Eilinen päivä oli aika tapahtumarikas, joten päätimme viettää välipäivän talolla rentoutuen. Tänään ei tullut katsottua kelloa juurikaan vaan heräsimme, kun lapset riipivät meidät sängyistä ja söimme, kun oli nälkä. Päivä kului kirjoja lukien, altaassa polskien ja aurinkoa ottaen. Nyt on siis hyvää aikaa kertoa hieman enemmän talosta ja maasta, jossa olemme.
Jääkaapit
Talolla muiden mielenkiintoisten asioiden lisäksi on kolme jääkaappia. Yksi normaali ”mökkijääkaappi” keittiössä. Joku 80-luvun siniseksi maalattu ihme pihalla uima-altaan vieressä nimeltänsä Kelvinator. Ja kolmas on niin kutsuttu minijääkaappi vanhempien makuuhuoneessa, johon mahtuu siis maksimissaan pari tölkkiä tai puolenlitran vesipullo. Toki täytynee myöntää, että on varsin mukavaa kaivaa kylmä juotava pihajääkaapista kesken löhöilyn saati, että tallustelisi koko matkan keittiöön. Sama juttu yöllä lakanoiden liimautuessa iholle. Ei muuta kuin käden ojennus makkarin minijääkaappiin ja avot; kylmä vesipullo huulille.
Haikarat
La Riojan alueella näkee paljon haikaroita. Niiden suuret risukasapesät ovat vallanneet monien kirkkojen katot ilman mitään häätöukaaseja. Myös Nájeran luostarin kellotapuli oli haikaroiden suosiossa. Upeita lintuja ja yllättävän isoja!
Kotkat (Aveos)
Asuintalomme lähistiölle liitelee käsittämättömiä määriä kotkia. Parhaimmat parvet ovat koostuneet yli tusinasta kotkasta. Kotkia on kaiken kokoisia, joista isoimpien siipienväli ylttää lähelle kahta metriä ellei jopa yli. Todella upeaa istuskella puutarhassa ja katsella kotkien liitelyä vuorten yllä sinistä taivasta vasten. Kaunista on myös katsoa kotkan varjon piirtyvän vuoren seinämää vasten sen liitäessä kevyen näköisesti. Kotkien määrä on sen verran suuri, että vitsailimme siitä, että ei ihme, ettei pihoilla ole ponia pienempiä elämiä esillä.
Vesi
Talon vesi tulee kuulemma suoraan vuorilta ja on juomakelpoista. Me olemme kuitenkin ostaneet pelkkää pullovettä ihan jo eri bakteerikantojen vuoksi. Vesi on täällä ilmeisen kalkkipitoista myös, joten föönin puuttumista ei huomaa edes. Täällä hiukset käyttäytyvät ihmeellisen mallikelpoisesti ja välillä voisi jopa kuvitella, että olisi käkertänyt enemmänkin korkkiruuveja hiuksiin.
Espanjalaiset
Espanjalaisia löytyy ihan joka junaan. On ihan perinteisiä don quijote –tyyppisiä tummaihoisia ja mustatukkaisia, mutta aivan yhtä paljon löytyy arabialaista verta tai ihan vaaleaihoisia ihmisiä. Toiset ovat erittäin kauniita ja komeita ja toiset aika perustallaajia, joten kontrasti on aika suuri. Erityisen suuri ero on naisissa. Nuoret tytöt ovat tosi kauniita ja jotenkin äidiksi tultuaan naiset pullahtavat yleisesti ottaen keskivartalon kohdalta. Vanhemmaksi tullaan varmasti keskimäärin 35-40 –vuotiana, koska monesti mietimme, että ovatko nuo lasten vanhemmat vai isovanhemmat.
Sokerileivonnaiset
On suuri ihme, etteivät espanjalaiset ole täydellisen ylipainoista porukkaa. Todella lihavia, niiden persevien naisten lisäksi, näkee todella harvoin. Ihmeeksi sen tekee jälkiruokakakkujen makeuden taso. Jokaisessa kaupassa ja leipäkaupassa, jossa kävimme koreili toinen toistaan sokerisempia ja suklaisempia croissantteja tai pullasia. Yleensä nämä oli vieläpä pakattu muovialustalle ja elmukelmukääreeseen, jotta vaikutelmasta tulisi oikein sokerinen. Kaiken kruunaa tietysti se, että pienin puketti käsittää yleensä 8-12 pullasta koosta riippuen ja hinta pyörii noin 1-2 euron tienoilla. Pullaset on tietysti aina tuupattu täyteen erilaista suklaa- tai marjamassaa, joten yksi tälläinen vastannee koko päivän kaloritarvetta. Tämä olisi jollekin vakavasti sokeriaddiktoituneelle henkilölle paha paha paikka.
El café
Tällä reissulla olemme puhuneet kahvista ehkä vähemmän kuin tavallisesti ehkäpä siksi, että kahvin taso on meidän makuumme kohtalaisen hyvä. Italiaan on tietysti turha verrata, mutta joka paikassa kahvi on espresso-pohjaista ja laadukkailla laitteilla valmistettua. Ravintoloissa saatu kahvi on siis kelpuutettu mielihyvin.
”Kotikahvista” puheen ollen meille tietysti kävi niin, että ensimmäisellä talolla ei ollut edes mutteripannua, joten ostimme paikallisesta supermercadosta sellaisen ihan perinteisen. Kuvitelkaa, siinä oli pohjassa reikä! Muutaman päivän päästä saimme uuden; tällä kertaa espanjalaisittain tummanpunaisen. Se oli ihan ok, mutta ostamamme espanjalainen espresso oli aika pahahkoa. Seuraavan kauppareissun yhteydessä saimme sitten oikeanlaista, italialaista jauhatusta.
No sitten olikin maidon vuoro. Semi-denastatadaa vai mitä? Kaikki maidothan täällä ovat iskukuumennettuja, emmekä ymmärtäneet maitopaljouden eroista juurikaan. Kaiku-merkkinen maito tuntui meille toimivan parhaiten. Punainen maito oli täällä sitten vaaleanpuna-valkoisessa pakkauksessa, joten sekin tuli selvitettyä. Nyt meillä on siis pannu, taito ja tieto myös kahvilaadusta ja maidosta eli eikun kahvittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.