Emma oksentaa! Näillä sanoilla alkoi pyhäaamumme Biarritzissa kello 03 tai 04. Oksennusta oli parisängyllä, kokolattiamatolla, Emman sängyllä, vaatteissa, tukassa, vessassa. Voi pientä raukkaa! Toinen vain oksentaa aina, kun on kaikki saatu puhdistettua. Onneksi hotellissa oli paljon pyyhkeitä ja Emma oppi nopeasti ilmoittamaan, kun on aika mennä vessaan. ”Äiti! Sylkäisenkö mä nyt tänne?” Tunnin koettelemuksen jälkeen Emma nukahti. Onneksi Laura ei herännyt. Seuraava kierros alkoi kello 07. Tässä vaiheessa Timo kävi kysymässä jo lisää liinavaatteita...Lyhyiden unien jälkeen Laura herätti kaikki pirteänä ennen yhdeksää.
Timo ja Laura lähtivät aamusiistiytymisen jälkeen aamiaiselle ja Heini jäi Emman kanssa halittelemaan huoneeseen. Pitkähkön tovin jälkeen ovesta astui 2 hymynaamaa aamiaistarjottimen kera. Aamiainen oli ollut erityisen hyvä ja sitä se oli huoneessakin.
Laura hyppi jo seinille pienessä huoneessa, joten teimme jaon. Timo ja Emma jäävät hotellille huilimaan ja Heini lähtee Lauran kanssa rannalle. Epäreilua, mutta se oli ainoa vaihtoehto.
Rannalla oli jo paljon porukkaa saapuessamme sinne yhdentoista jälkeen. Aurinko paistoi lämpimästi ja valitsimme paikan lähes rannan tuntumasta hiekkaleikkejä ajatellen. Muutama tunti kului mukavasti vähän pulikoiden, hiekkaleikeissä ja eväitä syöden. Onneksi tekstiviestillä saa tietää nopeasti toisen leirin kuulumiset.
Puoli kolmen aikaan tapasimme lounaan merkeissä rantabulevardin puistossa, josta oli huikaisevat näkymät toiseen suuntaan Kasinolle ja rannalle ja toiseen suuntaan linnoihin ja kirkolle. Muut söivät patonkia ja Emma hieman kurkkua, vettä ja omenaa, jonka jälkeen uni voitti Heinin syliin. Kärräsimme Emman rannalle varjon alle nukkumaan, jotta pääsimme kaikki yhdessä hieman nauttimaan. Laskuvesi on tuonut rantaa esille varmaankin jo 100 metriä aamusta ja Lauralla oli hauskaa löytää rannan kivenlohkareiden alta simpukoita ja leikkiä märässä hiekassa. Emmakin oli selvästi piristyneempi unien jälkeen, joten hänkin pääsi Isin kainalossa yhdessä Lauran kanssa mereen tyrskyihin hetkeksi. Puoli kuuden aikaan lähdimme takaisin hotellille ostaen herkulliset smoothiet ja thai take away nuudelit.
Huoneessa molemmat tytöt vaikuttivat kovasti levottomilta, kun Heini yritti napata ikkunasta viimeiset auringonsäteet viinilasi kädessään. Tässä vaiheessa eli kello 19 oli tyttöjen aika aloittaa iltapuuhat, joten Isille päätettiin suoda vuorostaan iltavapaa. Emma nukahti kahdeksan aikaan rättipoikkiväsyneenä ja Laura tuntia myöhemmin.
Timon palatessa iltakävelyltä ja kirjanlukutuokiosta puistosta, huomasimme että Emmalla oli kuumetta 39. Mikä kurjuus! Emma itkeskelikin illan mittaan useita kertoja ennen kuin saimme juotettua hänelle vähän särkylääkettä ja vettä. Onneksi oli oksennus-Osmosalit ja kipulääkkeet mukana! Iloitsimme kuitenkin siitä, että Emmanparantunut vointi päivällä mahdollisti yhteisen rantailun ja päivästä tuli oletettua parempi. Huomenna olisi kuitenkin mukavaa, jos Emma-pieni olisi kunnossa ja kukaan muu meistä ei jatkaisi oksennus-ripulia...Kaikista kielloista ja huudoista huolimatta oli tyypillistä huomata tyttöjen suukottelevan selkiemme takana. Se siitä varovaisuudesta sitten.
Huomenna on ohjelmassa toivottavasti rantalomailua, tuliaisten ostamista ja se välttämätön paha eli pakkaaminen, joka tästä kaaoksesta onkin vuoden sankariteko :-) Sairaspesä kiittää ja kuittaa!
Kuvia jälleen saatavilla (myös vanhoissa jutut) :o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.