To 5.7. Pianezzo – Locarno – Isola di Brissago – Ascona

Emma päätti aloittaa aamun jo kello seitsemältä, mikä ei Heinin mielestä kuulostanut ollenkaan hyvältä. Yritimme siis jatkaa kaksin unia viereisessä lastenhuoneessa –tosin huonolla menestyksellä. Puoli kahdeksan jälkeen myös Laura heräsi, joten siirryimme jälleen aamiaiselle ulos. Puutarha kylpi auringonvalossa eikä edellisen illan sateesta ollut jälkeäkään.

Yhdentoista aikaan kävelimme pitkin tuttua polkua autolle. Tänään päätimme käydä ihailemassa Lago di Maggioren maisemia järveltä käsin. Parkkeerasimme Locarnon rantabulevardille ja kävimme tiedustelemassa satamasta seuraavaa laivaristeilyä, joka lähtisikin kolmen vartin päästä. Ehdimme siis hyvin käydä jäätelöllä ja kahvilla sekä tepastella rantakadulla ennen lähtöä.

Risteilylaivamme tuli juuri sopivaan aikaan, koska ilma tuntui näin puolenpäivän jälkeen kuumalta. Takakannella lisäilimme tasaisesti aurinkorasvaa, koska pieni tuulenvire sai kuumuuden tuntumaan sopivan miellyttävältä. Risteily Isola di Brissago:n saarelle kesti noin kolme varttia. Maisemat järven molemmin puolin olivat todella kauniit – vihreitä vuoria ja pieniä kyliä. Kauneimpia näistä oli Ascona, jossa laiva teki lyhyen pysähdyksen.

Isola di Brissago oli vehreä, pieni saari, jota hallitsi suuri vaaleanpunainen, romanttinen herraskartano. Nykyisin kartano toimii näyttelytilana ja saari muuten trooppisena kasvipuutarhana. Kävelimme saaren toiselta reunalta aika lailla suoraan kartanon terassille, joka toimi kauniina ravintolana. Lapsilla oli jo nälkä, joten söimme kevyen pastalounaan hyvän valkoviinin kera. Heini pääsi jälleen tilaamaan saksaksi.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa suurelle nurmikentälle valtavien puiden katveeseen rannan tuntumaan, jossa tytöt telmivät erään toisen perheen jälkikasvun kanssa. Timo luki kirjaa nurmikolla makoillen ja Heini ihaili maisemia puistonpenkiltä. Täydellinen ruokalepo aikuisille, joka tosin ei ollut lajissaan niitä pisimpiä. Jossain vaiheessa tytöt hoksasivat, että olimme luvanneet heille uimista. Siirryimme siis viereiseen pieneen poukamaan päästämään tytöt uimaan. Tyttöjen jo uidessa huomasimme kyltin, joka tosin kielsi uimisen. Päätimme jättää kyltin omaan arvoonsa. Tytöt nauttivat uimisesta täysin siemauksin ja se oli varmasti miellyttävää, koska se osa rannasta oli varjossa, kun taas hietikko, missä aikuiset istuivat oli auringossa. Timo löysi varjopaikan kuitenkin kätevästi palmun alta.

Asconan kaupunki ja sen ranta näyttivät sen verran kauniilta, joten Heini ja tytöt hyppäsivät paluumatkalla siellä laivan kyydistä.  Timo jatkoi matkaa Locarnoon asti ja tuli perässä autolla. Onneksi välissä oli vain lyhyt niemi.

Asconan rantabulevardi oli täynnä toinen toistaan kauniimpia taloja ja viehättäviä ravintoloita. Rantakadulta ostimme jälleen jäätelöt ja kävelimme tyttöjen kanssa hitaasti läheiseen leikkipuistoon odottelemaan Timoa. Tämän jälkeen hurautimme yhdessä jälleen hyvinhoidetulle yleiselle rannalle. Nyt myös aikuiset pääsivät vilvoittelemaan veteen. Italiaan verrattuna on mukavaa kävellä kauniille rannoille ilman pääsymaksuja. Rannoilta löytyy kuitenkin siistit vessat, pukukopit ja kahvila.

Matkalla talolle Emma nukahti jo autoon ja toiselta puolelta takapenkkiä kuului tasaisesti perusjorinaa ”milloin me ollaan perillä, mulla on kurkku kipeä/mun pipeihin sattuu, onko laastaria, tai mulla on kamala nälkä”.

Illallisen söimme puutarhassa ja tytöt auttoivat auliisti laittamaan ruokaa ja kattamaan pöytää. Istuimme jälleen pitkään ulkona tytöt sylissä. Ilta oli kaunis ja aurinko ehti melkein vajota vuorten taakse ennen iltausvan saapumista.