Ma 9.7. Pianezzo – Lugano – Eläintarha

Laura näki yöllä paljon painajaisia ja pyöriminen vanhempien välissä oli sen mukaista. Aamulla Heini sai nukkua pitkään ja herätä herkullisen aamiaisen tuoksuun. Timo ja tytöt olivat valmistaneet aamupalan puutarhaan omalle näköalapaikallemme. Jo puoli yhdentoista aikaan aamulla aurinko porotti niin kuumasti, että päädyimme siirtämään aamiaispöydän suosiolla varjoon.

Tytöt polskivat uima-altaassaan, kun vanhemmat  valmistautuivat slow motionilla lähtöön. Tänään tapaisimme ystävämme Ninan ja Juhan Luganossa lounaan merkeissä. He olivat ajaneet moottoripyörällä Saksasta Como-järvelle ja sovimme tapaavamme, mikäli sattuisimme olemaan samaan aikaan samalla suunnalla. Ja olimmehan me, matkaa Pianezzosta Luganoon oli saman verran kuin Leppävaarasta Helsinkiin eli parisenkymmentä minuuttia.

Tapasimme rautatieaseman parkissa lähes samaan aikaan. Tytöt ihmettelivät Juhan ja Ninan kuoriutumista prätkäkamoista 36 asteen lämmössä (viereisen talon mittarin mukaan). Itse satuimme olemaan varsin kevyissä kesävermeissä. Juha ja Nina olivat kuulemma jo tottuneet suojavarusteiden kuumuuteen, joten urhoollisesti he kävelivät kanssamme kaupunkiin prätkähousuissa ja mustissa vaatteissa . Kypärät ja takit saimme sentään laittaa Mersun takapaksiin.

Lähdimme tuttua kävelemään tutuksi tullutta tietä alas kohti Luganon keskustaa. Heini löysi matkalta siskolleen todella kauniin tuliaisen, joka pakattiin huolellisesti kassiin pienten näppien kantamattomiin.

Teimme muutaman ylimääräisen kiemuran Heinin etsiessä kauniita kujia matkalla rantaan, josta pojat saivat jopa väännettyä vitsiä. Löysimme kuitenkin pian tunnelmallisen ravintolan rannan tuntumasta, jonne jäimme lounastamaan. Pojat ja pikku-tytöt valitsivat pitsat, Nina simpukkapastaa ja Heini kanasalaattia. Ruoka oli jälleen äärimmäisen herkullista, jälkiruoka kahvi maistuvaa ja seura mitä parhainta. Oli todella mukavaa vaihtaa matkakuulumisia ja nähdä pitkästä aikaa. Tytöt olivat aivan hurmaantuneita Ninasta ja molemmat kilpailivat siitä kumpi saa istua Ninan vieressä tai pitää kädestä kiinni. Juha oli kuulemma toooosi hassu.

Ruoan jälkeen käyskentelimme rannassa italiaistyyppisiä jäätelöitä syöden. Tällä kertaa rannassa oli runsaasti polkuveneilijöitä ja turisteja. Valuutan vaihdon jälkeen päätimme ottaa funicolorin jälleen takaisin ylös rautatieasemalle. Lipunmyyjä yritti kusettaa antamalla väärän määrän rahaa takaisin, kuten edelliselläkin kerralla. Nyt Heini kävi valittamassa asiasta ja sai myös edellisen kerran rahat takaisin, koska huijarisetä häkeltyi sen verran.

Ylhäällä parkkipaikalla hyvästelimme kaihoisasti ystävämme, joiden kanssa olisimme mielellään viettäneet pidempääkin aikaa.

Paahtavassa kuumuudessa oli hienoa vääntää ilmastointi täpölle. Jollain tavalla tämä kuumuus tuntuu kuitenkin hyvältä kokea edes näin hetkellisesti Suomen epävakaisen ilmaston vuoksi. Vesi- ja mehuostosten jälkeen, suuntasimme  matkan kohti läheistä eläintarhaa. Olihan lupauksemme lapsille, että lomalla koemme puoliksi lasten juttuja ja puoliksi aikuisten nähtävyyksiä.

Etsimme hieman aikaa tietä eläintarhalle, mikä sinänsä ei ollut yllätys, koska eläintarha oli meidän mittapuulla samaa kotikutoista tasoa kuin kotieläintarhat Suomessa. Pääsymaksun jälkeen ihmettelimme papukaijoja, jättikokoisia sikoja, marsuja, apinoita, mutta myös hieman lamaantuneita leopardeja ja leijonia. Kierros oli ihan viihdyttävä ja ilman lämpötilaan nähden onneksi nopea (30min). Tyttöjen mielestä paras antia oli apina, joka venytteli –niin no sitä.

Matkalla eläintarhaan olimme nähneet mukavan rannan, jonne päätimme palata matkalla ruokakauppaan. Tytöt näyttivät sen verran hikisiltä ja uupuneilta, että pikaviilennys olikin tarpeen. Ilo oli ylimmillään, kun he pääsivät uimaan käsipohjaa pelkissä pikkareissa. Aikuiset ryystivät Fantaa vuorotellen ja sadattelivat sitä, ettei tullut pakattua uikkareita mukaan.

Pikaisen uimakeikan jälkeen täydensimme ruokavarastot paikallisessa Coopissa ja hurautimme takaisin talolle illalliselle. Matkalla tytöt hoilasivat antaumuksella takapenkillä Nopsajalan tahtiin: ”Nousta lentoon, eikä koskaan lannistuu, korkeelt korkeelt korkeelt korkeelt yläilmoissa”. Lomatunnelmaa parhaimmillaan näissä vuorimaisemissa.

Tytöt ja Heini ehtivät vielä makoilemaan hetken lasten  uima-altaassa ennen illallista. Myös rinnenaapurit kävivät moikkaamassa meitä ja tuomassa lapsille todella herkullisia pensasmustikoita ja harmittelivat, että heidän samanikäiset poikansa olivat kesäleirillä juuri tämän viikon. Aivan mielettömän sosiaalisia ja ystävällisiä nämä sveitsiläiset.

Illallisen nautimme tuttuun tapaan puutarhassa. Lasten siirryttyä höyhensaarille joimme jälleen teetä ulkona. Tällä kertaa iltausva oli poissa ja vuoret hohtivat vaaleanpunaisen eri sävyissä auringon laskiessa. Päädyimme yhdessä tuumin siihen, että tämä talo on ehdottomasti paras maisemien puolesta kaikista kesälomareissujemme paikoista. Ja niitähän on parinkymmenen vuoden aikana ollut useita kymmeniä. Tänään oli täydellinen päivä.

Edellispäivien kuvat on vihdoin ladattu muutaman yllätyspäivityksen kera ;)