Su 15.7. Pianezzo – Milano

Yö oli taas jatkunut normaalilla tavalla sänkyjä vaihdellen. Aamulla herätessämme puoli kymmenen maissa, Heini nukkui lasten kerrossängyn alavuoteessa ja molemmat tytöt Timon oikeassa kainalossa niin, että parisängyn toinen puolisko oli täynnä pieniä jalkoja ja sinne raahattuja peittoja. Aikuiset vetreyttelivät puutuneita jäseniä kirkkaassa auringovalossa. Vuoret yllättivät meidät viimeisenä aamuna täydellisen pilvettömällä taivaalla, jonka horisontissa hohtivat upeat lumihuiput. Tässä vaiheessa päätimme, että seuraava laskettelureissu suuntautuu aivan varmasti Sveitsin upeille vuorille.

Siivosimme taloa useamman tunnin ennen kuin olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Jätimme myös Barbaran perheelle ja hänen siskoilleen, jotka yhdessä omistavat Pianezzon talon, kiitokseksi talon lainasta herkkuja, kuten suklaakeksejä, teetä, punaviiniä jne. Mukaan laitoimme myös kiitoskirjeen ja tyttöjen taiteilemia piirustuksia.

Kahden aikaan olimme valmiit lähtemään kohti Milanoa. Pysähtyneessä autossa saimme kuitenkin vielä kulumaan hyvän tovin, kun emme olleet muistaneet (jaksaneet) printata Milanon hotellimme varausta saati kirjoittaa hotellimme nimeä ylös. Tämä oli varsin harmillista, koska varausta ei löytynyt Heinin meilistä eikä muutakaan kautta, mitä keksimme miettiä. Hotelli oli maksettu jo etukäteen, joten ei auttanut muuta kuin soittaa Booking.comin keskukseen ja kysyä asiaa. Avulias jenkkityttö tankkasi hetken Heinin meiliosoitetta ennen kuin tavaaminen meni oikein. Saimme hotellimme nimen ja myös varauksen uudelleen sähköpostiin. Matka Milanoon kesti vain reilun tunnin ja se sujui miellyttävästi moottoritiellä. Muutaman kerran pysähdyimme vain pulittamaan tullimaksua moottoritien käytöstä.

Milanon keskustan liikenne oli non-existente, mikä oli varsin mukava yllätys. Syynä tähän lienee se, että oli sunnuntai. Navigaattori ohjeisti meidät pieniä kiemuraisia kujia hotellin eteen. Residence Missori näytti nettikuvien perusteella lievästi kälyiseltä ja vanhentuneelta, mutta olimme valinneet sen hyvän sijainnin (kaksi korttelia Duomosta), edullisen hinnan ja keittiömahdollisuuden vuoksi. Siksi olikin hauskaa huomata, että palvelu oli ensiluokkaista siitä lähtien, että respan vanha signor tuli ulos ohjeistamaan lähimmän parkkihallin Timolle ja oli muullakin tavoin hyvin huomaavainen meitä ja lapsiamme kohtaan.

Huoneemme oli varsinaisesti huoneisto. Neliöitä oli ainakin 80 ja kokonaisuus käsitti aikuisten valtavan makuuhuoneen parisängyllä, lasten makuuhuoneen, olohuoneen, suuren aulan ja keittiön sekä muutaman vaatehuoneen. Tänne olisi koon puolesta mahtunut helposti useampi perhe. Kaiken kruunasi vielä toimiva ilmastointi. Bravo! Tytöt kommentoivat huonetta sanoin: ”Jee, nyt me voidaan leikkiä täällä hippaa!”

Latasimme jääkaapin täyteen eilen ostamiamme ruokatarvikkeita ja Heini pyöräytti nopean tonnikalapastan salaatin kera, kun Timo kävi viemässä auton parkkihalliin. Tytöt olivatkin jo nälkäisiä ja pikalounaan jälkeen he katselivat ihmetellen telkkarista italiankielisiä lastenohjelmia.

Hengähdystauon jälkeen lähdimme kaupungille katsomaan nähtävyyksiä. Kävelimme ensin  ottamaan muutaman valokuvan tytöistä auringossa valkoisena hohtavan Duomon edessä. Tämän jälkeen hyppäsimme metroon ja ajoimme muutaman korttelin Castello Sforzesco –linnoituksen eteen. Tytöt saivat herkulliset jäätelöt käteensä, jotta he jaksoivat jatkaa matkaa kuuman, vaikkakin lyhyen metroajelun jälkeen.

Edessämme kohoavan  linnoituksen rakennutti alunperin Viscontin perhe, mutta kuuluisuuteen se nousi vasta Francesco Sforzescon myötä 1450, joka muutti sen upeaksi renesanssilinnaksi. Hän oli tykästynyt kaikenmoiseen luksukseen. Me kävelimme linnan sisäpihalla ja vallihaudan ympärillä kuvia napsien. Tällä kertaa päätimme jättää sisätilat käymättä, koska tytöt vaikuttivat sen verran väsyneiltä. Myöskään turistilaumat eivät olleet omiaan nostattamaan innostusta.

Linnoituksen takana oli kaunis puisto, Parco Sempione, jonka toisessa päässä elegantti Arco della Pace. Takaisin palatessamme ostimme yhdestä Milanon sadoista pienistä herkkukahviloista todella maukkaat iltapalapatongit mukaan. Iltapalan huumaa nostatti vielä todella hyvät espresso doppio ja cappucino. Kahvit olivat sen verran herkulliset, että iltapalan natusteltuamme Timo kävi hakemassa vielä toiset - tosin eri paikasta. Tämänkin kahvilan pitäjä oli kuulemma varsin miellyttävä herra, joka kokkasi risottoa samalla, kun valmisti meidän kahvit. Kahvinhakumatkalla Timo kävi vielä varmistamassa ystävälliseltä parkkihallin valvojalta tarkempaa hintaa pidemmälle parkille. Tähän mennessä kaikki Milanossa kohtaamamme ihmiset ovat olleet todella mukavia. Parkkihallin kundi kertoi, että tänään on ollut poikkeuksellisen kuuma päivä. Auton mittari näytti matkalla +32 astetta, joten saattoi olla oikea valinta tehdä Milanon linnakierros illalla pahimman kuumotuksen jälkeen ja palata jälleen ilmastoituun huoneeseen.

Huoneistossamme tytöt ottivat kaiken irti kylpyammeesta ja jaksoivat vielä leikkiä hyvän tovin leluilla ennen kuin simahtivat. Aikuiset katsoivat ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon telkkaria ja nauroivat italialaisille laatuvisailuille, kuten ”I soliti idioti”. Myös klassikko-western ”I magnifici sette (7 rohkeaa miestä) sai aivan uuden ulottuvuuden dubbauksen ansiosta.