Ke 4.7. Pianezzo – Locarno

Lasten kanssa matkustaminen ei ole koskaan tylsää. Laura oli yöllä hipsinyt tuttuun tapaan meidän väliimme nukkumaan ja kolmen aikaan Timo heräsi siihen, että joku oksentaa kainaloon. Heini koppasi Lauran syliin ja juoksi pian vastapäiseen vessaan. Tässä tuli taas yksi lisävaatimus omalle talolle: vessan täytyy olla aivan makuuhuoneen vieressä...

Aamun sarastaessa aurinkoisena huomasimme, että molemmat lapset nukkuivat vieressämme 140cm leveässä parisängyssä.  Ei ihme, että yöllä tuntui jotenkin ahtaalta. Puoli yhdeksän aikaan Heini ja tytöt siirtyivät suoraan puutarhaan ihailemaan upeita vuorimaisemia ja syömään aamiaista Timon jatkaessa unia.

Giovanni pimputti ovikelloa kymmenen aikaan ja aloitti puutarhahommat talon toisella puolella. Tytöt uivat uima-altaassa ja kävivät hihitellen seuraamassa Giovannin hommia.

Yhdentoista aikaan päätimme tyttöjen pyynnöstä lähteä Locarnoon uimaan. Ilmakin oli sen verran kuuma, että uiminen kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.  Locarno on kaunis italialaistyyppinen kaupunki piazzoineen, kirkkoineen ja pastellinvärisine 1800-luvun kivitaloineen  Lago di Maggioren rannalla. Ajelimme hitaasti kaupungin keskustaa ja löysimme pian purjelaivojen sataman ja sen vierestä spiaggio di pubblicon eli yleisen rannan. Ranta oli ennemminkin puisto, koska hiekkaa oli vain nimeksi, mutta sehän ei haitannut –päinvastoin. Nimellisen pääsymaksun kuitannut parikymppinen kundi kertoi ylpeästi, että täältä löytyy myös bodyguard (lifeguard).

Majoituimme turvallisesti bodyguardin tähystystelineen viereen ja tytöillä kesti noin 10 sekuntia ennen kuin he olivat vedessä. Uudet uimakellukkeet toimivat hyvin. Laajemmalla silmäyksellä kaikilla lapsilla oli samanlaiset oranssit uimakellukkeet.

Lounaaksi nautimme läheisestä kioskista hakemiamme ranskalaisia, nugetteja, nizzan salaattia ja parmankinkkua. Ilman lämpötila oli kolmisenkymmentä astetta ja veden +25c, joten jopa Heini kävi useamman kerran uimassa läpinäkyvän kirkkaassa vedessä. Rannan ohi ajanut vesibussi ihmetytti tyttöjä suomenlipuillaan. Tytöt tekivät tuttavuutta myös erään paikallisen tytön kanssa ja Laura kävi tasaisesti kysymässä mitä mikäkin on saksaksi. Yhteisen kielen puuttuminen ei menoa kuitenkaan haitannut.

Kolmen tunnin kirjojen lukemisen ja uiskentelun jälkeen olimme valmiit katsastamaan Locarnon nähtävyyksistä ainakin Madonna di Sasson luostarin, mutta luonto päätti toisin, kun poutapilvet tummuivat. Pian vettä tulikin jo kaatamalla. Jätimme nähtävyydet siis suosiolla väliin ja suuntasimme auton suoraan kohti taloa. Timo kävi vielä erikseen hakemassa tuoretta leipää, koska Pianezzon minikauppa olikin jo ehtinyt kiinni.

Talolla söimme illallista poikkeuksellisesti sisällä, koska ulkona satoi edelleen kovasti. Ilma oli kuitenkin kirkas ja sateen jälkeen vuoret näyttivät olevan kauniin, valkoisen höyrypilven sisällä.  Tytöt myös raportoivat, että postilaatikossa pesää pitävät linnunpojat nukkuivat jo.

Herkullisen illallisen jälkeen söimme jälkiruokanameja ja- suklaita olohuoneessa ja kuuntelimme vanhasta levysoittimesta todella kauniita Mozartin konserttoja. Oli mukavaa olla vain ja halailla lapsia ilman mitään kiireitä tai kotipuuhia.  Illan mittaan sade taukosi, mutta ilma oli viilennyt sen verran, että yöhousut ja pitkähihainen paita tuntuivat mukavilta vetää iholle suihkun jälkeen.

Lasten mentyä nukkumaan istuimme ulkotakan ääressä ja joimme ruskea-harmaista retromukeista teetä ja ihmettelimme kuinka pimeää täällä päin maailmaa iltaisin tulee. Ukkonen kaikui vuorten seinämistä vielä, kun vedimme untuvapeitot korviin.