Onkohan meille muuttanut pian jo teini-ikäinen? Lauraa nukutti jälleen kymmeneen asti, kunnes pörröinen pää ilmestyi portaiden rakoon meidän muiden syödessä myöhäistä aamiaista. Olemme solahtaneet suoraan etelä-eurooppalaiseen rytmiin, jossa illat sekä aamut ovat myöhäisiä. Lämpimän yön jälkeen avasimme ikkunaluukut toiveikkaina, mutta sää jatkui edelleen sateisena. Ei ollut vaikea päätös lähteä 100km sisämaahan, Leónin kaupunkiin, jonne Metéo lupasi täyttä auringonpaistetta.
Matka sujui reippaasti ja maisemat yllättivät jälleen kerran monimuotoisuudellaan ja vehreydellään. Sumuiset vuoret kylpivät pian kuin taikaiskusta auringossa noustessamme 250metristä 1200metriin merenpinnasta. Näköalapaikalla kuorimme tytöiltä sukkahousut ja pitkähihaiset ja kuorrutimme heidät aurinkorasvalla sekä lisäsimme hellehatut ja aurinkolasit. Jes, ensimmäinen aurinkoinen hetki lomalla ja lämpötila näytti 30 astetta. Matka jatkui vuorten keskellä ja moottoritie kiemurteli niin hurjasti, että Heini ei oikein tiennyt laittaako silmät kiinni vai yrittääkö katsoa horisonttiin. Kiemurat eivät helpottaneet yhtään moottoritienopeuksilla, vaikka Timo suostui naureskellen laskemaan 120km maksiminopeudesta 100km/h. Espanjalaiset vain suhahtelivat ohi. Matkalla näimme myös tummanvihreitä vuoristojärviä sekä täysin vapaina lauduntavia lehmiä ja hevosia, jotka uhkarohkeasti hengailivat täysin jyrkänteiden partailla. Montakohan elukkaa on tipahtanut kielekkeiltä? Lapset vain bongailivat lehmiä mitä omituisimmista paikoista.
Asturias’n maakunnasta Castilla y Leóniin siirtyessämme vaihtuivat myös maisemat. Vehreästi kumpuilevat vuoret ja maatilat vaihtuivat aavaan tasankoon, jonka maa oli oranssin väristä ja jauhoisen savista. Tämän päällä kasvoi miehenkorkuisia pensaspuita –aivan kuin sen pidemmäksi kuiva maa ei jaksaisi metsää kasvattaa. Ero oli huikea ja myös lämpötila kapusi samaa tahtia ylöspäin. Timo kiroili tässä vaiheessa kotiin jääneitä aurinkolasejaan, jotka tosin olivat DHL:n jäljitysnumeron mukaan pian lennolla kohti Espanjaa. Sen verran kova auringonvalo oli, että tytötkin aivan vapaaehtoisesti kysyivät aurinkolaseja.
Maakunnan keskiajalla toiminut pääkaupunki León (=leijona) oli kaunis ainakin vanhan kaupungin ja kävelykatujen osalta. Roomalaisten 7. legioona perusti kaupungin omaksi leirikseen. Parkkeerasimme auton marketin yläkerran parkkihalliin, joka oli sopivasti roomalaisten rakentamien kaupunginmuurien ja kuuluisan Colegiata de san Isidoro –kirkon vieressä. Olimme saapuneet passelisti jälleen lounasaikaan eli kello 14 kaupunkiin, joten päädyimme kirkon kulmassa olevaan ulkoilmakahvilaan syömään. Timo valitsi äivän 10€:n lounaaksi ensalada mixtan ja chorizo pitsan. Heini puolestaan valitsi samaisen salaatin lisäksi gnocchit con 4 quesos. Tytöt saivat Margarita pitsat ja kaikki olivat erityisen tyytyväisiä. Menu del dían kuului aikuisille vielä herkullinen melooniannos ja kahvit sekä tytöille jäätelöä. Tilaaminen alkaa jo luonnistua ihan hyvin espanjaksi, englantiahan ei täällä päin juuri harrasteta. Heinin espanjan kertaaminen ei tosin työkiireiden takia onnistunut, joten perusverbitkin ovat hieman hakusessa. Ihmiset ovat kuitenkin järjestään erittäin mukavia ja ystävällisiä, joten hyvin olemme pärjänneet vajavaisella kielitaidollakin.
Emma ja Laura eivät ole tottuneet tälläiseen kuumuuteen, joten Emma muuttui kuumuudesta punaiseksi ja Lauran hiukset liimautuivat kasvoille. Juomat, jäätelöt ja smoothiet maistuivat kaupunkikierroksella. Emma kommentoi Colegiata de san Isidoro –kirkon sisällä tyttöjä hiljentäessäme, että ollaanko nyt hiljaa kun ne vauvat nukkuvat?
Seuraava pysähdys oli puisto, jossa tytöt pääsivät juoksemaan. Sen verran railakkaasti tytöt kirmasivat edes takaisin, että pois lähtiessämme hieman seniilihkö täti kysyi, että onko teillä varmasti kaikki lapset mukana? Eikö niitä ollut neljä? Vastauksemme ei tyydyttänyt, joten seuraavaksi hän kokeili, että olemmeko nyt ihan varmoja, että niitä ei ollut kolme sittenkin? Tytöt vilkuttivat ihmeissään tädille. Seuraava pysähdys oli karkkikaupan leikkitaksi, jonne tytöt pääsivät ajelemaan ennen päänähtävyyttä eli Leónin kuuluisaa katedraalia, joka oli tosiaan kolme kertaa edellisen kirkon korkuinen. Tässä kirkossa keskustelimme ensimmäistä kertaa Jeesus-vauvasta, Joosefista, Mariasta ja kummisedistä (apostoleista). Tytöt katsoivat päät pyörällä tätä 1200-1300luvuilla rakennettua synkähköä, hieman sisältä Pariisin Notre Damea muistuttavaa keskilaivaa ja sen hienoa ruusuikkunaa ja lasimaalauksia. Paluumatkalla autolle kävimme vielä ostamassa tytöille Sponge Bob –aurinko/sateenvarjot, jotka auki levitettyinä herättivät suurta hilpeyttä vastaantulijoissa. Tytöt näyttivät pieniltä geishoilta mekkoineen ja röyhelövarjoineen.
Matkaeväät hoituivat kätevästi matkalla autolle. Paluumatkalla pysähdyimme lyhyesti ihastelemaan yhtä vuoristojärvistä ja ihmettelemään vuoriston tunneleita. Pisin oli 4km:n pituinen. Pisimmän tunnelin jälkeen sääkin muuttui pilvettömästä auringonpaisteesta tuttuun pilvipeitteeseen ja lämpötila palasi parinkymmenen tienoille. Talolla nautimme vielä yhdessä iltapalat ja peittelimme lapset kymmenen aikaan. Me aikuiset istuimme vielä hetken ulkona kynttilän valossa iltateetä juoden ja ihmettelimme ensimmäistä kertaa pilvien välistä pilkottavaa sinistä taivasta ja auringonlaskua.
Loistava yhteytemme päätti jälleen aloittaa joka iltaisen hikkansa, joten jätämme suosiolla kuvien lataamisen huomiselle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.