Aamulla heräsimme hieman ennen kymmentä, mikä oli mukavaa eilisen sairastelun jälkeen. Aamiainen loppuisi jo puolen tunnin päästä, joten laitoimme itsemme pikavauhtia kasaan ja nautimme ensimmäistä kertaa yhdessä erittäin hyvän aamiaisen. Tyttöjä hauskuutti jännät, läpinäkyvät aamiaismuroautomaatit, joiden ratasta kääntämällä murot tippuivat lautaselle. Me aikuiset tankkasimme useamman kahvin.
Tässä vaiheessa oli jo korkea aika lähteä tuliaisostoksille, joten Timo jäi aloittelemaan pakkaamista, kun tytöt lähtivät kävelemään viehättävää ostoskatua eteenpäin. Sieltä täältä katujen lomasta kimmelsi turkoosi meri, mikä alkoi hieman nostamaan tyttöjen rantakuumetta. Timo liittyi joukkoon pian ja saimme tehokkaasti hoidettua lähes kaikki tuliaiset.
Tästä tytöt jatkoivat edelleen rantaa kohden ja Timo vei ostokset hotellille ja nappasi mukaa pastaa ja paninit rantaeväiksi. Rannalla lekottelimme tuttuun tapaan hiekkalinnoja rakennellen ja kirjoja lukien. Espanjasta ostettu sini-valkoraidallinen aurinkovarjo toimi jälleen moitteettomasti ja Emma otti sen alla vielä pikku unet.
Viiden aikoihin Laura alkoi valittamaan vatsakipua ja lähdimmekin siitä pian kohti hotellia. Ensimmäistä kertaa Laura ilmoitti, ettei jaksa kävellä 200metrin matkaa hotellille, joka nosti jo hieman hälytysvalmiutta. Vaihdoimme tyttöjen paikkaa ja Laura sai kärrykyydin hotellille. Vatsakipu tarkoitti tietysti oksennustautia ja ripulia, joka oli tarttunut Emmasta.
Illalla Emma ja Heini kävivät vielä pienellä iltakävelyllä ostamassa loput tuliaiset ja hakemassa iltaruoat, joita lopulta kukaan ei oikein syönyt. Yhdeksän aikaan Timo siis liittyi sairastavien joukkoon ja puolen yön aikaan Heini. Ei taudista sen enempää kuin että taisi olla yksi pahimmista vatsataudeista, joita aikuiset ovat kokeneet. Tytöt pääsivät Osmosalin avulla onneksi pian kuntoon. Viiden aikaan taisimme kaikki olla vihdoin unessa. Tässä vaiheessa päätimme kuitenkin, että jatkossa lapsille otetaan hotelleissa aina omat sängyt. Sen verran uniaktiivisia välissä vuorotellen nukkuneet lapset olivat. Ei ollut kiva kokemus saada unipotkuja vatsaan vatsataudissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.