oli viehättävä kaupunki keskustan osalta. Harmillista vain, että olimme jälleen liikkeellä siestan aikaan eli kaupat aukeasivat vasta tunnin parin päästä. Tsekkasimme katedraalin, parit kirkot ja ayatamienton eli kaupungin talon sekä kuljimme härkäjuoksun reitin. Itse fiesta oli loppunut pari päivää sitten, joten suoja-aidat olivat vielä osittain reiteillä sekä paljon valkopukuisia punaisella huivilla varustettuja ihmisiä siellä täällä. Erityisesti nuoret tinttasivat viiniä tähän asustukseen pukeutuneina kujilla isoina laumoina. Muutenkin tämä oli ensimmäinen paikka Espanjassa, jossa näimme tähän aikaan happy hour –meininkiä pullot kädessä. Kukaan ei tietystikään ollut humalassa vaan sieltä täältä kuului kilistelyä ja naurunremakoita; aivan kuin juhlat jatkuisivat vielä osittain, ainakin nuorison osalta.
Itse härkäjuoksun reitti on suhteellisen lyhyt ja härkien kanssa juosten se taittuu noin kolmessa minuutissa. Fiesta kestää siis viikon ja sinä aikana härät päästetään irti aidatulle reitille joka aamu kello 8. Aikainen ajankohta lienee siksi, että siihen aikaan ihmiset eivät ole ainakaan kovin humalassa. Pamplonan härkäjuoksun teki kuuluisaksi jälleen kerran Hemingway 1920-luvulla eräässä kirjassaan.
Kiertelyn jälkeen pohdimme hetken pitäisikö meidän jäädä tänne ostoksille mielenkiintoisten kauppojen aukeamista odotellen vai lähdemme jatkamaan eteenpäin. Yhteistuumin päätimme jatkaa matkaa, vaikka jälleen kerran huoahdimme sille, että myös Pamplona oli sellainen kaupunki, jossa olisi ollut kiva olla ostoksilla ja viettää ystävien kanssa iltaa tapas-baarista toiseen siirtyen. Kaupungilla oli hyvä karma.
Matka San Sebastiániin kulki Pyreneiden vuorten läpi, jotka olivat todella kauniita, mutta täysin pilviusvan peitossa. Naureskelimme jo sille, että niin se vain Suomen 15 asteen kesä on meillä täällä ja Suomessa ne pirun helteet. No, onneksi lämpötila nousi samantien päästyämme jälleen alemmaksi. Täälläkin oli tunneleita tunneleiden perään ja vähän väliä 6% kaltevuusvaroituksia. Kieltämättä motarinopeudet näissä maisemissa tuntuivat aika hurjilta. Täällä saimme riesaksemme myös ensimmäistä kertaa aivan älyvapaita autoilijoita, jotka joko ajoivat aivan takalasissa kiinni tai loukkaantuivat perusohituksista verisesti.
San Sebastián oli käsittämättömän kaunis kaupunki. Aivan kuin olisimme saapuneet Pariisiin. Samanlaiset mansardikatot kauniiden belle epoque –kivitalojen päällä, joki ja sillat upeinen koristeineen. Ranta oli myös todella hieno ja kaupunki täynnä toinen toistaan kauniimpia kahviloita ja putiikkeja. Mikä yllätys! Harmillista oli vain pilvinen sää, koska suunnittelemamme piknikki rannalla lasten telmiessä tyrskyissä ei tullut kyseeseenkään. Kaupungin kauneus, koko ja vilkkaus yllättivät meidät täysin. Päätimme siis lähteä kävelemään vanhaan kaupunkiin ja ostoksille, mutta ilmiselvästi joku oli päättänyt toisin. Kiersimme varmaan neljä kertaa kaupunkia ympäri etsien katuparkkipaikkaa tai parkkihallia, johon ei ollut kilometrin jono. Aivan kuin kaikki ihmiset olisivat olleet täällä samaan aikaan. Väsymyksen takia päätimme jatkaa matkaa kohti Biarritzia eväitä syöden. Lapset katsoivat telkkaria ja olivat ihmeen tyytyväisiä pillimehut ja leivät suussaan. Aikuiset olivat tällä kertaa väsyneempiä.
Onneksi matkaa Biarritziin ei ollut kuin puolisen tuntia, joten meillä on vielä optio tulla San Sebastiániin uudelleenkin. Parin tullin jälkeen olimmekin jo perillä. Hotelli Alcyon oli erittäin mukava yllätys sekin. Sijainti 200metrin päässä rannalta ja kauniilta kasinolta (vain ulkonäköseikka meille...) oli tarkkaan harkittu. Resepsuunin täti puhui vaihteeksi hyvää englantia ja opasti meille parkkihallit ja huoneen sekä hotellin toiminnot. Kauniisti sisustettu huone oli pieni, mutta toimiva. Parisängyn lisäksi pyytämämme lisävuode sekä pieni kaappi ja pöytä mahtuivat kylppärin lisäksi huoneeseemme. Meillä oli kuitenkin ilmastointi, minijääkaappi, 1800-luvun upeat pyöreät ja korkeat ikkunat ranskalaisine parvekkeineen ja todella hieno näköala kattokerroksesta. Olimme erittäin tyytyväisiä! Tätä voimme todella suositella.
Pienen hengähdyksen ja tavaroiden purkamisen jälkeen ulkona paistoi kaunis ilta-aurinko ja päätimme lähteä vielä pikku kävelylle ja syömään. Kotikatumme oli täynnä ravintoloita, kahviloita ja kauppoja, joka oli mukavaa maaseudulla sijaitsevien talojemme vastapainoksi. Ja kuten aiemmin mainitsimmekin on Biarritz todella kaunis kaupunki. Heini ilmoittikin jo, että tänne me tullaan sitten vielä uudelleen. Tämä on ensimmäinen kaupunki, johon voisimme ostaa rantaloman pakettimatkan. Kaupungissa ei ole mitään turismin leimaa, vaan kaikkialla näkyy pelkästään ranskalaisuus ja kauniisti pukeutuneet ihmiset. Kansainvälisempää täällä silti on, mutta eniten näkyy kuitenkin ranskalaisia ja espanjalaisia lomalaisia.
Rannalle päästyämme tytöt riehaantuivat täysin juoksemaan hiekassa ja tyrskyihin niin paljon kuin Heini antoi heidän iltamekoissa mennä. Lyhyen rannalla leikkimisen ja rantabulevardilla kävelyn jälkeen söimme pienessä ulkoilmaravintolassa käsittämättömän hyvät pitsat hyvän palvelun kera ja siirryimme puoli kymmenen aikaan takaisin hotellille laittamaan väsyneet tytöt uinumaan. Tyttöjen nukahdettua ihmettelimme vielä miksi ulkona paukuteltiin raketteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.